Teksti ja kuva: TANELI HÄMÄLÄINEN
Tuoreimman tilaston mukaan Suomessa on 184 000 itsensätyöllistäjää. Se on paljon freelancereita, yksinyrittäjiä, apurahansaajia ja toiminimellä itsensä työllistäviä.
Yksi heistä on tamperelainen Tatu Ahponen, joka työskentelee kielenkääntäjänä työosuuskunnassa. Ahposen mukaan itsensätyöllistäjät on unohdettu, koska puolueet eivät ole kokeneet heitä merkittävänä ryhmänä ja, koska itsensätyöllistäjät eivät aina itsekään tunnista asemaansa.
‒ Suomalaiseen yhteiskuntaan on jäänyt menneiltä vuosilta vahva työntekijä-työnantaja -dikotomia. Monet itsensätyöllistäjät työskentelevät joko aloilla, joita ei mielletä oikeaksi työksi, tai joissa ei edes käsitetä, miten monet työskentelevät itsensätyöllistäjinä, Ahponen sanoo.
Ahponen osallistui keskiviikkona Vasemmistoliiton tiedotustilaisuuteen, missä esiteltiin puheenjohtaja Li Andersonin ja kansanedustaja Anna Kontulan kirjoittama Kun ei kiitoksella elä – Itsensä työllistäjien asemasta -pamfletti.
Sosiaaliturva kuntoon
Vasemmiston ensiapulista pitää sisällään ennakkopäätösjärjestelmän työttömyysturvaan, järjestäytymisoikeuden ja lakiesityksen työttömyysturvan soveltamisalan laajentamisesta. Lisäksi ehdotetaan yhdistelmävakuutusta, työttömyysturvan suojaosuuden ulottamista kaikkiin tuloihin ja arvonlisäveron alarajan nostoa 25 000 euroon.
‒ Hyvä lista, Ahponen kuittaa.
Kiitosta saa erityisesti ennakkopäätösjärjestelmä. Järjestelmän idea on, että itsensätyöllistäjä tietäisi sosiaali- ja työttömyysturvapäätöksestä etukäteen, eikä joutuisi odottamaan sitä epätietoisuudessa kuten nykyään.
Oma lukunsa ovat ne itsensätyöllistäjät, jotka eivät edes kuulu sosiaali- ja työttömyysturvan piiriin.
‒ Ongelmahan on siinä, että meillä on kaikki työsuhteen oikeudet ja sosiaalisen turvan oikeudet sidottu palkkatyösuhteeseen. Ja vielä pituuteen sekä ansiotasoon. Tämä on pitkällä välillä kestämätön järjestelmä. On epäreilua, että vain osa ihmisistä pääsee etuuksien piiriin, tiivistää tilaisuudessa puhunut tutkija Anu Suoranta.
Hän nostaa toimenpiteistä lakialoitteen työsopimuslain soveltamisalan laajentamisesta. Aloitteessa esitetään, että yhä useampi itsensätyöllistäjä, joka ei tosiasiallisesti ole yrittäjä, laskettaisiin palkansaajaksi.
Myös Ahponen painottaa avausta, vaikkei se suoraan häntä kosketakaan. Hän muistuttaa, että vaikka sosiaaliturva on keskeinen ongelma, itsensätyöllistäjien tilanteeseen vaikuttaa muukin kuin etuudet.
‒ Tärkeitä kysymyksiä ovat kuitenkin myös muuhun kuin sosiaaliturvaan liittyvät, kuten järjestäytyminen ja byrokratiaan liittyvät epäselvyydet.
”Liettualaiset” työmarkkinat
Kun palkansaajat normaalisti sijoittuvat melko tasaisesti kaikkiin eri tuloluokkiin, sijoittuu melkein kolmasosa itsensätyöllistäjistä alimpaan tulokymmenekseen.
Yksi Ahposenkin alaa vaivaavista ongelmista on alipalkkaus. Journalistiliiton edunvalvontajohtaja Petri Savolainen totesikin tiedotustilaisuudessa sarkastisesti, että suomalaisille av-kääntäjille on syntynyt mediatalojen ulkoistusten myötä liettualaiset-työmarkkinat.
‒ Tiedämme av-kääntäjien tuloista, että yrittäjän asemassa olevat itsensätyöllistäjät tienaavat 70 prosenttia pienempää palkkaa kuin perinteistä palkkatyötä tehneet av-kääntäjät ovat saaneet. Tässä nähdään konkreettinen tulojen heikennys tilanteessa, missä ollaan siirrytty palkkasuhteesta itsensätyöllistäjiksi, Savolainen kertoo.
‒ Itsensätyöllistäjät eivät ole voineet järjestäytyä, joten ei ole ollut vahvaa edunvalvontaorganisaatiota puhumassa yksilöitä kovemmalla äänellä, Ahponen toteaa.
Järjestäytymisoikeudella pyritään puuttumaan juuri alipalkkaukseen. Anna Kontulan mukaan on kyseenalaista, että suomalaisviranomaiset tulkitsevat itsensätyöllistäjien järjestäytymisen kilpailulainsäädännön vastaiseksi kartelliksi.
‒ Suomen tulisi seurata Tanskan esimerkkiä ja tulkita itsensätyöllistäjät mahdollisimman laajasti ”työmarkkinoiden kolmanteen ryhmään”, jonka kollektiivista järjestäytymistä EU:n kilpailulainsäädäntö ei rajoita.
Kohti perustuloa
Pamfletissa on kuusi ehdotusta ensiavuksi itsensätyöllistäjille, jotka tippuvat monesti yrittäjän ja palkansaajan välimaastoon. Ensiavuksi, sillä kuten Kontula ja Andersson pamfletissa kirjoittavat: ”Kysymys itsensätyöllistäjien asemasta kietoutuu tiukasti muuhun työelämän murrokseen, eikä sitä siksi voida ratkaista niistä erillään, ei ilman perustulon kaltaisia laajoja yhteiskunnallisia rakenneuudistuksia.”
Samaa mieltä on myös Suoranta. Hänestä järjestelmää ei voi kerralla korjata vaan pitää miettiä ensiapupaketteja.
Ahposella mielestä seuraava askel itsensätyöllistäjien tilanteen helpottamiseksi on painostaa ammattijärjestöjä ja valtiota sekä lisätä itsensätyöllistäjien itsensä tietoisuutta asemastaan. Ahposella on esitys mielessä: työtä tarvitsisivat osuuskunnat.
‒ Parasta olisi kehittää ammattiliittojen osuuskuntia samalla, kun pyritään tuomaan valtion rakenteita linjaan itsensätyöllistämisen ongelmien kanssa. Osuuskuntien kehittäminen luo myös valtiolle paineita ottaa ne huomioon.
Vasemmiston ensiapupaketti itsensätyöllistäjille:
- Ennakkopäätösjärjestelmä työttömyysturvaan
- Yhdistelmävakuutus
- Työsopimuslain soveltamisalan laajentaminen palkansaajiin rinnastettaviin itsensätyöllistäjiin
- Järjestäytymisoikeus
- Työttömyysturvan 300 euron suojaosuuden ulottaminen kaikkiin tuloihin
- Arvonlisäveron alarajan nostaminen 25 000 euroon
Kirjoittaja on Vasemmistoliiton ryhmäavustaja ja vapaa toimittaja
|||
Li Andersson ja Anna Kontula: Kun ei kiitoksella elä – Itsensä työllistäjien asemasta
Lisää tolkkua työelämään -kampanjasta:
Tolkkua työelämään kampanjasivut
Järjestäytymisvapaus koskee jokaista (5.10.2016)
Vasemmistoliitto haluaa laajentaa ryhmäkanneoikeutta (28.9.2016)
Minimipalkka ei romuta yleissitovuutta (21.9.2016)
Tolkkua työelämään ‒ vasemmiston kampanja käyntiin (16.9.2016)
Tolkkua työelämään -kampanja Vasen Kaistassa
Tolkkua työelämään -ilta kysyi, miten työ määritellään (6.10.2016)
Myllykoski vaati ryhmäkanneoikeutta Akaassa (6.10.2016)
Tolkkua työelämään kiertue Pirkanmaalla keskiviikkona (4.10.2016)
Aiheesta aiemmin Vasen Kaistassa
Freelancereista yrittäjiä, työttömyysturva heikkenee (7.12.2015)
*