Artikkeli: Kolumnit 2013–2018

15.5.2015 klo 08:05

Luotettava, isänmaallinen ja talousetevä hallitusvalta

Pirkko Seppi  kuva Arja KirkkalaPIRKKO SEPPI
Oksettaako ketään muuta nyt, kun ne kolme itsetyytyväistä kravattipelleä  toinen toistaan kehuen ja luottamusta laulaen muistuttavat maamiinojen välttämättömyydestä ja isänmaan puolustuksen ensisijaisuudesta? Eletäänkö 2000- lukua, eivätkö ihmiset ole koskaan katsoneet telkkarin sotadokumentteja? Voiko kukaan täysjärkiseksi oletettu ihminen tosissaan suunnitella ja pähkäillä, millaisilla tappovälineillä meidän  tulisi taas kiireesti varustautua ottamaan viattomia lajitovereita tuskallisesti hengiltä?

Iljettävin kolmikosta on tietenkin Timo Soini absurdissa kaksinaamaisuudessaan. Oliko se toissapäivänä kun häneltä kysyttiin, mitä mieltä hän on siitä, saako lääkäri kieltäytyä abortin tekemisestä.  Kierrellen ja pyhimysmäisesti huokaillen mies vastasi, että hän haluaa aina puolustaa elämää. Oi, mikä absurdi veikko. Missä kaikki logiikka? Hänen mielestään  tiedottoman, tunnottoman vähäisen soluryppään poistaminen kohdusta on rikos ihmiskuntaa vastaan. Sen sijaan aikuiseksi kasvatettuja rakkaita nuoria ihmisiä sopii hyvin pommittaa ja ampua ja ruhjoa miinoihin.

Kertausharjoituksiin kutsuttaville reserviläisille pitäisi harjoituksissa ensisijaisesti näyttää puolustustarvikkeiden käyttötarkoitusta ja lopputuotetta. Olisi kerättävä sotakirjeenvaihtajilta ja kuvaajilta ne kaikkein kamalimmat kuvat, joita ei ole voitu julkisesti esittää. Mikään maailmassa ei ole koskaan tehnyt niin hyvää rauhanliikkeelle kuin Vietnamin sodan sensuroimaton uutisointi. Ne kuvat tuottivat miljoonia pasifisteja ja kommunisteja. Tämän jälkeenhän on vaivihkaa  kielletty sodan realistinen kuvaus. Silvottuja, palaneita, tuskasta kiljuvia pikkulapsia ei enää dokumentoida meidän silmillemme, vaikka ne ovat sodan ainoa todellinen  lopputulos. Sodan tulos on aina  ihmisten elämän ja elämän edellytysten tuhoutuminen. Mitään ei koskaan voiteta.

Tätä ei kai enää ymmärretä, ja nyt onkin päässyt kasvamaan uusi hurraa isänmaallinen sukupolvi, ja varmaan kohta saadaan kuulla käsittämättömän iljettävää ja rivoa marssinloilotusta ”Kaunis on kuolla kun joukkosi eessä …”

Ihan totta; kun viime vaaleissa olin vaalilautakunnassa ja takahuoneessa tauolla juttelin persujen toimitsijan kanssa, niin tämä nuori mies päästeli kirkkain silmin, että kyllä hän ainakin antaisi henkensä isänmaata puolustaakseen. Muuta en voinut vastata kuin että mistä helvetistä löytäisin sellaisen isänmaan, jota kukaan ei olisi valmis puolustamaan. Nimittäin missään sotahullujen kansoittamalla läntillä ei todellakaan voi tuntea olevansa turvassa.

Talous takkuaa

Taloudesta puhutaan ja talouden pitäisi voida hyvin, ja päämäärän saavuttamiseksi on leikattava 6 miljardia. Tosin puolustusmenoista sitä ei ainakaan ässä-trion mukaan voida leikata, joten väistämättä leikataan niiltä , joilla ei mitään leikkausvaraa olisi. Voi kunpa kansalainen voisi äänestämisen sijasta  itse korvamerkitä, mihin tarkoituksiin sallii veromarkkojaan käytettävän.

Hyvinvointi ja elämänlaatu on kokonaan unohtunut puheista. Pääasia että talous voi hyvin – ihmisistä ei niin väliä. Tavallisilta ihmisiltä on  talouskeskustelu mennyt aikapäiviä yli hilseen.  Eilen jouduin kesken iltauutisten vaihtamaan kanavaa, kun ei sielu sietänyt enää niitten kolmen muskettisoturin pölinöitä.  Teemalta osui  tulemaan dokumenttia  Kongosta. Paikallinen juna oli vaivaiset viisi päivää myöhässä, ja kun kulkuneuvo saapui, niin veturissa ei ollut valoja eikä muitakaan tarvittavia vempaimia. Kansa kuitenkin näytti eurooppalaisiin verrattuna suhteellisen tyytyväiseltä ja elämäniloiselta. Lapsia hoidettiin ja vanhuksille tarjottiin vettä. Lamasta tai taantumasta ei keskusteltu.

Mihin helvettiin meillä länsimaissa kasvua tarvitaan. Mikä lama on sellainen, kun kaikkea on liikaa. Tosin epäoikeudenmukaisesti jaettuna. Tervettä hyvinvoivaa työvoimaakin on yllin kyllin, niin että kaikkia ei edes tarvita järjellisen ja tarpeellisen tuotannon tuottamiseen, vaan suurta osaa terveestä nuoresta miestyövoimasta joudutaan pitämään  maksusta sohimassa pientä murikkaa tekojäällä.

Suureksi onneksi katsotaan, kun saadaan valmistettavaksi telakalla jokin tolkuton purtilo, joka hirvitys aikanaan lähetetään Karibianmeren näköaloja pilaamaan lastinaan joukko ökyrikkaita Amerikan eläkeläisiä, jotka muuta eivät ajankulukseen keksi kuin hassata rahojaan istumalla ankean luxuspurtilon golfin,  jalkapallon ja minkä kaikkien kenttien äärellä ihmeellisiä viinavirityksiä kittaillen.  Paljon mukavampi heidän olisi oleilla kotokartanoissaan, mutta johonkin raha on tärvättävä, kun sitä kerran liikaa on. Oikein tietysti olisi ottaa näiltä onnettomilta liiat taalat veroina pois ja käyttää ne hyödyllisiin tarkoituksiin. Kunkin kansakunnan kansalaisten pitäisi yhdessä ylpeillä sillä, että sen köyhimmilläkin vanhuksilla on  kiiltävät tekarit suussa, kaihit leikattuna ja palvelutalossa vaipanvaihtajia.

Mitenkä voi maailmassa vallita niin suuri järjestelykyvyn puute, että pannaan etevät metallimiehet pusaamaan loistoristeilijöitä, vaikka  on niin paljon tekemättömiä oikeita tarpeellisia töitä. Mitä työvoiman halveksimista ja väärinkäyttöä! Metallimiesten pitäisi tehdä   traktoreita ja vetureita sinne missä niitä oikeasti tarvitaan. Rahat otettaisiin kehitysapuverona niiltä, joilla sitä liikaa on.

Nykyinen täysin käsistä karannut talousjärjestelmä orjuuttaa ihmiset sekoilemaan tolkuttomaan finanssimaailman labyrintteihin ja estää heitä näkemästä realiteetteja ja uskomaan että maalaisjärjen käyttö on ymmärtämättömyyttä, yksinkertaisuutta ja tyhmyyttä.

Uhkakuvia?

Kovasti olen ihmetellyt mikä on se Venäjän uhka, jota  tuleva hallitus  jo pyrkii pyssyillä torjumaan. Onko ryssä tulossa tänne meidän maille väkisin asumaan, vaikka väestö heillä vähenee ja maita ja mantuja on yllin kyllin Siperiaa myöten. Kun he sitten tulisivat tänne, niin pakottaisivatko he kaikki suomalaiset oitis polottamaan ryssän kieltä. Mutta tätä kauhistusta vastustamassa meillä on onneksi  ne kaikki puska päässä liikkuvat vihreät miehet, jotka nykyään joka jumalan ilta torrakoitaan telkkariuutisissa viskovat. Ja jota pelleilyä hallitus siis kaipaa lisää.

Jotain järkeä, please. Kaikki tietävät että todellinen globaali uhka ja hallitsemattomia muuttovirtoja aiheuttava tekijä on suuret elintasokuilut. Tätä uhkaa ei voi  pyssyillä torjua, vaan eriarvoisuutta tasoittamalla. Tehokkaimmin puolustusmenot käytettäisiin lisäämällä kehitysyhteistyöhön panoksia esimerkiksi tarjoamalla entistä enemmän ilmaista koulutusta kehittyvien maitten ihmisille.

Kyllä  uuden hallituksen kaavailemaa puolustuspolitiikkaa vastaan pitäisi jokin rauhanmarssi järjestää. Ja kaikkia armeijalta postia saaneita reserviläisiä pitäisi muistuttaa siitä, että lähettävät vastauksen, jossa ilmoittavat, etteivät ole enää missään olosuhteissa käytettävissä minkäänlaisiin pyssyhommiin. Rikosilmoitusta mieluummin suunnittelevat, kun on aikanaan lähes lapsen iässä  houkuteltu vannomaan päättömiä valoja muun aivopesun yhteydessä.

Kirjoittaja on akaalainen toimittaja

Lisää aiheesta Vasemmalla Kaistalla
Totuuksia valheista – eli stop ja box 25.4.2015

Minne katosi liennytys 19.4.2015

Visa Savolainen päätti sivarin sijaan totaalikieltäytyä 11.3.2015

Miksi rauhanliike vaikenee 30.3.2014

 

III
Etusivun kuva: Rauhankulkue Tampereella lokakuussa 2014. Kuva: Cai Melakoski.

 

Kommentteja: 1

  1. Kiitos tästä ja muistakin kirjoituksista! On lohduttavaa huomata, että pasifistejakin vielä on.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *