Onko aika mennyt sijoiltaan

 

VESA SUOMINEN   
William Shakespearen näytelmässä prinssi Hamlet valitteli maailman surkuteltavaa tolaa sanoen, että aika on nyrjähtänyt sijoiltaan. Ja Tanskanmaassa oli kuulemma jotakin mätää. Mitä mahtaisikaan prinssipolo ystävineen tuumia maailman nyrjähtäneestä nykymenosta, kun nyt on jotain pielessä jo Ruotsissakin ‒ ainakin Fox Newsin “vaihtoehtoisiin tosiasioihin” luottavan Yhdysvaltojen tuoreen presidentin mielestä.

Moni epäillee, onko kansainvälisen politiikan järjestelmässä enää sijaa älylliselle elämälle, kun Donald Trump on tullut valituksi maansa presidentiksi. Toiveikas yhdysvaltalainen historian professori Ronald L. Feinman ehätti tosin ennustella Trumpin kauden jäävän Yhdysvaltojen kaikkien presidenttien virkakausien vertailussa pituudeltaan toiseksi tai kolmanneksi lyhyimmäksi ja kestävän ehkä noin 31‒199 vuorokautta.

Saksalaisen Der Spiegel-viikkolehden pääkirjoitus (4.2.2017) luonnehti Valkoisen talon uutta luutaa:
”Yhdysvaltojen presidentti on patologinen valehtelija (tuottaa ruumiillista tuskaa kirjoittaa tämä lause). Yhdysvaltojen presidentti on rasisti (samat sanat kuin edellä). Hän yrittää tehdä valtiokaappauksen ylhäältä päin ja haluaa perustaa illiberaalin demokratian tai vielä pahempaa. Hän tahtoo tehdä tyhjäksi valtaoikeuksien jakamisen, hän erottaa kanssaan eri mieltä olevan oikeusministerin ja syyttää tätä ‘petoksesta’. Sillä tavalla puhui Nero, Rooman keisari ja sen tuhoaja; sillä tavalla ajattelevat tyrannit.”

Arvovaltainen Bulletin of the Atomic Scientists ilmoitti tammikuussa 2017 siirtäneensä Tuomiopäivän kellonsa (Doomsday Clock) osoittamaan kaksi ja puoli minuuttia vaille keskiyötä. Kellon aika osoittaa Bulletinia julkaisevien asiantuntijoiden arvioiman kulloisenkin riskin planeetan ja ihmiskunnan tuholle. Vain kerran, vuonna 1953, kello on varoittanut tuhon olevan vielä lähempänä, kun se osoitti kahta minuuttia vaille keskiyötä.

Minuuttiviisarin siirtämisen keskeinen syy oli viimeksi Donald Trumpin huoleton puhe niin ilmastonmuutoksesta kuin ydinaseistakin: ”Lyhyesti sanoen, vaikka hän [Trump] on vasta ryhtynyt hoitamaan virkaansa, presidentin pidäkkeettömät kommentit, avoimuuden puute suhtautumisessa asiantuntijoiden neuvoihin ja kyseenalaiset neuvonantajanimitykset ovat jo pahentaneet ennestäänkin kehnoa kansainvälistä turvallisuutta.” Koskaan aikaisemmin yksi ainoa ihminen ei ole tällä tavalla vaikuttanut kohtalonkellon osoittimien siirtelyyn.

Kansainvälisen oikeuden tuntija, akatemiaprofessori Martti Koskenniemi on verrannut  presidentti Trumpin narsistista esiintymistä ja politiikkaa itsevaltiaaseen Aurinkokuningas Ludvig XIV:een (”valtio olen minä”), fasistidiktaattori Benito Mussoliniin ja Italian entiseen pääministeriin, mediamagnaatti ja -magneetti Silvio Berlusconiin.

Brittilehti The Independent epäili taannoin avoimesti Trumpin mielenterveyttä. Politiikkaa hyvin tunteva Claes Andersson, suomalainen psykiatri ja kirjailija, on arvioinut Trumpin olevan narsistinen psykopaatti.

Diktaattorit ja tyrannit ovat oma kategoriansa, mutta lempinimellään El Loco (Hullu) tunnetuksi tullut ecuadorilainen poliitikko Abdalá Bucaram näyttää saavan jälleen arvoistaan seuraa suhteellisen laillisissa vaaleissa valittujen tolkuttomien valtionpäämiesten paisuvassa luokassa. Erona ydinasesupervallan päämieheen on, että Ecuadorin presidenttinä elokuusta 1996 helmikuuhun 1997 toiminut ja virasta erotettuna maanpakoon puikkinut El Loco oli vain paikallinen ongelma, jonka touhuista ei seurannut maailmanlaajuisia jälkijäristyksiä.

Jos kaikki eivät povaa uudelle presidentille menestystä niin eipä saa parhaita arvosanoja valtion tilakaan. The Economist Intelligence Unit julkaisee vuosittain maakohtaista indeksiä, jonka luokittelussa Yhdysvallat oli vuonna 2016 pudonnut ”täydestä demokratiasta” ”puutteelliseksi demokratiaksi” (flawed democracy) Ranskan ja Japanin seuraksi.

Ikävä pieni tölväisy, kun se tulee yritykseltä joka julkaisee myös kapitalistisen talouden ylittämättömiä viisausoppeja väsymättömästi julistavaa The Economist -lehteä. Indeksin mukaan Trump ei sentään ole saanut tätä pudotusta aikaan vaan hänen valintansa presidentiksi on vain yksi osoitus maan demokratian rapautumisesta.

Illiberaalin demokratian käsitteen kehittänyt journalisti Fareed Zakaria sovelsi sitä joulukuussa 2016 Yhdysvaltoihin: ”Amerikan demokratiasta on tullut illiberaali”. Jyrkempiäkin arvioita on esitetty. Rauhan- ja konfliktintutkimuksen veteraani Johan Galtung sanoi jo vuosia sitten, että Yhdysvaltojen kutsuminen ylipäätään demokratiaksi on loukkaus tätä sanaa kohtaan.

Historian alun loppu…

”Nykyinen maailmanjärjestys saattaa olla pian historiaa – Trumpin sanat ja teot kertovat paljon”, tiivisti Helsingin Sanomien pääkirjoitusaukeaman kolumnistin Raimo Sailaksen kirjoituksen Trumpin sekasortoisesta hallinnosta. Uutta maailmanjärjestystä tähyttiin silloinkin, kun Kansainliitto perustettiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri Mihail Gorbatšov (puhe YK:ssa marraskuussa v. 1988) ja Yhdysvaltojen presidentti George H. W. Bush (puhe kongressille syyskuussa v. 1990) kaavailivat hekin uutta maailmanjärjestystä toisen maailmansodan jälkeisen kylmän sodan järjestyksen korvaajaksi. Neuvostoliitto oli joutunut uhittelevasta haastajasta kuihtuvaksi altavastaajaksi talous- ja asevarustelukilvassa.

Politiikka muokkaa yhteiskunnallista todellisuutta mutta myös heijastaa pinnan alta esille työntyviä muutoksia. Politiikantutkija Rita Di Leo arvioi vuonna 1983 Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteerin Leonid Brežnevin valtakautta ja muumioituvaa vaikka näennäisesti tilansa vakiinnuttanutta neuvostojärjestelmää:

”Jos Brežnev olisi kuollut vuonna 1978, viimeisen ennätyssadon vuonna ja aikana jolloin horisontissa ei vielä ollut Afganistania, Puolaa [Solidarność] ja Reagania, hänet olisi todennäköisesti muistettu kotimaassa ja ulkomailla liennytyksen ja hyvinvoinnin [ajan] johtajana, [vaikka] varmasti muutaman mustan tahran saaneena, kuten Praha [Tšekkoslovakian miehitys 1968], mielisairaalat toisinajattelijoille, Afrikan sarvi. Sen sijaan tulikin sitten neljä hirmuista teollisen ja maatalouden stagnaation ja kansainvälisten suhteiden kriisin vuotta. Brežnev näytti länsimaisista tarkkailijoista säilyvän hengissä itseään ja jonkin kerran linjaansakin pidempään.”

Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välisen jännitteen säätelemä kylmän sodan kaksinapainen maailma oli muutoksistaan huolimatta ymmärrettävissä jatkuvuudeksi. Kumpikin leiri oli kaivautunut asemiinsa ja linnoittautunut asenteisiinsa.

Vuonna 1982 kuollutta Leonid Brežneviä seurasivat NKP:n pääsihteereinä Juri Andropov ja Konstantin Tšernenko. Heitäkään ei kukaan tohtinut epäillä vallankumouksellisiksi. Neuvostoliiton poliittisten vankien keskuudessa kiersikin vuonna 1985 vitsi, jonka mukaan NKP:n pääsihteeri Konstantin Tšernenko oli kuollut 73 vuoden korkeassa iässä, ”koskaan tajuihinsa tulematta”.

Säilyminen hengissä itseään ja linjaansa pitempään näytti koko oman historiansa mausoleumiin balsamoituneen neuvostojärjestelmän pätevältä määritelmältä. Kun lopulliseen koomaan vajonnut Neuvostoliitto sitten lakkautettiin Mihail Gorbatšovin uudistuskokeilujen umpikujassa vuonna 1991, Yhdysvallat arvioi maailman siirtyneen yksinapaiseen kansainväliseen järjestykseen, jota se itse ainoana todellisena supervaltana johtaisi.

Politiikantutkija Francis Fukuyama kiirehti vuonna 1992 ennustamaan runollisesti suorastaan historian loppua.
− Kiina oli tuossa vaiheessa talousuudistuksin tavoitellun linjanmuutoksen luotsaama, aikaansa odottava nouseva kehitysmaa, joka tuli noudattamaan vielä pitkään ulkopoliittista oppia ”kätke voimasi ja odota aikaasi”.

Lopun sijasta historia on näyttänyt viime vuosikymmenet pitäneen hoppua, kun ”kylmän sodan” blokkien välisen vastakkainasettelun päättyminen ajoi 1990-luvulla kriisiin myös eurooppalaiset demokratiat. Ehkä kaikkein näkyvimmin uutisotsikoin Italian, jonka korruptoitunutta lahjottujen poliitikkojen ja puolueiden Tangentopoli-järjestelmää seurasivat uusina aallonpohjina Silvio ”bunga bunga” Berlusconin pääministerikaudet.

Monet italialaiset ovat sittemmin arvioineet poliittisen järjestelmänsä sotkut viiden tähden naurun arvoisiksi uskoessaan entisen koomikon ja populistipoliitikon Beppe Grillon parantavan politiikan laatua.  

Lue lisää muualla verkossa:
Donald Trump Is On His Way to Second or Third Shortest Presidency in American History (Ronald L. Feinman, History News Network 15.2.2017)    
Muslimikielto puhuttaa ja tuomiopäivän kello siirtyi – tässä 5 aihetta Trumpin ensimmäiseltä viikolta (Liisa Lehmus, YLE 28.1.2017)

Donald Trump on hylännyt vallan kolmijako-opin ja haluaa hallita kuin Aurinkokuningas tai Mussolini, sanoo professori Martti Koskenniemi (Petri Sajari, HS 26.3.2017. Artikkeli on verkossa vain tilaajille. Painetussa lehdessä artikkeli on sivuilla B8–B9)

Claes Andersson: Trump är narcissistisk psykopat (Bettina Sågblom, YLE 30.1.2017)

Democrazy Index 2016 (The Economist Intelligence Unit)

America’s democracy has become illiberal (Fareed Zakaria, Washington Post 29.12.2016)

Nykyinen maailmanjärjestys saattaa olla pian historiaa – Trumpin sanat ja teot kertovat paljon (Raimo Sailas, HS 4.4.2017)

Berlusconin bunga-bunga-juhlat – strippaavat naiset pukeutuivat nunniksi tai Obamaksi (Yrjö Kokkonen, YLE 17.5.2013)

|||

Vasen Kaista on julkaissut Vesa Suomisen uusvanhaa maailmanpoliittista tilannetta historian kautta punnitsevan artikkelin Uusin maailmanjärjestys − the United Hates of America? kuudessa osassa.

Osa I: Onko aika mennyt sijoiltaan tarttuu arvioon, että Yhdysvaltain presidentti Donald Trump pyrkii luomaan uuden maailmanjärjestyksen, ja tarkastelee jo viime vuosisadalla esitettyjä uuden maailmanjärjestyksen toimintasuunnitelmia. (11.5.2017)

Osa II: Yhdysvallat vastaan ”muu maailma” valottaa minkä tahansa suurvallan itsekeskeistä ja yksinapaista maailmankuvaa monin esimerkein. Onko Yhdysvaltain johtaman toisen maailmansodan jälkeisen maailmanjärjestyksen korvaamassa kolminapainen järjestys, jossa tähän asti enemmän tai vähemmän vakiintuneista kansainvälisen käytöksen säännöistä ei enää juuri piitata? (12.5.2017)

Osa III “Agent Orange”  kertoo mihin presidentti Donald Trumpin saama liikanimi Agent Orange liittyy, ja havaitsee, että presidentin prioriteeteissa ei loppujen lopuksi työpaikoilla olekaan suuresti  väliä, etusijalla ovat  ympäristönsuojelun purkaminen ja sotamäärärahojen kasvattaminen – molemmat oivallisesti Agent Orangen profiiliin sopivia prioriteetteja. (16.5.2017)

Osa IV ulkopoliittista varjonyrkkeilyä käydään niin Kiinan kuin Meksikon vastaisen rajan muurien kupeessa. Kaiken kaikkiaan kaiken maailman valtioiden lajittelu hyviksiin ja pahiksiin on uudelle presidentille haastavaa, Lähi-idän kaikista valtioista on vaikea pitää lukua, Kiinasta ei koskaan tiedä, ja arvaako venäläisten kanssa pelata shakkia? (19.5.2017)

Osa V ”Onko presidenttimme hullu?” on ollut aiheellinen kysymys jo kauan ennen Trumpin aikaa. Valkoisen talon isännän keinovalikoimaan on kuulunut myös hullun näytteleminen ja päätösvallan delegoiminen tähtikarttojen tulkitsijalle. Trump on kuitenkin onnistunut kokoamaan ainutlaatuisen gallerian vainoharhaisia salaliittoteoreetikoita avustajakuntaansa. (23.5.2017)

Osa VI Auringonlaskun maa etsii syitä presidentti Trumpin ja hänen avustajiensa ristiriitaisiin ja päivästä toiseen vaihtuviin lausuntoihin. Tärkeimmillä tukijoukoilla, kuten pankkiireilla, teekutsuliikkeen äärioikeistolaisilla ja muilla ryhmillä on ristiriitaiset edut ja odotukset. Tee siinä sitten jokaisen mielen mukaista Great Americaa, kun Yhdysvallat kaiken lisäksi on menettämässä mahtiasemansa kansainvälisen kaupan ja talouden kapitalistisena keskuksena. (27.5.2017)

Kirjoitussarja päättyy ajankohtaiseen kommenttiin presidentti Trumpin matkasta Saudi-Arabiaan ja Israeliin.

|||

Sarjan tunnuskuvan kello on Bulletin of the Atomic Scientist -lehden Tuomiopäivän kello (Doomsday Clock), joka näyttää nyt kahta ja puolta minuuttia vaille keskiyötä. Kello näytti seitsemää minuuttia ennen puolta yötä kun se julkistettiin vuonna 1947. Tämän vuoden alussa se siirrettiin puoli minuuttia eteenpäin, nykyiseen aikaan.

Vain kerran, suurvaltojen vetypommikokeiden varjossa vuonna 1953, kello on ollut lähempänä keskiyötä, silloin aikaa oli jäljellä kaksi minuuttia.

Kello näytti 17 minuuttia ennen keskiyötä vuoden 1991 START-neuvottelujen jälkeen, jolloin johtavat suurvallat sopivat strategisen aseistuksen vähentämisestä.

Kellon aikaan vaikuttaa ihmisten keksimien teknologisten ratkaisujen vastuuttoman käytön luoma uhka planeetan tulevaisuudelle. Ennen kaikkea kyse on ydinsodan seurauksista, mutta myös ympäristön tuhosta.

Bulletin of the Atomic Scientist

*

Leave a Reply