Näkökulma, Suomi

ALIA DANNENBERG

7.4.2019 klo 09:33

Kafkan kanssa naimisissa

Alia Dannenberg pelaamassa simultaaniottelua kahta Mattia vastaan (Semi ja Matikainen) 2015 eduskuntavaalien alla. Silloin tasa-arvoinen avioliittolaki oli tulossa vasta kansalaisaloitteen kautta – kohta uusi hallitus toivottavasti ottaa translain kokonaisuudistuksen agendalleen hallitusohjelmaan ja näin siirtää jälleen yhden lainsäädäntömme sisältämän syrjivän lain historiaan. (Kuva: Alia Dannenbergin kotiarkisto.)

Avioituessani yli 16 vuotta sitten en tiennyt, että vaimon kanssa kylkiäisenä tulisi Kafka. Sukupuolenkorjausprosessini aikana Kafkalle oli pysyvä vierasvuode pedattuna työhuoneessamme, mutta nykyään hän on onneksi vähentänyt vierailujaan luonamme. Täytyy kyllä myöntää, että elämä Kafkan seurassa ei ole tylsää, sillä koskaan ei voi aavistaa mitä nurkan takana odottaa.

Vuonna 2011 maistraatti vahvisti etunimikseni Alia Asha. Prosessiin kuuluvan tosielämänkokeen päätyttyä vuonna 2012 kädessäni oli paperi, jolla olisin voinut hakea uuden juridisen sukupuoleni vahvistamista. Ennen tasa-arvoisen avioliittolain säätämistä juridisen sukupuolen muuttaminen kuitenkin edellytti joko naimattomuutta tai avioliiton päättämistä. Minä olin naimisissa, olen edelleen, ja vieläpä yhä saman ihmisen kanssa. Erotako olisi pitänyt?

Avioliitto oli minulle tärkeämpi kuin juridinen sukupuoli, joten kaikin puolin naisen elämää elävänä jatkoin paperilla juridisesti miehenä. Tämä aiheutti välillä erittäin mielenkiintoisia tilanteita. Vuoden 2012 kuntavaaleissa minut valittiin Joensuun valtuustoon ensimmäiseksi varavaltuutetuksi. Seuraavaksi kaupungin kanssa vatvottiin eestaas perusteellisesti sitä, että kun kumpaakin sukupuolta tuli lautakunnissa olla tietty määrä, niin pitäisikö minut luottamushenkilöpaikkoja jaettaessa tulkita sosiaalisen sukupuoleni mukaisesti naiseksi vai juridisen sukupuoleni mukaisesti mieheksi.

Olin jo vähällä ilmoittaa, että pitäkää tunkkinne, mutta kirjelmöityäni ja keskusteltuani tasa-arvovaltuutetun toimiston ihmisten kanssa sain lopulta lausunnon, että sosiaalinen sukupuoli ratkaisee. Pääsin siis tarkastuslautakuntaan naispaikalle.

Shakkiharrastukseni olin laittanut jäihin juuri ennen sukupuolenkorjausprosessia ajatellen, etten enää ensimmäistäkään kilpapeliä pelaa – osin siksi, etten halunnut tapella sukupuoleeni liittyvistä asioista. Monen mutkan kautta kuitenkin päädyin Joensuussa shakkikerholle, ja shakinpelaajat onnistuivat ennakkoluulottomalla suhtautumisellaan vakuuttamaan minut siitä, että asiat järjestyvät. Shakinpelaajien seurasiirrot ovat julkisia, mutta minun siirtoni edellisestä kerhosta Joensuun riveihin tehtiin salassa ilman jälkiä siten, että aiempi minäni katosi ja Alia Dannenberg ilmestyi tyhjästä Joensuun Shakkikerhon listoille.

Myöhemmin Shakkiliitto pohti, voinko osallistua naisten suomenmestaruusturnaukseen. Pitkällisten selvitysten ja asiantuntijakuulemisten jälkeen liitto otti liberaalin suhtautumisen transsukupuolisiin. Shakkiliitto oli Suomen urheilun lajiliitoista ensimmäinen, joka antoi kilpailijoille oikeuden määrittää itse sukupuolensa.

Samalla selvitettiin, olisiko minut mahdollista valita naisten maajoukkueeseen. Kansainvälisen shakkiliiton FIDEn näkemyksen mukaan transsukupuolisuus ei ole este, mutta juridisen sukupuoleni tulisi olla nainen. Koska olin lapsesta asti haaveillut shakkiolympialaisissa pelaamisesta, ratkaistavakseni jäi, arvostaisinko avioliittoani enemmän kuin haaveeni täyttymistä. Kyllä arvostin.

Oli siis selvää, että odotin tasa-arvoisen avioliittolain säätämiseen pyrkivältä kansalaisaloitteelta paljon – laki oli antamassa minulle täydet naisen oikeudet ja pääsyn isolle areenalle pelaamaan. Kyllä, olin tehnyt sekä julkisesti että kulisseissa älyttömästi töitä aloitteen eteen. Kyllä, perheessämme korkattiin kuohuviinipullo aloitteen mentyä läpi syksyllä 2014. Mutta pieni harmi – siirtymäaika säädettiin käsittämättömän pitkäksi, yli kahdeksi vuodeksi.

Maaliskuun ensimmäisenä päivänä 2017, lain voimaantulopäivänä, olin heti aamulla odottamassa maistraatin oven takana, ensimmäisenä jättämässä hakemusta juridisen sukupuoleni vahvistamiseksi. Suomalainen byrokratia toimi sillä kertaa hämmästyttävän nopeasti: sain päätöksen ja uuden henkilötunnuksen samana päivänä puoliltapäivin.

Tosin tuttavani Kafka muistutti vielä olemassaolostaan sotkemalla lähes kaiken, mihin liittyy henkilötunnus. Esimerkiksi pankkitunnukseni lakkasivat toimimasta eikä uusien hankkiminen todellakaan ollut läpihuutojuttu. Kuntavaalien vaalirahoituksen ennakkoilmoitusta en saanut tehtyä ajoissa, koska järjestelmän mukaan minua ei ollut olemassa vanhalla eikä uudella henkilötunnuksella. Ja virallisen henkilöllisyystodistuksen onnistuin saamaan väärillä henkilötiedoilla varustettuna, minkä ei Suomessa pitäisi olla mitenkään mahdollista. Mutta se oli pientä verrattuna suureen asiaan, eli vihdoin identiteettini tunnustettiin myös juridisesti!

Viime vuonna pelasin shakkiolympialaisissa tiettävästi maailman ensimmäisenä transnaisena.

Mikä on tarinan opetus? Ehkä se, että sukupuolivähemmistöjen edustajat saattavat joutua peräämään sellaisia oikeuksia, jotka ovat enemmistölle itsestään selviä. Merkittävä epätasa-arvoisten lakien ominaisuus on se, että enemmistö ei huomaa niitä mitenkään, mutta syrjityn vähemmistön edustaja joutuu lain vuoksi petaamaan pysyväismajoitukseen saapuneelle Kafkalle vuoteen vierashuoneeseen.

Kirjoittaja on Seta ry:n varapuheenjohtaja.

Lisää aiheesta Vasen Kaista-verkkolehdessä:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *