Artikkeli: Kulttuuri, Pirkanmaa, Urjala

10.4.2019 klo 12:31

Yhteislaulu- ja suotanssiprotesti: ”Kevät herää, mutta Kaitasuo ei”

"Laulu menetetylle suolle"-protesti, ohjelmassa Anni Kytömäen esitelmä. Sydänkyltit kaulassa ydinryhmä vasemmalta: Marjaana Tammela, Anni Toikkanen, Emmi Liinalaakso. Kuva: Maria Kohtala.

Yhdeksän tuhatta vuotta vanhan, arvokkaan Kaitasuon tuho alkoi vuonna 2017, kun korkein oikeus päätti luonnonsuojelujärjestöjen pettymykseksi myöntää luvan käyttää suota turvetuotantoon. Nyt, kaksi vuotta myöhemmin, tuhottu Kaitasuo toimii enää symbolina ja esimerkkinä siitä, mitä bioenergia voi pahimmillaan olla: mitään suojeltavaa ei enää ole.

Tämä surullinen totuus näyttäytyi viime sunnuntaina kun Luonto-Liiton Hämeen piirin retkikunta lähestyi Vapon ja Viipurin Multatehtaan turve-ja multatuotantoaluetta Urjalassa. Matkan aikana bussissa kuultiin luontokartoittaja Kaija Helteen nauhoitettu suoluento ja Aamulehden kulttuuritoimittaja Matti Kuuselan Kaitasuon suojelun alustus.

Perillä retken järjestäjät, ydinryhmä Emmi Liinalaakso, Marjaana Tammela ja Anni Toikkanen kokosivat ja ohjasivat vajaan 30 ihmisen ryhmää kohti tapahtuma-aluetta. Aukealla alueella, mukavan keväisessä poutasäässä, päivän ohjelma alkoi Anni Kytömäen luennolla Kaitasuosta ja sen tuhosta. Sitten oli vuorossa Saine Ensemblen nykytanssiesitys suosta. Esitys liikutti yleisöä, etenkin kun sen alussa kurkipari lehahti lentoon huutaen, aivan esiintyjien yllä.

Suotanssin jälkeen alkoi koko retken päätarkoitus ja rauhanomaisen protestin huipennus, Laulu menetetylle suolle. Ydinryhmän johtamana laulettiin kolme kertaa Oi Kaitasuomme, Maamme-laulun säveleen sovellettu uudelleensanoitus. Laulaminen kosketti koko ryhmää ja lopuksi Emmi Liinalaakso sanoi ”Hyvästi Kaitasuo”, jota seurasi spontaani hiljainen hetki. Eväiden syömisen jälkeen bussi ja muut osallistujat poistuivat haikein mielin Kaitasuolta.

Osallistujat kokivat omakohtaisesti, miltä näyttää, tuoksuu ja kuulostaa vuonna 2019 edelleen valtion tukema turvetuotanto käytännössä, joten protesti täytti tehtävänsä. On saatava päättäjät ymmärtämään että turve kuuluu suolle, ei ilmakehään ja Suomen ilmastopolitiikka on korjattava. Bioenergian tuotanto on käytännössä muun muassa sitä, että ikivanhojen eläinten ja kasvien elinympäristöistä, hiiltä sitovista soista tehdään hiilidioksidiksi poltettavia turvepaloja ja pellettejä. Kaitasuo Pirkanmaalla symboloi kestämätöntä ilmastopolitiikkaa. Jos ilmastonmuutos aiotaan ottaa tosissaan, ei uusia turvekenttiä tule enää ottaa käyttöön.

Olkoon Kaitasuo viimeinen turvetuotannon uhri. Lepää rauhassa, lintujen, perhosten, peurojen, hämyisten kesäöiden, hetteiköiden, ikiaikaisen suomalaisen sielunmaiseman kadotettu koti. Kevät herää, Kaitasuo ei.

Aiheesta aiemmin Vasen Kaista -verkkolehdessä:

Menetetyn Kaitasuon laulu raikasi Keskustorilla (31.1.2019)

Lisää aiheesta Vasen Kaista-verkkolehdessä:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *