Tampereen kaupunginhallituksen konsernijaoston kokouksessa on viime viikon tiistaina päätetty käynnistää selvitys Tampereen seudun vesihuolto-osakeyhtiön perustamisesta. Tavoitteena on yhtiöittää Tampereen ja lähikuntien vedenjakelu.
Jo 15 vuotta vesiyhtiö Tavase Oy on yrittänyt saada sadan vuoden monopolia veden tuotantoon Pirkanmaalla. Yhtiön hakemus on jälleen vetämässä Vaasan aluehallintovirastossa. Mikäli suunniteltu vesihuolto-osakeyhtiö ja Tavase toteutuvat, Pirkanmaalle muodostuisi lähes täydellinen osakeyhtiömuotoinen vesimonopoli. Yksi yhtiö hallitsisi tuotantoa ja toinen jakelua.
Sananmukaisesti, keskeistä luonnonvaraa eli vettä viedään pois kunnilta osakeyhtiölle. Vasemmistossa ja liberaaliporvaristossa on perinteisesti katsottu, että niin kutsutut luonnolliset monopolit kuten sähkön, veden ja jäteveden käsittely ja jakelu tulee pitää julkisessa omistuksessa, kuten valtiolla ja kunnilla. Perustelu on se, että teknisistä syistä alalla ei vallitse vapaita markkinoita eikä siten myöskään markkinakilpailua. Ei voida ajatella, että asuntoihin rakennettaisiin kolme vesijohtoa ja viemäriä ja asukas voisi sitten valita ostaako vettä A- vai C-yhtiöltä päivän tarjoushinnalla ja laittaako jätevedet B- vai A-yhtiön viemäriin. Luonnollisissa monopoleissa on myyjän määräysvalta. Ostaja maksaa tasan sen mitä putken toisessa päässä myyjä päättää. Valinnanvapautta ei ole. Siksi on katsottu, että valtio ja kunnat sopivat sähkön, veden ja jäteveden järjestäjiksi, koska niiden päättävät elimet valitaan vaaleilla. Täten kansalaisilla on mahdollisuus vaikuttaa monopoliluonteisen tuotannon hinnanmuodostukseen. Osakeyhtiöissä tämä ei toteudu.
Onkin kummallista, että molempia vesiyhtiöitä ajavat raivon voimalla sosialidemokraatit. Tavasea on vuosia kutsuttu ”demariputkeksi” ja Tampereen seudun vesihuolto-osakeyhtiöstä on tehnyt valtuustoaloitteen Tampereen kaupunginvaltuutettu Erkki Kanerva (sd.).
Kunnanhallitusten ja valtuustojen jäsenten on oltava tulevan talven aikana tarkkoina, kun vesiosakeyhtiöt tulevat käsittelyyn. Kerran yhtiöitetty on mennyttä, ja sitä on vaikea palauttaa kunnan omaksi työksi. On muistettava, että osakeyhtiön omistusta on erittäin helppo muuttaa. Houkutus myydä omaisuutta on suuri, kun kunta on talousvaikeuksissa, kuten Tampere tänään. Yhtiöittäminen on aina ollut yksityistämisen esiaste. Esimerkkejä Suomessa ovat vaikkapa Hämeen Sähkön myynti ruotsalaisille tai radio- ja televisioasemia ylläpitävän Digitan myynti kansainvälisille pääomasijoittajille.
Pientä toivoa antaa se, että vesilaitokset ovat useille kunnille hyvä tulonlähde. Kangasalan vesiliikelaitos tuottaa 200 000 euroa vuodessa kunnalle, mikä on neljän hoitajan vuosipalkka. Tuskinpa ihan heti Kangasala luovuttaa lähes sadan vuoden aikana rakennetut putkistot, säiliöt ja puhdistamot Tampereen omistamalle osakeyhtiölle. Luonnollisten monopolien menetys on lähes aina ollut lypsävien lehmien myyntiä.
Ei missään tapauksessa saa yhtiöittää ja antaa vedenjakelua markkinavoimien temmellyskentäksi.