Venäjän hyökkäys Ukrainaan on saanut suomalaiset liikkeelle mielenosoituksiin eri puolilla maata. Tampereella oli ensimmäinen rauhanjärjestöjen organisoima mielenosoitus kaksi viikkoa sitten, hyökkäyspäivänä. Kansainvälisenä naistenpäivänä tänä tiistaina kahdeksas maaliskuuta kokoonnuttiin marssille Tullikamarin aukiolle, josta marssi lähti kohti Keskustoria. Osallistujat olivat valtaosin nuoria naisia ja miehiä, mutta mukana oli myös joitakin oman ikäluokkani naisia, jotka ovat tottuneet marssimaan aika monen asian puolesta 1970-luvulta lähtien.
Alas imperialistiset sodat. Tuki kansainväliselle naisliikkeelle. Nämä viestit lähtivät marssilta rytmikkäinä huutoina. Vladimir Putin ei niitä kuullut, mutta toivottavasti marssijoiden lisäksi jotkut kadun vierillä seuranneet kuulivat ja saivat uskoa siihen, että pienilläkin solidaarisuusteoilla voi olla merkitystä. Ukrainassa tarvitaan kaikki se humanitäärinen apu, jota valtioiden lisäksi useat eri järjestöt antavat kansalaisten tuella.
Naisten päivän tärkeitä teemoja oli myös matalapalkkaisten naisten palkkauksen korjaaminen. Etenkin korona-aikana monet työntekijät ovat joutuneet venymään jaksamisen äärirajoille pienillä palkoilla. Niinpä vaatimukset lisää liksaa hoitajille, lisää liksaa siivoojille, lisää liksaa naisvaltaisille aloille olivat ja ovat tarpeellisia.
Juhlapuheiden ja ruusujen sijaan matalapalkkaiset naiset tarvitsevat vahvaa ja konkreettista tukea. Hyvin ripeästi tukea tarvitsevat nyt Ukrainan lapset ja naiset, koko ahtaalle ajettu kansa.