Eteläpuisto viritti keskustelua tulevaisuuden Tampereesta

Puhtaita muotoja kuin munassa. Luontoon sopiva kuin käpy. Siinäkö suunnat kaupunkisuunnittelulle? Kuvakollaasi on peräisin Lasse Majurin alkupuheenvuorosta.

Teksti: JAAKKO REINIKAINEN
Tampereen Vanha kirjastotalo täyttyi yleisöstä, kun ryhmä kaupunginvaltuutettuja ja muita tulevaisuudesta kiinnostuneita tamperelaisia otti osaa Vasen Kaistan järjestämään Tulevaisuuden kaupunki -seminaariin torstaina iltakuudelta. Panelisteina olivat Kalle Hyötynen, Matti Höyssä, Anne Liimola ja Kirsikka Siik, Tiina Heikkilä, Lasse Majuri ja Marja-Liisa Torniainen. Puheenvuoroja jakoi Sinikka Torkkola.

Alustuksena itse keskusteluun suunnitteluarkkitehti Majuri avasi lyhyesti näkemyksiään kaupunkisuunnittelun historiasta, nykytilasta ja tulevaisuudesta. Kritiikkiä sai osakseen liike-elämän puolella vaikuttavat “developerit”, jotka “röheine näyttöineen” keskittyvät enemmän kaupunkikehityksen kiihtyvään tahtiin kuin moniääniseen demokratiaan.

Esimerkkinä Majuri nosti esiin Chicagon, jonka uraauurtavat pilvenpiirtäjät rakennettiin pitkälti paikallisten terästehtailijoiden aloitteesta ja edusta. Hän pitikin parempana ohjenuorana, että korkeammat rakennukset sijoitettaisiin kauemmas keskustasta – vaikkapa Lielahteen tai Hervantaan – näin keskustan siluetti säilytettäisiin maltillisen tasaisena.

Milta näyttää Tampereen silhuetti tulevaisuudessa, Peittävätkö uudet korkeat rakennukset vanhat maamerkit. Kuvqn lähde on Lasse Majurin esityksen piirros. — Milta näyttää Tampereen silhuetti tulevaisuudessa? Peittävätkö uudet korkeat rakennukset vanhat maamerkit. Kuvan lähde on Lasse Majurin esityksen piirros.

Aloituspuheenvuoroissaan ja kommenteissaan alustukselle korkea keskusta jakoi mielipiteitä. Liimola (sd.) yhtyi Majurin kantaan keskustan korkeuden hillitsemisestä, ja piti samoin Hervantaa sopivampana sijaintina tornitaloille.

Hyötynen (vas.) ja Höyssä (kok.) taasen olivat avoimempia ajatukselle. “Reippaasti korkeampi” sopi Höyssälle esimerkiksi Itsenäisyydenkadun ja Kalevantien alueelle. Tietty “rosoisuus” ja “boheemius” olivat heidän näkemyksissään kannatettavia ominaisuuksia kaupungille.

Freelance-toimittaja ja varavaltuutettu Heikkilä (vas.) oli pitänyt hotelli Tornia ensi alkuun huonona lisänä keskustaan, mutta siellä käytyään päätyi lopulta “hyvään fiilikseen” rakennuksesta. Puheenvuoroissaan hän nosti esiin sekä vapaan että vihreän kaupunkitilan tärkeyden.

Keskustelua syntyi kaupunkikuvan paitsi kaupunkitilan korkeudesta myös sen tiiviydestä. Järjestään kaikki osallistujat painottivat viheralueiden merkitystä virkistymiselle ja viihtyvyydelle, mutta samalla tunnustivat tiivis- ja täydennysrakentamisen paineet.

Erityisesti Eteläpuiston asema herätti keskustelua. Kaupungin “Viiden tähden keskusta” -kehittämissuunnitelma vuosille 2015–2030 hahmottelee alueelle kerrostalojen rakentamista.

Liimola, Siik (vihr.) ja Hyötynen suosivat varauksella Eteläpuiston tiivisrakentamista. Liimola muistutti puiston kattavan muutakin ranta-alueen, jonne kukaan ei taloja suoraan ehdottanutkaan. Kuitenkin Liimola myös suosi keskusta-alueen valoisuutta ja vihreyttä. Siik pysyi samoilla linjoilla: Eteläpuistoa voi oikein mitoitettuna tiivistää, joskin miten paljon on vaikea sanoa tarkkaan. Hyötynen, muiden muassa, halusi säilyttää Eteläpuiston ranta-alueen, mutta piti mahdollisena muiden kohtien rakennuttamista.

Viesti tässä päässä keskustelua tuntui olevan, Hyötysen sanoin, että “Tiivistää voi siellä, missä se on järkevää.” Esimerkiksi Amurin “kyljelleen rakennetut” talot voisi nostaa pystyyn. Järkevää taasen ei ole viheralueiden jyrääminen.

Eteläpuistoon esteetön laituri

Hieman toisella laidalla Majuri “ei poistaisi keskustasta yhtään vihreää”. Sen sijaan tiivisrakentamista tulisi miettiä enemmän itse asumisen näkökulmasta. Majuri suosisi enemmän yhteisten tilojen luomista niin yksittäisiin kohteisiin kuin kaupunkiin laajemminkin.

Esimerkiksi hän nosti “Kalevan yksinäiset vanhukset, joilla monilla on kolme huonetta ja keittiö.” Tähän Päivi Tyni yleisöstä kommentoi, että monille vanhuksille ja muille yksinasuville se kolmas huone voi olla hyvin tärkeä esimerkiksi vierashuoneena tai harrastusta varten. Majuri kiitti näkökulmasta.

Ehkä kriittisemmin etenkin täydennysrakentamiseen suhtautui Höyssä. Hän epäili Majurin pohdintaan tiiviimmän, jaetumman asumisen ympäriltä. “Vaatii paljon muutosta suomalaisilta,” hän kommentoi. Eteläpuisto-keskusteluun hän lisäsi näkökulman, että “ehkä olisi parempi jättää tulevillekin sukupolville tilaa rakentaa”.

Tilaisuuden loppua kohden myös yleisö pääsi ääneen kysymysten ja kommenttien muodossa. Yksimielisyyttä ja jopa aplodeja keräsi Liisa Aholan muistutus vammaisten henkilöiden asemasta kaupunkisuunnittelussa. Esteettömät liikuntamahdollisuudet tulisi ulottaa mahdollisimman laajalle, ja esimerkiksi Eteläpuisto on jo tovin kaivannut esteetöntä laituria, jolla voisi vaikka kalastaa. Myös esteetön uimalaituri tulisi kaupunkiin saada, ja siitä on jo kauan puhuttu.

Yleisöä kiinnosti myös tietää, miten, missä ja kenen toimesta kaavoituspäätökset lopulta tehdään. Keskustelijoilla ei ollut tähän antaa yksiselitteistä vastausta. Kaavoitus on moniportainen prosessi, jossa enemmän tai vähemmän hiljaista valtaa käyttää useampi taho. Konsensus hallinnon avoimuuden puolesta eli vahvana.

Paneeli päättyi kaikin puolisiin kiitoksiin ja toiveisiin, että samanlaisia avoimia foorumeita järjestettäisiin enemmänkin.