Kotiplaneettamme maapinta-alasta jo 37 prosenttia on maatalousmaata. Ihmisten ruoantuotannon alta hävitetään edelleen valtavat määrät metsiä, soita ja muita tärkeitä elinympäristöjä. Kasvava väkimäärä tarvitsee ruokaa, jota 1960-luvulla kiihtyneen niin kutsutun maatalouden vihreän vallankumouksen jälkeen on tuotettu enimmäkseen fossiilisten polttoaineiden ja kemikaalien avulla.
Globaalissa kapitalistisessa markkinataloudessa ruokajärjestelmät ovat jo jonkin aikaa perustuneet ruoan ulkomaankauppaan. Ruokaa tuotetaan siellä, missä kustannukset ovat halvimmat. Maatalous on yhä keskitetympää ja erikoistuneempaa. Pelloilla viljellään vuodesta toiseen keinolannoitteiden ja kasvinsuojelukemikaalien turvin yhtä tai kahta kasvilajia, usein rehukasveja. Tämä johtaa biologisen monimuotoisuuden vähenemiseen ja maaperän köyhtymiseen. Ruoantuotannolla on lisäksi valtava vaikutus ilmaston kuumenemiseen ja epävakautumiseen erityisesti eläinteollisuuden kautta. Monilta alueilta ovat myös vesivarannot lopussa, koska hitaasti uusiutuvaa pohjavettä on vuosikymmeniä pumpattu pelloille.
Nykyisessä ruokajärjestelmässä ruoan tuotantoketjut ovat pitkät. Ruokakaupassa tuotteita valitessaan ei millään voi tietää, minkälaisissa oloissa ja millä seurauksilla ruoka on tuotettu tai minkä verran viljelijälle tai muille maatiloilla työskenteleville jää käteen ruoan ostohinnasta. Ruokakauppaketjut ja jalostusteollisuus vetävät paksun siivun välistä. Tuotantoketjujen pituus osaltaan tekee ruokajärjestelmän myös haavoittuvaiseksi.
Turun yliopiston Ruokavarma-hankkeen (2023) tutkijat ovat tunnistaneet 15 nykyisen ruokajärjestelmän haavoittuvuuden ydinsyytä. Monet niistä liittyvät maapallon elossapitojärjestelmän epävakautumiseen, esimerkiksi ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Toiset liittyvät vallan epätasaiseen jakautumiseen ja katteettomaan uskoon teknologian mahdollisuuksiin ratkaista ihmiskunnan kohtalonkysymyksiä. Tutkijoiden mukaan erilaisten konfliktien ja häiriötilanteiden lisääntyessä ruokaketjuissa tapahtuvien katkosten todennäköisyys kasvaa, ja vakaisiin oloihin suunnitellut järjestelmät muuttuvat epävarmemmiksi. Ratkaisuina tähän vakavaan ongelmaan kestävyystutkijat esittävät muun muassa omavaraistumista, lähiruoan arvostamista, vallan ja tuotannon hajauttamista, pienten ja keskisuurten tilojen pelastamista, luonnon monimuotoisuutta ylläpitävien ja maan hiilensidontaa lisäävien viljelytapojen yleistämistä ja tukemista, eläintuotannon merkittävää vähentämistä, kasvipohjaisen ruokavalion yleistymistä sekä agroekologisiin symbiooseihin perustuvien aluetalouksien kehittämistä. Myös ihmisten omaehtoisella, pienimuotoisella ruoantuotannolla kaupungeissa eli kaupunkiviljelyllä on paikkansa ruokajärjestelmän muuttamisessa kestävämmäksi.
Koska kaupungit vaativat resursseja jopa tuhat kertaa kokoaan laajemmalta alueelta maaseudulla, kaupunkilaisetkin ovat vastuussa maaseudun reilusta ekologisesta kestävyysmurroksesta ja maaseudun säilymisestä elinvoimaisena. Samalla kaupunkien omaan maankäyttöön pitää kiinnittää yhä enemmän huomiota. Meillä ei ole kiihtyvän ympäristökatastrofin oloissa enää varaa hävittää luonnonelinympäristöjä rakentamisen alta. Meillä ei myöskään ole varaa vihreisiin aavikoihin nimeltä nurmikentät. Eikä uusiin automarketteihin tai parkkialueisiin. Kaikki soveltuvat maa-alueet pitää mahdollisuuksien mukaan muuttaa niityiksi ja kukkakedoiksi tai puutarhoiksi biologisen monimuotoisuuden lisäämiseksi ja ruokaturvan kasvattamiseksi. Hedelmäpuita ja marjapensaita kaupunkeihin, kiitos!
Tarvitaan myös maksutonta kotitarveviljelyopetusta kaupunkilaisille. Huvi ja hyöty yhdistyvät, yhdessä tekemisen ilo kasvaa satokasvien kanssa.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton jäsen Tampereelta.
III
Kurpitsaliike, Tampereen 4H -yhdistys, Pirkanmaan Martat ja Tampereen kaupunki järjestävät ensi satokaudella kaikille avoimen ja maksuttoman Kaupunkiviljely tutuksi -kurssin. Sen luennot pidetään keskiviikkoisin klo 18-19 Kumppanitalo Arttelissa 20.3. alkaen. Kurssin aikana perustetaan kasvimaa Koukkuniemen vanhainkodin pihaan, jossa järjestetään elokuussa myös sadonkorjuujuhlat. Lisätietoa ja ilmoittautumiset: saraleena.aarnitaival AT gmail.com