Työttömien kauhukarenssit historiaan

Kansanedustaja Anna Kontula ottaa verkkosivuillaan 16.9. ilmestyneessä kirjoituksessa kantaa budjettiriihessä sovittuihin työttömän asemaa koskeviin muutoksiin. Hän toimii eduskunnan työ- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtajana ja siksi nämä asiat ovat hänelle läheisiä. Linkki koko kirjoitukseen jutun lopussa

Suuri muutos tulee etenkin karensseihin. Karenssi on aika, jolta ei saa työttömyysetuutta eli ansiosidonnaista päivärahaa, peruspäivärahaa tai työmarkkinatukea. Se on rangaistus, joka langetetaan, jos työnhaku on päässyt katkeamaan työttömän oman menettelyn vuoksi. Jos työtön ei ole hakenut hänelle lähetetyn työpaikkailmoituksen työtä tai hakeutunut hänelle osoitettuun koulutukseen, tulee tästä rangaistus. Myös siitä huolimatta, että hakemattomuus on ollut vahinko.

Työttömyysturvan sanktioista Anna Kontula kirjoittaa seuraavaa:
– Työttömyysturvan sanktioihin tehdään iso remontti. Jatkossa työnhakuun ja palveluihin liittyvissä laiminlyönneissä seuraamuksena on ensimmäisellä kerralla huomautus, toisella viiden ja kolmannella kymmenen päivän karenssi eli etuuden menetys (tällä hetkellä ensimmäisestä kerrasta 15–60 päivän karenssi). Muiden karenssien maksimipituus olisi 45 päivää (tällä hetkellä 90 päivää). Työssäolovelvoite säilyy.

Sanktioiden muutoksen Anna Kontula sanoo olevan iso ja vuosien ajan pohjustettu voitto:
– Suomessa langetetaan todennäköisesti vuosittain noin 100 000 karenssia (tilastot eivät ole yksiselitteisiä). Yksistään huomautuksen käyttöönotto vähentää sanktioiden määrää 10-20%.

– Tavoitteena on sanktiojärjestelmän kohtuullistaminen, mutta itse uskon uudistuksella olevan myös myönteisiä työllisyysvaikutuksia. Tiedetään nimittäin, että kun ihmiset karenssien myötä putoavat työttömyysturvalta ja usein toimeentulotuelle, he poistuvat myös työvoimapalveluiden piiristä. Toimeentulotuelle joutuminen lisää yksilöön kohdistuvaa kontrollia ja lähes nollaa työnteon taloudelliset kannustimet. Karenssijärjestelmä on keskeisin syy sille, miksi ensisijaisesti toimeentulotuen varassa elävien kotitalouksien määrä on kasvanut merkittävästi, katsoo Anna Kontula.

Lisää rahaa TE-toimistoille

Työnhakua tukemaan TE-toimistojen resursseihin lisätään 70 miljoonaa euroa. Pääosa rahasta käytetään yksilöllisen palvelun lisäämiseen. Tämä on hyvä asia ja toivottavasti parantaa työttömän asemaa. Vaikka mikään palvelu ei luo uusia työpaikkoja, niin sanottuja piilotyöpaikkoja saattaa tällä tavoin löytyä.

Kaikille ihmisille ei tunnu olevan selvää, että työttömällä on jo nyt velvollisuus hakea töitä vastineeksi työttömyysetuudesta. Myös henkilökohtainen työllistymissuunnitelma on ollut käytössä jo pitkään. Niinpä budjettiriihessä tarkennettiin työnhakuvelvoitetta.

– Henkilökohtaisessa työllistämissuunnitelmassa sovitaan jatkossa työnhakuvelvoite. Työttömän tulee hakea 0–4 työpaikkaa kuukaudessa, riippuen omasta työkyvystä ja alueen työmarkkinatilanteesta. Työnhausta raportoidaan kuukausittain, kirjoittaa Anna Kontula.

Raportointivelvoite luultavasti lisää kontrollia, joka osaltaan kuluttaa TE-hallinnon resursseja, mikäli raportointia aiotaan seurata. Yritysten kontolle tulee työhakemusten käsittely:

– Uudistus lisännee yritysten hallinnollista taakkaa, kun ne joutuvat käsittelemään oikeiden ja motivoituneiden hakijoiden lisäksi myös kiintiöhakemuksia, joiden lähettäjä ei kyseistä työpaikkaa todellisuudessa halua (näin kävi hakupakon myötä korkeakouluissa), katsoo Anna Kontula ja jatkaa, että uudistus on ehkä typerä, mutta ei kohtalokas.

Osatyökykyisille uusi väylä työhön

Budjettiriihessä sovittiin niin ikään, että otetaan mallia Ruotsista, jossa käytössä on Samhall-yhtiö, jonka kautta osatyökykyiset voivat työllistyä avoimien työmarkkinoiden kaltaisiin tehtäviin nykyistä helpommin riittävillä tuki- ja sopeutustoimilla.

– Suomessa osatyökykyisten pääsy työmarkkinoille on ollut muita pohjoismaita nihkeämpää. On tärkeää etsiä syyt sille, miksi Ruotsissa samoilla työkyvyn rajoitteilla voi osallistua avoimille työmarkkinoille, Suomessa taas notkutaan kuntouttavan työtoiminnan ilmaistöissä.

– Jos tähän nyt saadaan uusia, muualla toimiviksi osoittautuneita välineitä, ne ovat ilman muuta tervetulleita, kommentoi Anna Kontula.

Parannuksia palkkatukeen

Budjettiriihessä sovittiin myös, että palkkatuen tasoja korotetaan, järjestelmää yksinkertaistetaan, käyttöä lisätään ja jaksoihin kytketään enemmän tukea helpottamaan jatkotyöllistymistä.

– Jatkossa työttömyyden keston perusteella myönnetty palkkatuki olisi 50 prosenttia palkkauskustannuksista (nyt 30–50 prosenttia) ja osatyökykyisten palkkatuki nousisi 70 prosenttiin (nyt 50 prosenttia). Kolmannen sektorin sadan prosentin palkkatuki säilyy ennallaan, kirjoittaa Anna Kontula ja jatkaa:

– Palkkatuen osalta toteaisin vain, että palkkatyöstä pitää maksaa palkkaa, ei mitään alihinnoiteltuja kulukorvauksia. Jo tästä periaatteellisesta syystä on hienoa, että työvoimapoliittisista toimenpiteistä vahvistetaan juuri palkkatukea. Yksityisen sektorin palkkatuella tiedetään olevan myös (muihin työllisyyspalveluihin verrattuna) myönteinen työllisyysvaikutus. Järjestöjen palkkatuki taas ehkäisee työttömyyttä välillisesti ehkäistessään ns. hystereesiä eli sitä, miten pitkä yhtäjaksoinen poissaolo työmarkkinoilta rapauttaa ihmisten työkykyä.

Kelpo kokonaisuus

Kokonaisuutena Anna Kontula kommentoi budjettiriihen vaikutuksia työttömien asemaan seuraavasti:
– Kaiken kaikkiaan: tämä ei nyt ole kokonaisuus, jossa ”huonot asiat voidaan niellä, koska hyvät painavat kuitenkin hieman enemmän”, kuten neuvottelutuloksia politiikassa on tapana perustella. Tämä on kokonaisuus, joka kyllä sisältää kielteisiä yksityiskohtia, mutta kokonaisuudessaan vie työttömien asemaa merkittävästi parempaan suuntaan ja todennäköisesti myös parantaa työllisyyttä.