”Halimaankallioiden kaavoitus etenee” – uutinen nokialaisen lähivirkistysalueen muuttamisesta asuin- ja teollisuusalueeksi havahdutti jälleen kysymään pienen, mutta tärkeän metsän merkitystä.
Päiväkotilapset ovat nimenneet paikan Aurinkokallioksi, ja retki kalliolle on ollut lapsille kohokohta. Kukaan ei ole nurkunut vaellettaessa. Uteliaisuus siitä mitä metsässä ja kallioilla yhdessä kohdattaisiin, on saanut kaikki valppaiksi.
Tajusin alueen tärkeyden ensimmäisen kerran jo kymmenen vuotta sitten, kun luin Aamulehdestä jutun, jossa lastentarhanopettaja Tapani Perttunen kertoi lasten kanssa Aurinkokalliolle tekemistään löytöretkistä.
Retkellä lapset oppivat paitsi tuntemaan havuntuoksun, kiven sileyden ja sudenkorennon sinisyyden, myös liikkumaan ketterämmin, kiipeilemään ja suunnistamaan. Metsässä ollaan rauhassa, ilman aitoja ja riitoja – syntyy turvallinen ja luottavainen yhdessäolo. Löytyvät parhaat marjapaikat, joiden saaliista tehdään takaisin tultua piirakkaa.
Samalla puhutaan niistä pitkäjalkaisista, jotka kisailivat lampareen pinnalla. Kallioretket ovat poikineet myös yhteistyötä. On järjestetty yhteisiä retkiä toisen päiväkodin tai lähikoulun lapsien kanssa. Retkien innoittamina lapset ovat opastaneet myös vanhempiaan, taattoja ja mummoja Aurinkokallion poluille.
Halimaankalliolla on puolustajansa
Kaupungin päätöksentekijöiden kokouksissa Halimaankallioiden kaavoitus on ollut esillä jo kymmenen vuoden ajan. Vuonna 2018 asiasta järjestettiin yleisötilaisuus, jossa yksikään yleisön joukosta ei esittänyt puoltavansa kaavamuutosta. Epäiltiin, että kunnallistekniikan rakentaminen tulee kaupungille kalliiksi eikä tonteista saatava tuotto riitä kattamaan rakentamista. Pelättiin Nokian elinvoimaisen ja ekologisen imagon kärsivän. Ja ennen kaikkea haluttiin säilyttää hyvinvointia tuottava lähimetsä. Silti suunnittelua jatkettiin.
Halimaalla sijaitsee kaksikymmentä vuotta sitten alkunsa saanut, noin sadan omakotitalon alue. Monet ovat rakentaneet kotinsa sinne juuri kallioiden ja lähimetsän sekä viereisen Natura-alueen puronvarsien vuoksi.
Alueelle kaivataan toki rakentamista. Tarvittaisiin parempia kävely- ja pyörätieyhteyksiä. Talvisin kulkeminen bussipysäkille, etelän suunnan kouluille sekä lasten vieminen päiväkotiin pulkalla jo olemassa olevaa kävelytietä pitkin on mahdotonta, koska koko väylä on ajettu hiihtoladuksi. Myllärinkadun lisäksi tarvittaisiin vaihtoehtoisia kulkureittejä liikkumiseen talvisin.
Kaupunkikehityslautakunta antoi 23.2.2021 luvan kaavoituksen etenemiselle. Seuraavaksi päätöksiä asiasta tehdään kaupunginvaltuustossa.
Toivon viisautta, päättäjät. Tehkää retki Aurinkokalliolle satavuotisen kuusikon, avokallioiden ja saniaiskosteikkojen helmaan. Katsokaa sen jälkeen toisianne ja lapsia silmiin: Säilytämmekö tämän ainutlaatuisen alueen luonnontilaisena? Vai haluammeko metsän hakkaamalla ja kallioita räjäyttämällä typistää olennaisesti asukkaiden mahdollisuuksia retkeilyyn, leikkiin ja virkistymiseen sekä hävittää lapsilta ja nuorilta oivallisen, lähellä sijaitsevan oppimis- ja luontoympäristön?
Kirjoittaja on Nokian Vasemmiston kuntavaaliehdokas
Joskus 15-20 vuotta sitten olin Vaasassa Vanha-Vaasa – Ristinummen aluetoimikunnan sivutoiminen sihteeri ja sieltä muistan, kun joskus esiteltiin uutta (vai oliko tulevaa) Hämeenlinnan Ruununmyllyn asuma-aluetta. Sen kaavoituksen alustavissa suunnitteluissa oli otettu lähialueen lapset mukaan. Heidän kanssa suunnittelijat kiertelivät seudun metsiä ja pusikoita ja kallioita. Lapset saivat merkitä heidän tärkeimmät leikkipaikkansa. Oli mansikkapaikkoja ja piilopaikkoja ja kiipeilykiviä. Kaavoittajat lupasivat, että ne paikat jätetään rauhaan. En tiedä toteutuiko, mutta kannattaisi ehkä kysyä Hämeenlinnalaisilta.
Terveisin Tapio (Osku) Oikarinen
eläkeläinen Tampereelta