Suurin yllätys junamatkan suunnittelussa oli yöjunien puute. Alkuperäinen ajatus matkustaa yöjunalla Hampurista eteenpäin ei ollut mahdollinen eikä yöjunia makuuvaunuineen muuallakaan läntisessä Euroopassa enää juurikaan ole. Saksan rautatiet luopuivat yöjunista muutamia vuosia sitten, koska niille ei ollut kysyntää. Nyt kysyntää olisi, mutta ei ole kalustoa.
Matka Tampereelta Madridiin piteni vuorokaudella yöpymisten vuoksi. Toki olisi ollut mahdollista matkustaa osin öisin ja odottaa junanvaihtoja öisillä asemilla. Öiset odottelut asemilla eivät kuitenkaan houkutelleet, joten matkalla yövyin ensin Hampurissa ja sitten Avignonissa.
Hampurissa hotelli oli lähes aseman vieressä. Avignonissa sen sijaan piti haeskella taksi. Pölvästelin ensin väärällä puolella asemaa ja sitten seisoin maaseututaksien jonossa. Lopulta kyyti ja hotelli löytyivät. Vastaanotto oli kuitenkin suljettu ja sisäänkirjautumista varten oli automaatti, jonka piti antaa minulle avainkortti. Jokin meni kuitenkin pieleen eikä kone korttia antanut. Pienen salapoliisityön jälkeen löytyi puhelinnumero, johon saattoi soittaa hätätilanteessa. Pitkään ei pitänyt odottaa, virkailija tuli avaamaan koneen ja irrotti paikalleen juuttuneen avaimen ja matkalainen pääsi yöunilleen.
Ratatöistä huolimatta sujuvaa matkantekoa
Yöpymisten kanssa aikaa matkaan kului 60 tuntia. Lähes kolme vuorokautta matkustamiseen kuulostaa pitkältä ajalta, mutta matka sujahti nopeasti. Junat olivat mukavia eikä yksin puhumattomana tarvinnut kököttää. Matkan määränpääkyselyistä pääsi jutuissa mukavasti eteenpäin. Toisena matkapäivänä Tukholmasta Hampuriin tapasin kaksi suomalaista lapsiperhettä. Yksi perheistä oli edestakaisella matkalla Espanjan aurinkorannikolle asti. Yhden perheen isä tuli juttelemaan, sillä tunnisti minut Maata pitkin matkustavien ryhmään jakamastani Vasemman Kaistan Takaisin juniin -jutusta. Matkalla Hampurista Baden-Badeniin sain juttuseuraa saksalaisrouvasta, jonka kanssa puimmekin matkustamisen merkitystä ilmastomuutokselle.
Kesä on ratatöiden aikaa, ainakin Pohjois-Euroopassa. Korjausten vuoksi Tukholman keskusasema oli suljettuna heinäkuussa. Juna Kööpenhaminaan lähti eteläiseltä asemalta, jota ei ole suunniteltu junanvaihdon odotteluun eikä asemalla ollut odotustilaa penkkeineen tai kahvilaa. Kioskista sai toki vettä ja syötävää. Onneksi aseman vieressä oli baarin terassi, jossa saattoi istuskella aamuvarhaisellakin, vaikka baari oli kiinni.
Kööpenhaminassa puolestaan reitti junalta asemalle puikkelehti rakennustyömaan poikki. Opasteet puuttuivat lähes kokonaan. Juna Kööpenhaminasta eteenpäin Rødbyhyn oli korvattu bussilla. Bussista matka jatkui junaan ja edelleen Puttgardenin lautalle.
Aikaa vaihtoihin oli sopivasti, ei liian kiire, mutta ei tuntikausien odotteluakaan. Baden-Badenissa vaihtoaika oli tiukka. Juna Hampurista oli muutaman minuutin myöhässä ja vaihtoaika kutistui viiteen minuuttiin. Ehtimisen jännitystä helpotti kuitenkin matkatoimiston reittisuunitelman tieto, että Avignonin juna lähtee samalta laiturilta, jolle Hampurin juna saapuu.
Viimeinen matkapäivä hujahti sekin vikkelästi. Varttia vaille kymmenen lähtenyt juna oli Madridissa jo neljältä iltapäivällä. Ennen junan lähtöä ehdin poiketa myös lipputoimistossa, jossa selvisi, ettei Interrailin lippupaikkoja matkalle Barcelonasta Pariisiin ja Pariisista Zürichiin enää ollut saatavilla. Piti sitten ostaa erilliset liput. Kalliiksi tuli, Barcelona-Pariisi-lippu maksoi 169 euroa ja Pariisi-Zürich 134 euroa. Muut paluumatkajärjestelyt jäivät sitten Madridissa hoidettavaksi.
Euroopan raiteilla -juttusarjassa kuvataan matkaa Tukholmasta Madridiin ja sieltä edelleen Liettuaan ja Latviaan.