Ehdin asua vuoden Nekalassa, mutta nyt on aika pakata muuttolaatikot. Pidin seudusta jo aiemmin, enkä olisi tahtonut jättää tätä kaupunginosaa taakseni, mutta elämäntilanteeseeni sopiva asunto löytyi nyt toisaalta. Vuoden aikana kiinnyin tähän entistä lujemmin. Iidesjärven rannat, konditoria Marin munkit, herttaiset omakotitalorivistöt ja alueen asukkaiden välittömyys tekivät vaikutuksen.
Osa harmituksestani oli poliittista. Päädyin Nekalaan hieman sattuman kaupalla ja hieman hykertelin sitä, että lähikirjastoni on kirjasto, jota olin kuntapolitiikassa joitain vuosia sitten pelastamassa. Nekalan kirjasto päätettiin lakkauttaa vuonna 2018, ja vasemmistoliitto ainoana ryhmänä äänesti päätöstä vastaan. Me pidimme kovasti esillä tarvetta uuden kirjaston perustamiselle, kuten nekalalaisetkin pitivät, ja vuonna 2020 Nekalan konttikirjasto aukesi. Kyse ei kuitenkaan ole vain yhdestä kirjastosta: Nekala on yksi niistä Tampereen kaupunginosista, jotka ovat aliedustettuina päätöksenteossa.
Tampereella valtuutettujen asuinpaikat jakautuvat melko epätasaisesti. Kaupungissa on monia asuinalueita, joista ei tule yhtäkään valtuutettua, ja toisaalta monella alueella on suhteessa paljon valtuutettuja. Se etäännyttää monia kaupunkilaisia poliittisesta päätöksenteosta. Kuntavaaleissa äänestetään korostuneen usein henkilökohtaisesti tuttua ihmistä, ja varmasti poliitikkoon on helpompi ottaa yhteyttä, jos häneen törmää kauppareissulla tai hakiessa lapsia päiväkodista. Tutkitusti valtuutettujen asuinpaikoilla on vaikutuksia myös päätöksenteon sisältöihin. Esimerkiksi erään tutkimuksen mukaan jo se, että alueelta on yksi kaupunginvaltuutettu voi vähentää riskiä lakkauttaa alueen lähikoulu.
Näkökulmatkin ovat sidoksissa asuinpaikkaan. Kaukaa voi nähdä kyllä suuren mittakaavan asioita: segregaatioon liittyviä huolia tai tarpeen suurelle määrälle uutta asuntorakentamista. Etäältä on helppo visioida suuria kehityshankkeita ja tunnistaa vakavia haasteita. Mikä jää näkemättä, on arki. Yhden puiston viipaloiminen ei ole helppo päätös, jos tietää, että juuri siitä kulkee näppärin reitti lähikouluun. Nuhjuinen purkusuunnitelmien alainen rakennus on kummasti merkityksellisempi, jos on nähnyt, että siellä oleva lähipubi on monelle alueen asukkaalle tärkeä osa arjen sosiaalista elämää. Kirjaston lakkauttaminen tekee kipeämpää, jos sen myötä omien lasten lukuharrastus saa ylimääräisiä esteitä.
En sano, että yhdellä polulla tai kuppilalla pitäisi olla ratkaiseva painoarvo, kun päätöksiä tehdään, mutta jos asukkaiden arjen näkökulma on kaukana päätöksenteon pöydistä, kaupunki on vaarassa menettää jotain siitä, mikä tekee Tampereesta Tampereen. Kaupunki kehittyy hurjan nopeaa vauhtia asukasluvun kasvaessa ja siitä on helppo olla ylpeä, mutta samaan aikaan monia tamperelaisia huolestuttaa, menettääkö Tampere jotain itsestään, kun kaupunkikuvaa myllätään joka suunnassa.
Tampereen suosioon on syynsä: rehti ja maanläheinen kaupunki yhdistettynä luonnonläheisyyteen ja monipuolisiin palveluihin on monen silmissä voittava yhdistelmä. Näistä piirteistä tamperelaiset haluavat myös pitää kiinni. Siksi ei voi olla niin, että kaupunkia kehitetään ilman niiden ihmisten panosta, jotka elävät arkeaan juuri niissä paikoissa, joissa kehittämistyötä tehdään.
Ovatpa asukkaiden huoletkin varsin erilaisia eri paikoissa. Jos lähin kohtuuhintainen ruokakauppakin on viereisessä lähiössä muutaman kilometrin päässä ja keskimääräinen tulotaso on pieni, naapuri todennäköisemmin valittelee nousevia joukkoliikenteen lippuhintoja kuin keskustan parkkiruutujen hupenemista.
Kaupunginvaltuutetut ovat keskimääräistä hyvätuloisempaa väkeä, ja pienituloisuus aiheuttaa monia esteitä poliittiselle vaikuttamiselle, oli kyse sitten vaalikampanjoinnista tai muunlaisesta osallistumisesta. Jos perspektiiviä pienituloisten lähiöiden asukkaiden arkeen ei ole edes lähipiirissä, näkökulma jää auttamattoman kapeaksi. Tampereen kaupunginosat ovat myös kovin omaleimaisia: segregaatio osaltaan johtaa siihen, että eri puolilla kaupunkia asuu erittäin erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä, mutta sen lisäksi on myös positiivisia syitä, joiden vuoksi kaupunginosat poikkeavat toisistaan. Yksi paikka houkuttaa nuorta kulttuuriväkeä, toinen eläkeikään ennättäneitä, kolmas isoja perheitä, neljäs luontoihmisiä. Jokaisella kaupunginosalla on omat näkökulmansa ja niiden tasainen edustus on yksi tae sille, että puheenparsi politiikassa ei käy liian yksinuottiseksi.
Minä pakkaan omaisuuteni ja muutan paikkaan, jossa saatan törmätä kanssavaltuutettuun kauppareissulla tai iltakävelyllä. Toivottavasti sinä, joka asut heikommin edustetulla alueella, lähdet hieman yli vuoden päästä ehdolle kuntavaaleihin ja sitä ennen olet aktiivisesti yhteydessä poliitikkoihin siitä, mitä sinun alueesi tarvitsee.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton Tampereen valtuustoryhmän puheenjohtaja.
III
Valtuustokolumneissa vasemmistoliiton Tampereen valtuustoryhmän jäsenet kommentoivat kuntapolitiikkaa ja ajankohtaisia poliittisia aiheita.