Tuloerojen kasvu on maailmanlaajuinen trendi ja etenkin 2010-luvun taitteesta lähtien tuloerot ovat kasvaneet hyvin jyrkästi myös Suomessa. Useimmat eriarvoisuutta käsittelevät tutkimukset ovat keskittyneet heikompiosaisiin, mikä tekee nimenomaan rikkaista rikkaimpien tutkimisesta hyvin kiinnostavaa. Nämä olivat syyt, jotka saivat akatemiatutkija Hanna Kuuselan ja professori Anu Kantolan tutkimaan Suomen rikkaimpia ihmisiä.
Projekti tutki 5000 rikkaimman suomalaisen julkisia verotietoja, joita täydennettiin Tilastokeskuksen tulotiedoilla. Heistä valittiin mahdollisimman monipuolinen 90 hengen joukko haastatteluihin. Rikkaimman promillen bruttoansiot ovat 684 000 euroa, siis 57 000 euroa kuussa, samalla kun keskivertosuomalaisen vuositulot ovat noin 30 600 euroa.
Pääomatulot muodostavat 70 prosenttia rikkaimpien tuloista. Kuusela muistutti, ettei varallisuustietoja ole mahdollista selvittää, sillä niistä ei ole julkisia tietoja eikä tilastoja. Mahtavia varallisuuksia voi olla niin veroparatiiseissa kuin kultakauden maalauksina perintökartanoiden seinillä. Superrikkaiden verosuunnittelu on onnistunutta, sillä he maksavat keskimäärin vain 34 prosenttia, eli suunnilleen saman verran kuin ylin keskiluokka muutenkin.
Hanna Kuusela oli viime viikolla Tampereen Vasemmiston vieraana keskustelutilaisuudessa, jossa häntä haastatteli Jouni Sirén. Kuuselan ja Anu Kantolan kirjoittama Huipputuloiset. Suomen rikkain promille. (Vastapaino 2019) oli Tieto-Finlandia -ehdokkaanakin.
Rikkauden kastit
Tutkimuksessa rikkaimmat oli jaettu kolmeen ryhmään: perijät, ammattijohtajat ja yrittäjät. Tutkijat kartoittivat ryhmien yhteisiä piirteitä ja kulttuurisia jäsennystapoja.
Perijöiden ryhmään kuuluvat niin sanotun vanhan rahan omistajat. Heitä määrittelee perijän identiteetin mukaisesti perinnöksi saatu suvun omaisuus, jota heidän tulee kartuttaa seuraavia sukupolvia varten. Monien perijöiden yritykset ovat voineet silti vaihtua sijoitusyhtiöiksi, kun niiden tuotanto on vuosien varrella myyty ulkomaisille sijoittajille.
Ammattijohtajat on hyvällä itsetunnolla varustettu globalisoituva ryhmä, joka vaihtaa työpaikkaa noin kolmen vuoden välein. He tekevät kovasti työtä ja matkustavat paljon. Vaikka heillä on valtavat tulot, heillä on vahvana ajatus oman elämän tavallisuudesta tai keskiluokkaisuudesta.
Yrittäjien ryhmää luonnehti kova itsetunto ja ajatus olemisesta ihanteellisessa yhteiskunnallisessa asemassa, koska heitä arvostetaan omalla työllään omaisuutensa hankkineina sankariyksilöinä. Heille ominaista on rankka työnteko, jatkuva tuottavuus ja itsensä ajaminen äärirajoille. He kohdistavat samat odotukset myös muihin.
Kun haastateltavilta oli kysytty tasa-arvosta, he allekirjoittivat tasa-arvon periaatteen yhteiskunnallisena ihanteena. Sen sijaan he eivät kokeneet, että yhteiskunta olisi jakautunut tai että tuloerot olisivat kasvaneet. Nykyiset tuloerot ovat heidän mielestään hyväksyttäviä ja luonnollisia ja niitä tulee aina olemaan ja vaurastuminen on heidän mukaansa kiinni ihmisten omista ansioista.
Tutkijat olivat yllättyneet haastateltaviensa kovasta kielenkäytöstä, johon ei ole totuttu silloin kun ollaan tekemisissä koulutetun eliitin kanssa. Sosiaaliturva laiskistaa ja sen varassa elävät ovat vapaamatkustajia, minkä vuoksi yhteiskunta on vaarassa romahtaa. Vaikka tällainen ajattelu on tuttua varsinkin Yhdysvalloista, se ei ole aiemmin kuulunut suomalaiseen yhteiskuntamalliin. Huolessa oli sekä taloudellisia että moraalisia piirteitä. Epäkohdan korjaamiseksi tarjottiin jonkinlaista nuhtelua tai hyväntekeväisyyttä.
Rikkaat kritisoivat tuloveroja ja perintöveroja omasta perspektiivistään käsin. Perheyritysten liitolla on kampanja perintöverotuksen poistamiseksi. Myös julkisen velan kritiikki on yksioikoista ja selvää.
Mitä Suomessa olisi tehtävä?
Käsitys oli yllättävän synkkä, kapea ja hyökkäävä. Poliitikkoja haukuttiin ja haluttiin ohituskaista politiikkaan. Yrityksissä johtajat voivat tehdä nopeita päätöksiä, mutta demokratia ei toimi niin. Haastateltavat kaipasivat myös vahvaa johtajaa, joka laittaisi Suomen asiat kuntoon.
Haastatteluissa kysyttiin laajoja kysymyksiä, koska tutkijat eivät halunneet rajoittaa tutkittavien esille nostamia asioita liikaa ennalta. Haastatteluaineistoa kertyi 1500 liuskaa ja Kuusela ja Kantola keskittyivät sen analyysissa suuriin teemoihin. Esimerkiksi ilmastonmuutos nousi esiin vain noin 5-7 haastattelussa, eikä maahanmuuttoa juuri mainittu.
Mikä sitten on suurituloisten näkymä siihen, mitä Suomessa olisi tehtävä?
Rikkaimman promillen projekti on julkisen sektorin ja verojen pienennys. He haluavat ajaa alas työehtojen kolmikantaisen sopimisen, mutta kuitenkin sellaisella tavalla, että hyvinvointiyhteiskunta jotenkin säilyisi.
Kirjan mukaan taloudelliset erot eivät synny vain markkinoilla, vaan niitä pidetään yllä ja oikeutetaan rakentamalla politiikan tueksi kulttuurisia selityksiä, jotka saavat yksien suuret tulot näyttämään ansaituilta ja toisten pienet tuet järjestelmän väärinkäytöltä.
Huipputuloisen promillen puheissa kaikuivat suomalaiset perinteiset arvot, kuten protestanttinen työetiikka, tasa-arvo ja arkisuus, mutta myös uudet kovemmat arvot, joilla luodaan kiilaa yhteiskuntaryhmien välille ja jotka auttavat tulojen ja varallisuuden maksimoinnissa.
Tämä on omiaan tuottamaan yhteiskuntaan epävakautta, mikä voi lopulta osua myös rikkaimman promillen omaan nilkkaan.