Junalla matkustaminen on paitsi mukavaa, myös ilmaston kannalta fiksua. Ilmastokriisi vaatii meitä siirtymään taivaalta raiteille ja yksityisautoista joukkoliikenteeseen. Tämä muutos ei synny, jos emme laita rahaa raiteisiin ja joukkoliikenteeseen. Koko Suomi ei ole junalla kätevästi saavutettavissa ristiin ja rastiin. Tampereen ja Helsingin välille on pitkään haaveiltu tunnin junaa. Eikä suotta. Tampere–Helsinki-väli on eniten matkustettu väli, ja tunnin juna palvelisi kaikkia, myös Pohjois-Suomen matkustajia.
Suomi-rata, eli Tampereella tunnin junana tunnettu hanke tulisi selvityksen mukaan maksamaan 5,5 miljardia ja se olisi uusi rata. Ajoaika lyhenisi arvioiden mukaan puolisen tuntia, kun taas nykyisen pääradan kunnostaminen voisi lyhentää matkaa vartin verran. Nykyisen rataosuuden hintakin olisi puolitoista miljardia vähemmän.
Tampereen kaupunki on pitkään lobannut tunnin junaa. Itsekin olen ollut tunninjunalaisia. Nyt uuden tiedon valossa en sitä enää ole. Vartin junamatkan takia ei kannata rakentaa kokonaan uusia raiteita, jotka tuhoavat tieltään luontoa. Radan rakentaminen nykyteknologialla kuormittaa ympäristöä ja maksaa maltaita. On myös ongelmallista tehdä ympäristöä kuormittava investointi ja perustella kuormitusta ympäristösyillä. Yhtälö ei oikein toimi.
Politiikassa ja päätöksenteossa on meidän jokaisen mukana olevan pystyttävä jatkuvasti arvioimaan omaa toimintaamme. Meidän on myös osattava muokata kantojamme, kun saamme uutta tietoa. Edelleen olen sitä mieltä, että Tampere–Helsinki-välin junarataa tulee kehittää ja väli on Suomen tärkein rataosuus, mutta juuri nyt en pidä perusteltuna rakentaa Suomi-rataa. Ja jos todella haluamme että ihmiset vaihtavat autoista junaan, meidän on pakko korjata rataosuuksia koko maassa.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton kolmas varapuheenjohtaja, Tampereen kaupungin ja Pirkanmaan hyvinvointialueen valtuutettu sekä eduskuntavaaliehdokas.
III
Valtuustokolumneissa vasemmistoliiton Tampereen valtuustoryhmän jäsenet kommentoivat kuntapolitiikkaa ja ajankohtaisia poliittisia aiheita.
Alan johtava tutkija prof. Jorma Mäntynen pitää ”tunnin junaa” typeryytenä. Junien nopeuden nostaminen yli 200 km/t on järjettömän kallista saavutettavaan hyötyyn nähden. Ongelma on se, että nykyisellä pääradalla junat eivät pysty kulkemaan edes 200 km/t. Siksi nykyisen pääradan korjaus on koko maan kannalta järkevin vaihtoehto.
Prof. Mäntysen haastattelu on Kangasalan Luonto -lehdessä 2019 s. 5-8:
https://www.sll.fi/app/uploads/sites/121/2019/12/Kangasalan_luonto_2019.pdf
Se tunnin juna tarkoittaisi myös sitä, että sillä kyettäisiin pöhkimään kolmeasataa tunnissa nykyisen 220 km/t-huipun sijasta. Tosiasia: suurempi nopeus merkitsee suurempaa energiankulutusta junaa kohden.
Eikä nopeus ratkaise yhtään mitään, tärkeämpää olisi päästä haluamaansa paikkaan vaivattomasti.
Eikä tästä hömpötyksestä ole tehty minkäänlaista markkinatutkimusta! Nämäkin kestävät vuosia, myös analysointeineen. Ja asiasta pitäisi kysellä myös ulkomaisilta matkustajilta…?
Taas kerran konsultit nauravat matkalla pankkiin, näillä kun on verraton taito laskunkirjoittamisessa.
Kahdesti vuodessa matkustavalla hupailumatkustajalla ei oikein ole painoarvoa.