Tiesittekö kaiken joulukiireen keskellä, että kuukauden päästä on ennakkoäänestys jo päättynyt hyvinvointialueiden vaaleissa ja itse vaalipäivä 23. tammikuuta on kahden päivän päässä? Sepä se. Kovin on ollut syksy hiljaista aikaa tammikuun aluevaalien suhteen. Vaalien, joissa valitaan aluevaltuustot, jotka tulevat olemaan heti eduskunnan jälkeen tärkein päättävä elin, on sanottu.
Miksi sitten on ollut vaisua, vaikka kyseessä on merkittävät vaalit? Niin, on totta, että valtamedioilla on pitänyt kiirettä seuratessaan Kesärannan asukkaan menoja. Eihän sitä nyt mokomien vaalien takia voi jättää päivystämättä rouva pääministerin yksityiselämää ja vapaa-ajan viettoa. No, se siitä.
Outoa, kuinka on tuskailtu ja pelätty äänestysprosentin jäävän kovin alhaiseksi, mutta mitä on tehty vaalien näkyvyyden eteen? Kovin vähän. Ei ensimmäistäkään vaaliohjelmaa television eri kanavilla. Miksi? Lyhyitä katsauksia uutislähetyksissä, lehdissä jonkun verran silloin tällöin.
Keitä palvelee lyhyt vajaan kuukauden kestävä kunnon vaalikamppailu? Ei ainakaan meitä, jotka emme ole tunnettuja julkisuudesta. Myös pienten ja keskisuurten kuntien ehdokkaiden on todella vaikeaa lyödä kiilaa isoilla rahoilla kampanjaa käyvien ehdokkaiden väliin.
Lyhyessä vaalikampanjassa rahalla on suuri merkitys. Ostetaan isot mainokset medioista, joiden hinnat ovat järkyttävän ”suolaisia”. Viime hetkien vaaliteltoilta näytetään otoksia suurien puolueiden ja isojen kaupunkien kampanjoista – näkyyvyys ja esilläolot ovat taatut. En minä valita tai motkota. Kunhan nostan esille aikamme ilmiöt siitä, miten vaalit ovat muuttuneet kampanjointien osalta.
Niin se on, että maasta se pienikin ponnistaa, kuten itse aion tehdä ja olen jo tehnytkin. Minut tuntevat tietävät kuinka haluan tavata ja myös tapaan ihmisiä mielelläni. Kuuntelen heitä, keskustelen heidän kanssaan. Teen sitä työtä mitä ennen politiikot tekivät – kiersivät maakuntia. Toreilla, kujilla, työväen- ja seurojentaloilla sekä tupailloissa tulivat henkilökohtaisesti tutuiksi ihmisille.
Tarkoituksena on kiertää pitkin poikin Pirkanmaata ja kohdata ihmisiä toiveineen ja ongelmineen. Vedetään vaan vyötä kireämmälle, jotta päästään pirkanmaalaisten kanssa jutuille. Netti on myös kätevä keino tavoittaa ihmisiä, mutta näin arjen tallaajana haluan tavata kasvoikkain kaltaisiani ihmisiä, jotka eivät saa ääntään muuten kuuluviksi.
Jos ei istu rahasäkin päällä, niin ei muuta kuin sisua, sitkeyttä ja avoimuutta peliin. Onhan meillä maaseutujen ehdokkailla yksi ylivoimainen vaaliase – maalaisjärki. Uskokaa pois, se on yhä käyttökelpoinen, jopa tärkeämpi isoihin saleihin, kuten aluevaltuustoihin, kuin moni voisi kuvitella tai uskoa.
Näillä mennään – kasvukeskuksia unohtamatta.
Kirjoittaja on levyseppä-hitsaaja, eläkeläinen Kihniöstä ja vasemmiston aluevaaliehdokas Pirkanmaalla ehdokasnumerolla 88.
Vasemmistoliiton aluevaaliehdokkaat 2022 Pirkanmaalla
Lue kaikki ehdokkaan puheenvuoro -sarjan kirjoitukset:
Sote-palveluiden kilpailutus ajaa resurssit ja työntekijät ahtaalle (Minna Minkkinen 22.1.2022)
On aika unohtaa myytti kutsumusammatista (Mirja Juusola 22.1.2022)
Tieto vähentää kärsimystä (Anna Weckström 21.1.2022)
Tehdään hyvinvointialueesta hyvä työpaikka (Anna Haaponiemi 21.1.2022)
Digipalveluiden rinnalla tarvitaan perinteisiä palveluita (Sinikka Torkkola 20.1.2022)
Pelastustoimi hyvinvointialueille – apua on saatava minne vain milloin vain (Aki Leppänen 18.1.2022)
Hyvinvointialueet ratkaisemaan mielenterveyskriisiä (Minna Malkamäki 16.1.2022)
Rautalankaversio lähipalveluista (Hannu Tiainen 14.1.2022)
Seis työn silppuamiselle ja kyllä palkkaamiselle (Katja Kotalampi 12.1.2022)
Sosiaalityötä soteen (Anu Ropponen 5.1.2022)
Kotihoidosta vaihtoehtovanhainkotiin (Leena Sulkanen-Rodriguez 4.1.2022)
Hyvinvointialue ja kunta (Hannu Tiainen 3.1.2022)
Tympeä johtaminen karkottaa työntekijät (Katja Kotalampi 30.12.2021)
Salaperäiset vaalit (Hannu Tiainen 21.12.2021)
Tule, tule hyvä sote, älä tule paha sote! (Rauno Jääskeläinen 20.12.2021)