Yliopiston johtosääntö: kulttuuripuhe kätkee vallan

SINIKKA TORKKOLA
Kulttuuriset erot ovat viime viikolla saaneet uuden ja oudon merkityksen. Julkisessa keskustelussa Tampereen korkeakoulujen yhdistymisestä puheella kulttuurisista eroista on yritetty vähätellä Tampereen yliopiston siirtymäkauden hallituksen saamaa kritiikkiä ja siirtää huomio pois varsinaisesta asiasta, yliopiston itsehallinnosta. Ydinkysymys on, kuka päättää yliopistolla tehtävästä tutkimuksesta ja opetuksesta.

Suomen perustuslain mukaan suomalaisissa yliopistoissa on tutkimuksen ja opetuksen vapaus. Vaikka yliopiston hallitus ei suoraan päätä, mitä tutkitaan ja opetetaan, niin päättämällä yliopiston rahanjaosta hallitus myös ohjaa tutkimuksen ja opetuksen suuntaa. Miten voimavarat jaetaan eri alojen kesken? Painotetaanko rahan jaossa aloja, joista katsotaan saatavan nopeasti taloudellista hyötyä? Pelko talouden ylivallasta ei ole tuulesta temmattu. Tampereen teknillisen yliopiston viime vuosien lukuisat yhteistoimintaneuvottelut ja henkilöstön irtisanomiset ovat osoittaneet rahan vallan.

Yliopistoyhteisön näkemyksiä on yritetty vähätellä myös puhumalla kiistasta. Eri näkemysten esittäjät on asemoitu riitelijöiksi, joita opetusministeriön kansliapäällikön Anita Lehikoisenkin on pitänyt ojentaa. Asiantuntijoiden perustellusta kritiikistä on tehty osa riitelyä, mikä on mahdollistanut kritiikin sisällön sivuuttamisen mediajulkisuudessa. Tällainen kiistapuhe on journalismille tyypillistä, mutta silti laiskaa journalismia.

Mediajulkisuuden puheenvuoroja olisi voinut itse kukin ruotia inasen tarkemmin. Tämänpäiväinen Aamulehti siteeraa Tampereen teknillisen yliopiston dekaania Heli Harrikaria, joka väittää, ettei jaettu vastuu ole kenenkään vastuuta. Harrikari siis kannattaa diktatuuria, jossa valta ja vastuu on yhdellä eikä demokratiaa, jossa valta ja vastuu on jaettu. Harrikarin käsittämätön väite oli ehkä journalismin tasapuolisuusvaateen vuoksi pakko asettaa rinnan johtosäännöstä käydyn kuulemistilaisuuden muiden puheenvuorojen kanssa, sillä johtosääntöluonnosta puolustavia, perusteltuja puheenvuoroja oli erittäin vähän. Tuosta tasapuolisuusvaateesta olisi voinut tinkiäkin ja kyseenalaistaa koko väitteen.

Valitettavan samalla, kritiikittömällä tavalla julkisuudessa on käsitelty siirtymäkauden hallituksen puheenjohtajan Marja Makarowin väitteitä. Makarow on muun muassa totuudenvastaisesti väittänyt, että lain mukaan säätiöyliopistolla tulee olla hallitus, jossa on seitsemän ulkopuolista jäsentä. Media ei myöskään tarttunut Makarowin väitteisiin, joiden mukaan yliopistoyhteisöllä olisi ollut hyvät mahdollisuudet osallistua uuden yliopiston rakentamistyöhön.

Kirjoittaja on Tampereen yliopiston pääluotto, tutkija ja Vasen Kaistan päätoimittaja.

Torstaina järjestettiin Tampereen teknillisellä yliopistolla kuulemistilaisuus uuden yliopiston johtosäännöstä. (Kuva Saana Heinänen)

 

Lisää aiheesta Vasemmassa Kaistassa:

Voiko yliopistoa johtaa kuin yritystä? (2.11.2016)
Tampere3 uhkaa sivuuttaa yliopistoyhteisön – ulosmarssi julistettu (7.2.2018)
Yliopistoväen yhtenäisyys näkyi ulosmarssilla (8.2.2018)

Lisää aiheesta muualla verkossa:

Sinikka Torkkolan ja Kirsi Lumme Sandtin oikaisu Aamulehdelle: Laki ei edellytä säätiöyliopistolle ulkopuolista hallitusta (Tampereen yliopiston tieteentekijöiden Tatten verkkosivut. Yleisönosastokirjoitus on julkaistu 9.2. lyhennettynä Aamulehdessä.)
Maija Mattilan blogi: Vaihtoehtoisia faktoja Tampereen yliopistolla: oikaisu Marja Makarowin totuuden jälkeisiin puheisiin (Yliopisto 2020-verkkosivut)
Juha Lavanpuron blogi: Säätiöyliopisto on yliopisto – Rautalankamalli Tampereen yliopiston siirtymäkauden hallitukselle (Perustuslakiblogi)

*

Leave a Reply