VK
Pihlajakodin asukkaat ja heidän omaisensa Mänttä-Vilppulassa saavat huokaista helpotuksesta, ainakin hetkeksi. Mänttä-Vilppulan kaupunginhallitus on keskeyttänyt suunnitelmat siirtää kehitysvammaisten ihmisten koti Vilppulasta Kolhoon. Perusturvalautakunta teki siirrosta päätöksen elokuu lopussa.
Elokuinen päätös pakkomuutattaa kehitysvammaiset ihmiset Vilppulasta Kolhoon on nostanut vilkkaan keskustelun Mänttä-Vilppulassa. Keskusteluun on osallistunut myös vasemmistoliiton Jouni Muhonen, joka perää KMV-lehdessä julkaistussa yleisönosastokirjoituksessaan ihmisen arvoa.
Jouni Muhonen kirjoittaa, että Pihlajakodin asukkaiden tulevaisuudesta kertovien lehtikirjoitusten perusteella saa kuvan, ettei kaupunki ole ponnistellut tarpeeksi Pihlajakodin asukkaiden puolesta, vaikka asukkaiden ja omaisten vakaa tahto on asua nykyisessä tutussa ja turvallisessa ympäristössä.
Kehitysvammaisilla ihmisillä on vähän puolustajia
Kirjoituksessaan Jouni Muhonen pohtii kaupungin toiminnan taustaa ja arvioi kaupungin toiminnan syyksi kustannussäästöt ja omien kiinteistöjen käyttöasteen noston.
− Tässä tulemme asian ytimeen: päätöksenteon arvopohjaan – eli ihmisen arvoon kaupungin pyörittämässä miljoonaruletissa. Toiset ovat huomattavasti tasa-arvoisempia kuin toiset rahahanoja avattaessa, kirjoittaa Muhonen ja kysyy, miksi näin on?
− Pihlajakodin asukkailla on ainakin kaksi ongelmaa: liian vähän puolesta puhujia. Onneksi puolestapuhujat ovat olleetkin sitäkin aktiivisempia. Toinen ongelma on se, että kodin asukkaat nähdään objekteina eikä itsenäisinä toimijoina, ja siksi päätökset tehdään ylhäältä alaspäin eikä silmien tasolta. On kolmaskin ongelma, joka vaikeampi määrittää – nimittäin päätöksentekokoneistossa olevien asenneongelma. Pitäisin pienenä ihmeenä, jos sitä ei olisi. Kyseessä on inhimillinen piirre ihmisessä. Jos ei omassa lähipiirissä, tai muuten ole erityisryhmien kanssa omassa elämässä tekemisessä, voivat kehitysvammaiset ihmiset jäädä etäisiksi ja siten jopa pelottaviksi. Silloin ehkä ponnistelut heidän puolestaan voivat jäädä vaillinaisiksi, pohtii Muhonen syitä tilanteeseen.
Toivoa on
Muhonen iloitsee viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana tapahtuneesta myönteisestä asennemuutoksesta. Kehitysvammaiset ihmiset ovat yhä enemmän osa meidän jokaisen arkipäivää. He kulkevat kanssamme kouluissa, toreilla, työpaikoilla ja normaalissa katuvilinässä.
− Antakaa Pihlajakodin asukkaille tulevaisuus olla täällä osana meidän arkeamme – se on heidän toiveensa, ja uskon, että se on myös kuntalaisista suurimman osan toive. Puntarissa on ihmisen arvo. Kumpaan päähän punnuksen kaupunki laittaa, kysyy Jouni Muhonen.
Vilppulassa sijaitsevan Pihlajakodin palvelut on tuottanut Mänttä-Vilppulan kaupungin ja Pihlajalinna osakeyhtiön yhteisyritys Mäntänvuorenterveys. Peruspalvelulautakunta päätöksen taustalla on se, ettei Pihlajakodilla ollut voimassa olevaa palvelun tuottamiseen tarvittavaa toimilupaa. Aluehallintovirasto ei ole myöntänyt Pihlajakodille toimilupaa, sillä kodin tilat eivät vastaa kehitysvammaisten asumispalveluille asetettuja tilavaatimuksia.
Vuoteen 2013 asti Pihlajakodin palvelut tuotti Mänttä-Vilppulan kaupunki, joka ei tarvinnut toimilupaa. Mäntänvuorenterveys oy:n perustamisen jälkeen Pihlajakodistakin tuli yksityistä sosiaalipalvelua, joka tarvitsee toiminnalleen luvan.
Aiheesta lisää Vasemmassa Kaistassa
Riitta Palomäki: Vammaiset eivät saa olla kauppatavaraa (15.6.2017)
*