Tampere haluaa Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuonna 2026. Hankkeen luova johtaja Juha Hemanus on todennut (AL 8.6), että työn tueksi tarvitaan selkeästi rajattu ja kiinnostava tarina. ”Se syntyy vastauksesta kysymykseen: Mitkä ovat tamperelaisuuden ja pirkanmaalaisuuden ydintekijät ja arvot, joita kannattaa nostaa esiin?” Artikkelissa nostetaankin esiin useita kerroksellisen kaupungin vahvuuksia, muun muassa laaja koulutustarjonta, tamperelainen teollisuushistoria, vesistöt ja luonto.
Tampereella on vesistöjen ohella ainutlaatuinen kansallinen koskimaisema vanhoine teollisuusrakennuksineen ja loistavat mahdollisuudet myös kansalliseen kaupunkipuistoon, jossa Eteläpuisto olisi sen merkittävä ja luonteva osa. Päätökset puiston kehittämisestä yhteisenä virkistysalueena puuttuvat.
Ydinasia on mielestäni se, miten kulttuurimyönteiseksi asukkaat oman kaupunkinsa kokevat. Onko kulttuuri kaikkien ulottuvilla? Miten kulttuuri ymmärretään? Arvostetaanko asukkaiden omaa kulttuuritoimintaa? Parhaillaan esimerkiksi Pispalan nykytaiteen keskuksen Hirvitalon kohtalo on uhanalaisena.
Mainion lähtökohdan ydintekijöille tarjoaa tuore kansainvälinen Art-Eco-tutkimusprojekti, jossa koulutuksen ydintavoitteeksi asetetaan ekososiaalisesti sivistynyt ihminen, eli se, että ihminen tuntee vastuunsa paitsi oman, myös toisten ihmisten, eläinten ja ympäristön hyvinvoinnista. Jos kouluopetuksessa satsataan vain teknologiaan ja luonnontieteisiin, se johtaa vääristyneeseen kuvaan maailmasta. Taideaineiden, historian ja yhteiskuntaopin vahva asema opetuksessa olisi satsaus ekososiaalisuuteen, kulttuuriin sen syvällisimmässä merkityksessä.
Kunnilla on tässä mahdollisuutensa. Tampereella tulee turvata eri taiteen alojen koulutus. Avainasemassa on se, miten onnistutaan herättämään lasten mielenkiinto taiteeseen ja kulttuuriin. Tampereella on vuodesta 2006 asti toiminut kulttuurikasvatusohjelma Taidekaari, jonka piirissä on jo 91 prosenttia oppilaista. Kaikkien saaminen Taidekaaren piiriin on kiinni vaatimattomasta noin 25 000 euron määrärahasta.
Peruskoulun ohella varhaiskasvatus olisi oivallinen vaihe tukea lasten luovuutta ja omatoimisuutta sekä kiinnostusta kulttuuriin. Taidekaari voitaisiin ulottaa päiväkoteihin ja synnyttää sekä vahvistaa kiinnostusta kulttuuriin ja omaan taiteelliseen ilmaisuun jo leikki-ikäisenä. Erityisen tärkeää tämä olisi niille lapsille, joiden kotona ei joko taloudellisista tai muista syistä kyetä kannustamaan lapsia kulttuurikokemusten pariin.
Olen jättänyt tammikuussa valtuustoaloitteen Taidekaaren laajentamisesta varhaiskasvatukseen ja odotan vastausta kulttuurikaupunkihengessä. Pidän tärkeänä, että nykyistä useammat lapset tuntisivat kotikaupunkinsa juuri kirjallisuuden, teatteritaiteen, kuvataiteen, musiikin, ja muun taiteen, historian tallentamisen, sekä luontoaan arvostavana ja suojelevana kaupunkina.
Itse en luota Bisnes-Areenan kaltaisiin hankkeisiin. Kulttuurikaupungin pohja on ihmisissä, ekososiaalisen sivistyksen vahvistamisessa.