Valtamedian uutisointi luo mielikuvan Euroopasta, jossa vihreät ja nationalistiset oikeistopuolueet kulkevat voitosta voittoon ja vasemmistopuolueet kuihtuvat pois paria poikkeusta lukuunottamatta. Moni vasemmiston kannattajakin uskoo, että vasemmisto elää vaikeita aikoja.
Suuri osa sosiaalidemokraattisista ja kommunistisista puolueista on menettänyt kannatustaan viimeisten 30 vuoden aikana. Sen sijaan suurin osa uusista vasemmistopuolueista on lisännyt kannatustaan. Uutta vasemmistoa edustaa myös moni iäkäs, mutta tavoitteensa ja toimintakulttuurinsa uudistanut puolue.
Euroopan parlamentin vaalien esitetään usein kuvaavan poliittisten suhdanteiden kehitystä Euroopassa. Europarlamenttivaalien tulosten ja kansallisten parlamenttivaalien tulosten vertailu todistaa, että näin ei ole. Eurovaalit ovat eri vaalit. Useimmat vasemmistopuolueet alisuorittavat, vihreät puolueet ylisuorittavat eurovaaleissa.
Europarlamenttivaalit ovat huono Euroopan poliittisen kehityksen mittari myös sen vuoksi, että Eurooppaan kuuluu 48 valtiota. Niistä vain 27 on EU:n jäseniä. EU ei ole Eurooppa, EU:n ulkopuolella on 44 prosenttia Euroopan valtioista.
Vasen Kaista esittelee kolmiosaisessa artikkelissaan sosiaalidemokraateista vasemmalla olevien puolueiden uusimmat vaalitulokset kansallisissa parlamenttivaaleissa. EU:n jäsenmaiden tulokset vuoden 2019 europarlamenttivaaleissa esitellään myös.
Lisäksi esitellään kannatusmittausten uusimmat tulokset tammikuun viimeisellä viikolla, jos sellaiset on saatavissa. Kannatusmittauksen tulos on keskiarvo Europe Elects -palvelun ja Politico-lehden Poll of Polls-palvelun tuoreimmista kannatusarvioista vuoden 2020 marraskuun jälkeen. Molemmat palvelut perustavat arvionsa eri maiden kannatusmittausta tekevien yritysten ilmoittamien kannatuslukujen keskiarvoon.
Artikkelisarja esittää tulokset 24 maassa. Mukana on 18 EU:n jäsenvaltiota, niiden tulokset esitellään kahdessa osassa. Kolmannessa osassa esitellään tilanne kuudessa muussa Euroopan maassa.
Hajanaisuus heikentää Alankomaiden sosialistisen puolueen kannatusta
Alankomaissa on vaikea muodostaa pitkäaikaista enemmistöhallitusta. Parlamentissa on 13 puoluetta, joista kolmen kannatus oli viime vaaleissa jonkin verran yli 10 prosenttia. Vain yhdellä puolueella, liberaalien Vapauden ja Demokratian kansanpuolueella (VVD) oli yli 20 prosentin kannatus. Ongelmia lisää se, että muut puolueet eivät halua olla hallituksessa toiseksi suosituimman puolueen, nationalistisen vapauspuolueen (PVV) kanssa.
Alankomaissa on parlamenttivaalit huhtikuussa, ja galluppien mukaan PVV:n kannatus on ylittänyt 15 prosenttia.
Sosialistinen puolue (SP) oli Euroopan suosituimpia vasemmistopuolueita vuonna 2006 16,6 prosentin kannatuksella parlamenttivaaleissa. Sen jälkeisissä vaaleissa SP:n kannatus vakiintui reiluun yhdeksään prosenttiin. Kevään vaaleissa puoluetta kuitenkin uhkaa rökäletappio. SP menetti jo molemmat paikkansa europarlamentissa. Nyt gallupit povaavat puolueelle 6 prosentin kannatusta.
Kannatuksen lasku on seurausta hajanaisuudesta. Erimielisyyttä on erityisesti ehdoista, joiden vallitessa puolue voisi osallistua hallitukseen ja siitä, pitäisikö puolueen korostaa enemmän perinteisiä sosialistisia tunnuksia vai esimerkiksi rasismin vastaista taistelua, joka ei ole kuulunut SP:lle tärkeimpiin kysymyksiin.
Pieni Puolue eläinten puolesta (PvdD) edustaa nyt yksin Alankomaita europarlamentin vasemmistoryhmässä. Kannatusmittausten mukaan se saa vaalivoiton ja lähes neljän prosentin osuuden äänistä.
Belgian työväenpuolue nousi marginaalista suurten joukkoon
Belgia on jatkuvassa hallituskriisissä. Maa on jakautunut kahteen osaan, ja useimmilla poliittisilla suuntauksilla on yksi puolue pohjoisessa Flanderissa ja toinen eteläisessä Valloniassa.
Flanderissa kahdella nationalistisella oikeistopuolueella, Uusi flaamilainen allianssi (N-VA) ja Flanderin etu (VI.Belang) on yhteensä yli 40 prosentin kannatus. Valloniassa ja Brysselissä sosiaalidemokraattisella Sosialistisella puolueella (PS), vihreiden ECOLO-puolueella ja vasemmistolaisella Belgian työväenpuolueella (PTB-PVDA) on yhteensä yli puolet äänestäjistä takanaan.
Belgian työväenpuolue (PTB-PVDA) oli pitkään Euroopan ortodoksikommunististen puolueiden johtotähti ilman kannatusta omassa maassaan. Puolue reivasi kurssiaan uusien ja uudistuneiden vasemmistopuolueiden suuntaan ja sai vuoden 2019 vaaleissa jo 12 paikkaa Belgian 150 paikkaiseen parlamenttiin ja yhden edustajan Europarlamenttiin.
PTB-PVDA:n meppi on europarlamentin vasemmistoryhmän (GUE/NGL) jäsen. Puolue osallistuu edelleen kommunististen puolueiden verkoston (IMCWP) kokouksiin.
Espanjan Podemoksen kannatus tasaantui 10 prosenttiin
Espanjan hallitusta johtava sosiaalidemokraattinen Espanjan sosialistinen puolue (PSOE) on säilyttänyt asemansa maan suosituimpana puolueena. Johtava konservatiivinen puolue Kansanpuolue (PP) on toiseksi suosituin. Kolmanneksi suosituimmaksi puolueeksi on noussut oikeistopopulistinen VOX.
Vasemmiston Unidas Podemos -vaaliliiton (UP) pääpuolueet Me voimme (Podemos) ja Yhtynyt vasemmisto (IU) ovat olleet PSOE:n johtamassa hallituksessa vuoden. Gallupkannatus vakiintui heinäkuussa 11 prosenttiin.
Podemos oli ensimmäistä kertaa mukana vaaleissa vuonna 2015 ja sai heti 21 prosenttia äänistä. IU sai tuolloin 3,7 prosentin ääniosuuden. Seuraavissa vaaleissa vuonna 2016 puolueet muodostivat UP-vaaliliiton, joka sai 21 prosentin kannatuksen. Muun muassa hajanaisuus ja Katalonian tilanne verottivat UP:n kannatusta, joka vuoden 2019 huhtikuun vaaleissa putosi 14,3 prosenttiin ja marraskuun vaaleissa 12,9 prosenttiin annetuista äänistä.
Baskimaa yhdy (EH Bildu) on Baskimaassa ja Navarrassa toimiva valtakunnallisesti pieni mutta alueellisesti suuri vasemmistopuolue. Puolueen ääniosuus oli 27,6 prosenttia Baskimaan vuoden 2020 parlamenttivaaleissa ja 14,5 prosenttia Navarran vuoden 2019 parlamenttivaaleissa.
Irlannin Sinn Féin on maan suosituin puolue
Vasemmistolainen, Irlannin yhdistämistä ajava Sinn Féin (SF) sai suurimman ääniosuuden (24,5 prosenttia) viime vuoden parlamenttivaaleissa, ja kannatusmittauksissa puoluetta kannattaa jo 30 prosenttia äänestäjistä. Maan kaksi suurta porvaripuoluetta Fianna Fáil ja Fine Gael muodostivat hallituksen, mutta joutuivat ottamaan Vihreän puolueen (GP) apupuolueekseen.
Suuren vaalivoiton ja 7,1 prosentin ääniosuuden saanut GP saa nyt kannatusmittauksissa noin kolmen prosentin kannatuksen. Hallitustyötä sävyttävät erimielisyydet. Yksi ministeri on erotettu ja yksi eronnut skandaalien vuoksi.
Europarlamenttivaaleissa Sinn Féin kärsi rökäletappion, mutta osoitti parlamenttivaaleissa monen muun vasemmistopuolueen tapaan, että eurovaalit ja omat parlamenttivaalit ovat aivan eri vaalit.
Irlannissa on myös suuri joukko pieniä vasemmistopuolueita ja sitoutumattomia vasemmistolaisia poliitikkoja. Solidaarisuus ‒ kansa voittojen edelle (S-PBP) on vasemmistolaisten puolueiden ja kansanliikkeiden vaaliliitto. Sitoutumattomat muutoksen puolesta (I4C) on sitoutumattomien vasemmistolaisten vaaliliitto.
Italian vasemmisto tuhannen päreinä
Sosiaalidemokraateista oleva vasemmisto on juuttunut poliittiseen marginaaliin paljolti omasta syystään. Vasemmisto on hajautunut kymmeniin lyhytikäisiin pikkupuolueisiin ja vaaliliittoihin 30 viime vuoden aikana.
Italian vasemmisto (SI) pääsi tammikuun lopussa hajonneen Giuseppe Conten toisen hallituksen jäseneksi. Viimeaikaiset aluevaalit ja kannatusmittaukset eivät lupaa Italian vasemmistolle kannatuksen nousua. Italia on kuitenkin nopeiden poliittisten käännösten maa, paljon ehtii vielä tapahtua ennen seuraavia vaaleja keväällä 2023.
Vuoden 2018 vaalien jälkeen vaalivoittajan Viiden tähden liikkeen (M5S) kannatus on puolittunut (vaaleissa 32,7 prosenttia äänistä, gallupkannatus nyt alle 15 prosenttia). Perussuomalaisten veljespuolue Legan gallupkannatus oli pitkään kaksinkertainen verrattuna vaalien 17 prosentin ääniosuuteen, mutta on nyt pudonnut 24 prosenttiin.
Radikaalioikeiston kannatus ei kuitenkaan ole vähentynyt, sillä LEGAa vieläkin oikeistolaisempi Italian veljet on nostanut kannatusosuutensa vaalien 4,4 prosentista 17 prosentin tuntumaan. Sosiaalidemokraattisen Demokraattisen puolueen (PD) kannatus on samalla 20 prosentin tasolla kuin vaaleissa.
Kreikan Syrizalla on yhä valtava kannatus
Oikeistolainen Uusi Demokratia -puolue (ND) on ollut Kreikan suosituin puolue suurimman osan ajasta sotilasjuntan vallan jälkeisestä ajasta. Ensimmäisissä vapaissa vaaleissa vuonna 1974 ND sai 54 prosenttia äänistä, ja vuosien 1985 ja 2005 välillä järjestetyissä vaaleissa sen ääniosuus oli 38‒47 prosenttia.
Vuoden 2019 vaaleissa ND palasi valtaan liki 40 prosentin ääniosuudella. Sen vaalikampanja vetosi äärioikeistoon, ja ND:lle siirtyikin uusnatsien Kultainen aamunkoitto -puolueelta seitsemän prosentin ääniosuus. ND onnistui panemaan yhdessä sosiaalidemokraattisen PASOK-puolueen kanssa synnyttämänsä taloussotkut vasemmiston Syrizan syyksi.
ND on osannut käyttää hyväkseen siitä tyytymättömyyttä, joka syntyi kun EU-maat pettivät Kreikan pakolaiskysymyksen hoitamisessa. ND:n gallupkannatus on noussut 46 prosentin tuntumaan.
Moni pettyi hallitusvaltaan vuonna 2015 nousseeseen Alexis Tsipraksen johtamaan Radikaalin vasemmiston liittoon (Syriza), kun puolue taipui Euroopan keskuspankin sanelemaan talouskuripakettiin, joka johti maan suureen inhimilliseen hätään.
Syriza toteutti hallitusvuosinaan niin sosiaalista politiikkaa kuin ulkoa päin pakotetun talouskuripolitiikan puitteissa oli mahdollista. Työttömyysaste muun muassa laski 28 prosentista 19 prosenttiin. Vaikka kannatusmittaukset povasivat Syrizalle rökäletappiota, puolue sai vuoden 2019 vaaleissa yli 30 prosentin kannatuksen. Uusimmat kannatusmittaukset antavat reilut 26 prosenttia äänistä.
Kreikan entisen valtiovarainministerin, Yanis Varoufakisin perustama Euroopan realistinen tottelemattomuusrintama (MeRA25) nousi parlamenttiin 3,4 prosentin kannatusosuuden turvin. Nykyinen gallupkannatus on samaa luokkaa.
Kroatian punavihreä liitto murtautui parlamenttiin
Kroatian johtava konservatiivipuolue Kroatian demokraattinen liitto (HDZ) johtaa vaalien jälkeen vähemmistöhallitusta, joka sai parlamentilta luottamuksen niukimmalla mahdollisella äänimäärällä.
Vaalien suuri yllättäjä oli vihreän vasemmiston vaaliliitto, jossa Me voimme! (Možemo!) sai viisi paikkaa sekä Uusi vasemmisto ja Työläisten rintama kumpikin yhden paikan. Vihreiden Kroatian kestävän kehityksen puolue (OraH) ei yltänyt parlamenttipaikkaan.
Punavihreiden suosio on lisääntynyt viime kesän vaalien jälkeen. Seitsemän prosentin vaalikannatus on noussut yhdeksän prosentin gallupkannatukseksi.
Kyproksen Työväen edistyspuolueen kannatus pysyy 30 prosentin tuntumassa
Kyproksen parlamentin 80 paikasta täytetään vain 56, maan pohjoiset osat eivät osallistu yhteisiin vaaleihin. Pohjois-Kyproksella järjestetään omat vaalit omaan parlamenttiin.
Kahdesta Kyproksen valtapuolueesta konservatiivinen Demokraattinen kokoomus (DISY) on johtanut viimeiset kymmenen vuotta hallitusta, tällä hetkellä vähemmistöhallitusta.
Kyproksen toinen valtapuolue on Työväen edistyspuolue (AKEL), joka ei samaistu uuteen vasemmistoon. AKELin linja edustaa omalaatuista yhdistelmää vanhakantaista kommunismia ja sosiaalidemokraattista reformipolitiikkaa.
AKELilla on ollut kaksi edustajaa Euroopan parlamentissa sen jälkeen kun Kypros liittyi Euroopan unioniin. Edustajat kuuluvat vasemmiston GUE-NGL ryhmään.
Luxemburgia hallitsee liikennevalohallitus
Konservatiivinen Kristillis-sosiaalinen kansanpuolue (CSV) on Luxemburgin suurin puolue, joka johti maan hallitusta toisen maailmansodan jälkeen yhtä vaalikautta lukuun ottamatta aina vuoden 2013 parlamenttivaaleihin.
Vuoden 2013 vaalien jälkeen kolme puoluetta, sosiaalidemokraattien Sosialistinen työväenpuolue (LSAP), liberaalien Demokraattinen puolue (DP) ja vihreiden Vihreät (DG) muodostivat niin kutsutun liikennevalohallituksen. Nimitys juontuu puolueiden tunnusväreistä. Sama liittoutuma on jakanut hallitusvastuun vuoden 2018 vaalien jälkeen.
Vuonna 1999 perustettu uusi puolue Vasemmisto (DL) sai ensi yrittämällä paikan parlamentissa, ja vuoden 2013 vaaleista lähtien puolueella on kaksi kansanedustajaa.
|||
Tässä esiteltiin lyhyesti niiden puolueiden kannatus, jotka ovat edustettuna maansa parlamentissa ja joiden europarlamentaarikot kuuluvat vasemmiston GUE-NGL-ryhmään, tai sangen todennäköisesti liittyisivät ryhmään.
Näitä puolueita on 18 EU-maassa. Artikkelin ensimmäisessä osassa esiteltiin maista aakkosjärjestyksessä yhdeksän ensimmäistä, loput yhdeksän esitellään artikkelin toisessa osassa. Artikkelin kolmas osa esittelee muiden Euroopan maiden vasemmistolaiset parlamenttipuolueet.
Lue artikkelin muut osat:
Uusi vasemmisto kasvaa Euroopan maiden parlamenteissa ‒ osa 2/3 (21.2.2021)
Uusi vasemmisto kasvaa Euroopan maiden parlamenteissa ‒ osa 3/3 (28.2.2021)
Vasen Kaista -verkkolehden tuoreimmat vuosikatsaukset Euroopan vaaleihin:
Vaalit 2020: Näin valittiin 1 658 kansanedustajaa Euroopassa (30.12.2020)
Kaikki äänet on laskettu: tässä poliittisten suuntausten voitot ja tappiot 16 maan vaaleissa 2019 (28.1.2020)
Vaalit Euroopassa 2018, osa 1: Europuolueiden tulos (2.2.2019)
Vaalit Euroopassa 2018, osa 2: Vaalitulos maittain (17.2.2019)
Euroopan vaalit 2017: Kaikki äänet ja paikat laskettu (29.3.2018)
Vasen Kaista -verkkolehden tuoreimmat kirjoitukset tässä artikkelissa esiintyvistä maista:
Vasemmiston Levica nousi Pohjois-Makedonian parlamenttiin (16.7.2020)
Vihreän vasemmiston Možemo nousi Kroatian parlamenttiin (6.7.2020)
Sinn Féin siivitti koko vasemmiston voittoon Irlannissa (11.2.2020)
Espanjan vasemmistohallitus aloittaa tänään (13.1.2020)
Kreikka äänestää tänään politiikan suunnasta (7.7.2019)
Näin EU-kansa valitsi 2019: esittelyssä europarlamentin poliittiset ryhmät (2.7.2019)
Korjaus: Alankomaiden taulukko on päivitetty 10.2. Alkuperäisessä taulukossa oli PVdD:n paikkamäärä ja sarakkeiden yhteenlaskut virheelliset.
Lue myös artikkeli uuden vasemmiston synnystä ja kehityksestä:
Uuden vasemmiston ensimmäiset kolme vuosikymmentä (Cai Melakoski, Peruste-lehti 30.8.2018)
Uuden vasemmiston toiset kolme vuosikymmentä (Cai Melakoski, Peruste-lehti 29.10.2018)