Artikkeli: Kulttuuri

9.11.2019 klo 14:56

Mulkerot ampuu ohi maalin

Ari Turusen ”Mulkerot. Patsaalle korotettujen suurmiesten elämänkertoja” pyrkii riisumaan sankarillisen ihailun kaavun useilta historiaan jääneiltä suurmiehiltä. Kirjoittajan tarkoituksena on ollut paljastaa kanonisoitujen kansallissankareiden synkkä puoli, jota harvoin juhlapuheissa ja muistotilaisuuksissa käsitellään. Päämäärä on jalo, mutta epäonnistuu armotta.

Kirjoittaja on nostanut kirjassaan esiin 26 historiallista henkilöä. Kriteerinä kirjaan pääsylle on ollut se, että henkilölle on pystytetty muistomerkki. Valintaperiaate on itsessään mielenkiintoinen. Kuten kirjoittaja toteaa, monien suurkaupunkien keskustoissa seisoo tiukkailmeinen ratsastajapatsas, jonka esikuva muistetaan populaaristi kansallisena sankarina, mutta jonka todellinen menneisyys on kuitenkin muisteluita monisyisempi.

Jos kirjan päämääränä on kuitenkin ollut paljastaa historian vaiettujen teurastajien ja julmureiden salattu menneisyys, on henkilögallerian valinnassa useita ongelmia. Vajaan kolmenkymmenen henkilön kokoelmaan sisältyy sellaisia hahmoja kuin Aleksanteri Suuri, Attila, Tšingis-kaani, Timur Lenk, Vlad III (Seivästäjä), Vladimir Lenin, Mao Zedong ja Ernesto ”Che” Guevara. Yksikään näistä hahmoista ei liene sellainen, joka muistettaisiin oikeastaan mistään muusta kuin siitä, että he olivat sodassa parkkiintuneita hirmuhallitsijoita.

Kaikki kirjassa esitellyt hahmot eivät ole näin ilmeisen tunnettuja hahmoja ja kirjassa esitelläänkin sellaisia vähemmän tunnettuja henkilöitä kuin kalifi Harun al-Rašhid, Hollannin Itä-Intian kauppakomppanian kenraalikuvernööri Jan Pieterszoon Coen sekä brittiläinen kauppias James Matheson.

Hurmejuomat kanssa korppien

Kirjassa omaksuttu kerrontatapa ei ole omiaan luomaan tasapuolista kuvaa valituista henkilöistä, vaikka tarkoituksena onkin ollut paljastaa ”salaisten teurastajien” todellinen luonto. Henkilökuvat keskittyvät pitkälti mässäilemään kohteidensa veriteoilla harvoin asettaen niitä minkäänlaiseen mielekkääseen asiayhteyteen. Mikäli kirjaan perehtyisi lukija ilman minkäänlaisia historiantaitoja, tulisi hänelle luultavasti mielikuva siitä, että maailmanhistoria on koostunut lähinnä silmittömistä murhaajista, jotka murhaavat ilman muuta syytä kuin oma ylimielisyytensä, herkkähipiäisyytensä ja väräjävä mielenterveytensä. Jos tarkoituksena on ollut moralisoida väkivaltaisuutta, jatkuvat kuvaukset teurastuksesta eivät ole siinä hyvä keino. Historian julmureiden väkivaltaisuuden psykologisointi ei myöskään edistä ymmärrystä heidän harjoittamansa väkivallan yhteiskunnallisesta merkityksestä.

Kun kirjoittaja moralisoi esimerkiksi Aleksanteri Suuren tai Harun al-Rašhidin valloitusretkiä ja kaupunkien hävittämistä, jää tietämättömälle lukijalle kertomatta, etteivät heidän tekonsa erityisesti poikenneet aikakauden tavasta käydä sotaa. Turkin sulttaanin Mehmet II:n hovijuonittelut tuskin ovat poikenneet merkittävästi aikakautensa muista aristokraattien kähminnöistä.

Kun käsiteltyjen henkilöiden suhteen keskitytään yksinomaan heidän veriseen menneisyyteensä, jättää kuvaus ulkopuolelleen valtavan määrän myös aidosti merkityksellistä ja kiinnostavaa historiaa. Kirja kertoo useista paimentolaisvalloittajista, mutta se pureutuu hyvin vähän niihin syihin, miksi paimentolaiskansojen valloitusretket olivat niin tehokkaita pitkälle keskiajalle asti. Paimentolaisten barbarisoinnin sijaan olisi voitu lisätä ymmärrystä siitä, millä tavoin esimerkiksi mongolien yhteiskuntajärjestys erosi länsimaisesta ihanteesta. Atsteekkihallitsija Ahuitzotlin veriteoilla mässäilyn sijaan olisi voitu valaista atsteekkien ylivallan syitä Keski-Amerikassa ennen espanjalaisten saapumista alueelle ja miten kukkaissotien ja ihmisuhrien vaatimisen luoma katkeruus sai atsteekkien naapurit liittoutumaan konkistadorien kanssa.

Kolonialismin historia kaipaa avaajaansa

Mulkeroilla on myös ansionsa. Kaikkein parhaimmin kirja onnistuu tavoitteessaan silloin, kun se ottaa käsittelyyn aidosti huonommin tunnettuja henkilöitä. Martti Lutherin poleemisuus ja rankka antisemitismi ei ole maailmanhistorian suurin salaisuus, mutta varmasti uutta tietoa monille. Peruskoulun historiantunneilla monelle tutuksi tuleva löytöretkeilijä Vasco da Gama toimii hyvänä arkkityyppinä hahmoista, jotka petasivat reittiä Euroopan kolonialistiselle maailmanvallalle. Amerikkalainen presidentti Andrew Jackson ei välttämättä ole suomalaisille erityisen tuttu henkilö, mutta tunnetun intiaanienmurhaajan taustojen tunteminen parantaa suomalaisenkin käsitystä Yhdysvaltojen historiasta.

Parhaimmillaan kirja onkin juuri silloin, kun se upottaa varpaitaan kolonialismin veriseen historiaan. Da Gaman, Coenin, Mathesonin, Jacksonin ja Belgian kuninkaan Leopold II:n raflaavat henkilökuvat eivät itsessään onnistu luomaan täydellistä kuvaa kolonialismin väkivaltaisesta etenemisestä, mutta heidän käsittelynsä avaa aidosti yleisestä historiakuvasta piilossa olevan lokeron, johon nykyinenkin maailmanjärjestys pitkälti perustuu.

Ontuvaa populaarihistoriaa

On kiitettävää, että historia loppujen lopuksi kiinnostaa monia. Populaarihistoria ja historiantutkimus eroavat otteiltaan kuitenkin monin tavoin. Vuosittaiset raflaavat iltapäivälehtien historialiitteet ja kaupallisille markkinoille pukattavat populaarihistorialliset tietokirjat myyvät hyvin, mutta eivät välttämättä kuvaa historiaa parhaalla mahdollisella tavalla. Populaarihistorian taipumus valita mediaseksikkäitä ja konservatiivisia aiheita kulkee vuosia jäljessä akateemisen historiankirjoituksen aiheista, eikä saavuta niitä ehkä koskaan.

Yleisöön vetoava tyyli on kuitenkin mahdollista yhdistää historialle oikeutta tekevään kerrontaan. Myös Mulkeroissa olisi ollut aineksia toimivaan teokseen, mutta se kompastuu omaan raflaavuuteensa. Muistomerkkien ja sankarinarratiivien problematisointi on kunnioitettava ja hyvä missio. Nimenomaan patsaiden ottaminen tarkastelun kohteeksi on hyvin ajankohtaista ottaen huomioon kirjailijan mainitsemat vuoden 2017 mielenosoitukset Charlottesvillessä Yhdysvalloissa ja naapurimme Viron takavuosien levottomuudet sotilaspatsaskiistaan liittyen. Samaten jo mainittu kolonialistisen historian ottaminen linssin alle voisi olla perusta kirjalle, jossa Mulkeroiden idea otetaan uusiokäyttöön, mutta terävämpänä ja toimivampana.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *