Atomipommin kehittäjien Tuomiopäivän kello on kahta vaille puolenyön

Alkuperäisen Tuomiopäivän kellon aikaa näyttävän kuvan suunnitteli Martyl Langsdorf vuonna 1947. Hänen puolisonsa oli yksi niistä atomipommin keksijöistä, jotka liittyivät atomiaseiden levittämisen ja käytön aktiivisiin vastustajiin. Tässä näkyvän kuvan on tehnyt Ryanicus Girraficus. Kuva on julkaistu Wikimedia Commonsissa lisenssillä CC0 1.0.

 

CAI MELAKOSKI   
Vasen Kaistassa juuri julkaistussa artikkelissa Pitkät jäähyväiset setä Samulille Vesa Suominen toteaa sarkastisesti: “Mahdollista on, että Trumpin jälkeen on vielä olemassa jokin tulevaisuus. Osoittaahan Tuomiopäivän kello vasta kahta minuuttia vaille kahtatoista.”

Tuomiopäivän kellosta on Vasemmassa Kaistassa kirjoitettu vuoden 2017 keväällä, jolloin kellon ajaksi oli määritelty kaksi ja puoli minuuttia vaille puolenyön. Vain kerran aiemmin kello oli ollut lähempänä tuomiopäivän täyttymistä. Kello näytti kaksi minuuttia vaille keskiyön vuonna 1953.

Tämän vuoden tammikuussa vaarojen vuoden 1953 synkkä ennätys toistui. Tuomiopäivän kelloa siirrettiin puoli minuuttia eteenpäin. Kelloa ylläpitävä Bulletin of the Atomic Scientists perusteli päätöstä sillä, että ydinasevaltioiden edustajat olivat käyttäneet ennennäkemättömän vastuutonta kieltä, ja kansainvälinen ilmastonsuojelu oli kokenut takaiskuja. Kaoottinen kansainvälinen ilmapiiri oli tuonut sekä ydinasein käytävän sodan että ilmastokatastrofin todennäköisyyden likemmäksi.

Symbolinen Tuomiopäivän kello sijaitsee Chicagon yliopistossa. Kellon perusti vuonna 1947 kansainvälinen joukko Manhattan-projektiin osallistuneita tieteentekijöitä. Projekti kehitti Hiroshimassa ja Nagasakissa laukaistut atomipommit.

Kello perustettiin osoittamaan, miten ydinaseet ja ydinvoima uhkaavat jatkuvasti elämää maapallolla. Tuomiopäivää tuovat lähemmäksi lisäksi ilmastokatastrofin, bioterrorismin ja keinoälyn väärän soveltamisen uhat.

Euro-ohjusten hävittäminen siirsi kelloa taaksepäin

Kelloa on siirretty 23 kertaa 63 vuoden aikana. Kun kello perustettiin, se näytti seitsemää minuuttia vaille keskiyötä. On yksi jakso, jolloin kelloa on siirretty taaksepäin kolme kertaa peräkkäin. Vuonna 1987 kelloa siirrettiin kolmesta minuutista kuuteen minuuttiin ennen keskiyötä sen jälkeen kun Yhdysvallat ja Neuvostoliitto sopivat niin sanottujen euro-ohjusten, Keski-Eurooppaan sijoitettujen keskimatkan ydinohjusten hävittämisestä.

Vuonna 1990 Berliinin muurin kaatuminen ja luottamus kylmän sodan päättymiseen innostivat siirtämään kelloa vielä neljä minuuttia taaksepäin. Ennätysmäisen kauas maailmanlopusta kello siirrettiin vuonna 1991. Kelloa siirrettiin seitsemän minuuttia taaksepäin, ja se näytti 17 minuuttia vaille puolenyön. Siirtopäätöstä perusteltiin Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton allekirjoittamalla sopimuksella strategisten aseiden vähentämisestä (START 1) ja odotuksilla, jotka liittyivät Neuvostoliiton purkamiseen.

Ilmastonmuutos, asevarustelu ja nationalismi ovat siirtäneet kelloa eteenpäin

Vuoden 1991 jälkeen kelloa on siirretty yhdeksän kertaa, mutta vain kerran taaksepäin. Siirtämistahti on ollut tavanomaista rivakampi viime vuosina. Vuonna 2015 kelloa siirrettiin viidestä kolmeen minuuttiin ennen keskiyötä. Tuolloin perusteluna olivat passiivisuus toimissa ilmastonmuutosta vastaan, ydinjätteen loppusijoitusongelmat sekä Yhdysvaltain ja Venäjän käynnistämä ydinaseiden modernisointi.

Ensimmäistä kertaa minuutti puolitettiin viime vuonna, kun kello siirrettiin näyttämään kaksi ja puoli minuuttia ennen keskiyötä. Siirron syiksi mainittiin uusnationalismin nousu, Yhdysvaltain presidentin kommentit ydinaseista, vaara uudesta varustelukierteestä Yhdysvaltain ja Venäjän välillä sekä Yhdysvaltain hallinnon vetäytyminen toimista ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi.

Asiasta aiemmin Vasemmassa Kaistassa:

Onko aika mennyt sijoiltaan? (11.5.2018)

Lue asiasta lisää muualta verkossa:

Bulletin of the Atomic Scientists
Maailmanlopun kello näyttää nyt kahta minuuttia vaille keskiyötä – ”Ydintuho nyt yhtä lähellä kuin 1950-luvulla” (Satu Helin, YLE, 25.1.2018)

*

Leave a Reply