Puheenjohtajaehdokas Li Andersson

Teksti: HEIKKI LAKKALA, kuvat CAI MELAKOSKI   
Li Andersson on yksi kolmesta ehdokkaasta vasemmistoliiton neuvoa-antavassa jäsenäänestyksessä. Muut ehdokkaat ovat Jari Myllykoski ja Aino-Kaisa Pekonen. Äänestys alkoi maanantaina ja päättyy kolmas kesäkuuta. Vasen Kaista julkaisee Myllykosken haastattelun torstaina ja Pekosen perjantaina.

Maailman kestokyvyn rajojen ja sekä lisääntyvän hyvinvoinnin välinen ristiriita ei Li Anderssonin mukaan ole ratkaistavissa nykyisessä järjestelmässä, siinä tämä yhtälö ei toimi. Se on myös yksi syy, jonka vuoksi Andersson pitää vasemmistoliittoa ja vasemmiston toimintaa niin tärkeänä. Siinä on jonkinlainen selkeä tavoite ainakin pyrkiä siihen suuntaan, että tämä kysymys olisi ratkaistavissa.

‒ Resurssien maailmanlaajuinen uudelleenjako on tärkeä keino. Nykysysteemi on äärimmäisen tehoton, kun 65 ihmistä omistaa enemmän kuin kolme miljardia ihmistä. Sen muuttamiseen liittyvät veroparatiisit, jotka ovat keskeisiä mahdollistamassa näin voimakkaan varallisuuden keskittymisen. Meillä on myös monia ehdotuksia talousjärjestelmän järkevöittämiseksi ja haitallisen keinottelun ehkäisemiseksi.

‒ Lisäksi on paljon maita, joissa voidaan suoraan ottaa käyttöön uudempaa ympäristöä vähemmän rasittavaa teknologiaa. Kaikkialla ei tarvitse käydä läpi samoja haitallisia kehityskulkuja.

‒ Suomessakaan ei hyödynnetä jo olemassa olevia mahdollisuuksia, kuten tuulivoimaa ja aurinkoenergiaa. Toisaalta ei myöskään hyödynnetä niitä mahdollisuuksia, joita täällä olisi panostaa puhtaaseen teknologiaan. Ei pyritä edes rakentamaan referenssimalleja – puhumattakaan, että panostettaisiin aivan uuteen teknologiaan. Suomessa on oltu energiapolitiikassa hyvin vanhoillisia: hiiltä ja turvetta poltetaan paljon ja käytetään ydinvoimaa.

Jos katsotaan talouskuridoktriinia, niin se on Anderssonin näkemyksen mukaan sekä suomalainen että yleiseurooppalainen ilmiö. Sitä on sovellettu myös monessa muussa Euroopan maassa.

‒ Koko eurokriisin hoitaminen perustui talouskuridoktriiniin. Se myös institutionalisoitiin tässä yhteydessä, esimerkkinä talouskurisopimus ynnä mutta, jotka ovat haitallisia ja rajoittavat vasemmistolaisen politiikan tekemistä.

‒ Ilmiselvästi Elinkeinoelämän keskusliitto ja meidän kansalliset toimijamme halusivat hyödyntää nykyistä tilannetta ja kriisitunnelmaa ajakseen läpi sellaisia muutoksia, joita olisi mahdotonta tai hyvin vaikeaa saada läpi muuten, kuten yleissitovan työehtosopimusjärjestelmän murtaminen ja ammattiyhdistysliikkeen aseman heikentäminen.

Tämä näkyy myös hallituksen yhtiöittämissuunnitelmissa ja siinä, että mennään paljon markkinaehtoisempaan malliin, kuin mistä puhuttiin vuosi sitten. Tämä muutti esimerkiksi sosiaali- ja terveysuudistuksen luonnetta täysin

Kysymykseen kapitalismikriittisestä vaiko kapitalismin vastaisesta vasemmistoliitosta Li Andersson vastaa, että vasemmistoliitto on puolue, joka vastustaa kapitalismia, eikä ymmärrä mitä kriittisyys siinä tarkoittaisi.

‒ Totta kai vastustamme kapitalismia sen nykymuodossa ja haluamme tehdä isoja, tosi perustavanlaatuisia muutoksia tähän talousjärjestelmään. Mutta vierastan myös politiikkanäkemystä, että meillä pitäisi olla joku valmis suunnitelma, millaiselta uusi järjestelmä tarkalleen ottaen näyttää.

‒ Ei tällaista suunnitelmaa ole koskaan millään puolueella todellisuudessa ollut. Politiikkaa tehdään tietyssä yhteiskunnallisessa tilanteessa ja ilmapiirissä, ja sitä tehdään aina askel askeleelta. Meillä pitää olla aina avauksia, jotka vievät yhteiskuntaa haluamaamme suuntaan. Esimerkiksi avaukset työajan lyhentämisestä ja perustulosta avaavat poliittista tilaa keskustelulle siitä, mihin suuntaan haluamme yhteiskuntaa viedä.

Kreikan entisen valtiovarainministerin Giánis Varoufákisin ajamasta eurooppalaisesta vasemmistoliikkeestä (DiEM25) Andersson ajattelee, että sen olemassaolo on hyvää ja järkevää, koska tarvitsemme tuollaista yleiseurooppalaista keskustelua rahaliitosta ja EU:n tulevaisuudesta.

‒ En kuitenkaan ole varma siitä, onko heidän esittämänsä malli juuri se oikea tai onko edes toteuttamiskelpoinen, sillä heidän asettamansa aikataulu on hyvin tiukka. Epäilen, onko se mahdollista siinä aikaikkunassa, mutta sinänsä pidän hyvänä, että liike pakottaa vasemmistopuolueet keskustelemaan ja ottamaan kantaa sen esityksiin.

‒ Kreikan viime kesän tapahtumat muuttivat minunkin suhtautumistani rahaliittoon hyvin perustavanlaatuisesti. Silloiset tapahtumat edellyttävät, että puolueet kaikissa rahaliiton jäsenmaissa keskustelevat, miten asemoidumme rahaliitossa ja onko aidosti mahdollisuuksia rakenteellisiin muutoksiin.

Niin sanottua kilpailukykysopimusta tai tulopoliittista ratkaisua Andersson pitää ongelmallisina, koska siihen liittyvät palkanalennukset pitäisi torjua. Sopimuksessa on kaksi keskeistä ongelmaa. Yhtäältä se on yli kahden miljardin tulonsiirto työnantajille ja laskee palkansaajien ostovoimaa. Toinen ongelma on, ettei siihen sisälly mitään velvoitteita työnantajille, vaan taas kerran vain toivotaan, että lisämiljardit toisivat uusia työpaikkoja.

Vasemmistoliiton saamiseksi nousuun tarvitaan Li Anderssonin mukaan monenlaisia asioita, joita pitää tehdä. Ei ole yhtä ainoaa ratkaisua, jolla nousu saataisiin aikaan.

‒ Yksi asia ainakin on se, että meidän pitää puolueen sisällä pyrkiä tietoisesti rikkomaan tätä meille haitallista vastakkainasettelua ja mielikuvaa, jota jatkuvasti luodaan duunariäijien ja punavihreiden nuorten välille. Tällaisia mielikuvia käytetään aina meitä vastaan. Pitäisi yhdessä tuoda esiin, että mitään tällaista intressiristiriitaa puolueen sisällä ei ole.

‒ Toinen seikka on puolueen aktiivisuuden lisääminen entisestään, eli lisää ja enemmän omia avauksia ja ehdotuksia. Tässä pitää myös kehittää puolueen sisäistä työtä niin, että pystyisimme paremmin hyödyntämään puolueen sisällä olevaa asiantuntemusta. Tällä hetkellä toimimme hyvin pienillä resursseilla, eivätkä esimerkiksi kansanedustajat pysty valmistelemaan riittävästi uusia avauksia, kun hallituksen toimintakin teettää meillä paljon duunia.

‒ Puolueessa on paljon enemmän älyllistä kapasiteettia kuin mitä pystymme nyt hyödyntämään. Tarvitaan uudenlaisia toimintamalleja. Myös puolueen kontaktiverkkoa ay-liikkeeseen pitää parantaa. Meillä paljon vasemmistoliittolaisia ammattiyhdistysliikkeen puolella, mutta kontaktit heihin pitää saada toimiviksi.

‒ Ay-liikkeen epäpoliittisuus on itsensä huijaamista. Tietysti työmarkkinapolitiikka on poliittista, kuten kaikki muukin politiikka. Mielestäni on hassua kuvitella, että pystyttäisiin valvomaan jonkun intressejä ilman, että siitä syntyisi intressiristiriitoja johonkin toiseen suuntaan. Maailma nyt on sellainen ja on aina ollut. Ajatus, että voisi tehdä ay-politiikkaa ja olla täysin ei-poliittinen, on täysin outo ja todellisuudesta vieraantunut.

‒ Ammattiyhdistysliikkeelläkin on uudistumistarpeita. Siellä pitäisi ymmärtää, ettei mikään kysymys ole liian marginaalinen tai pieni ja ettei voida keskittyä vain vakituisessa työsuhteessa olevien aseman puolustamiseen ja edistämiseen. Meillä on paljon esimerkkejä Suomesta siitä, että joku ilmiö alkaa marginaalisena ja sitten laajenee koskemaan yhä suurempaa joukkoa – on siten kyse vuokratyöstä tai nollatuntisopimuksista, joita käytettiin maahanmuuttajavaltaisilla palvelualoilla jo paljon ennen kuin kysymys nousi julkiseen keskusteluun tässä laajuudessa. Sama koskee itsensä työllistämistä ja työn ulkoistamista sen kautta. Ay-liikkeen pitäisi aina olla askeleen edellä eikä kaksi jäljessä, jos halutaan puolustaa tasa-arvoa työelämässä.

Millainen puheenjohtaja Li Andersson olisi?

‒ Minun tyylini johtaa on aina ollut mukaan ottava ja osallistava. Ei puheenjohtajan tarvitse aina olla se, joka edustaa puoluetta. Mitä enemmän saadaan ihmisiä osallistettua poliittiseen työhön sitä parempi. Minä nyt olen sellainen tyyppi kuin olen, politiikka kiehtoo minua ja pidän siitä paljon. Ja olen suorapuheinen.

Vasemmistoliiton puheenjohtajaehdokkaiden haastattelut Vasen Kaistassa:

Li Andersson (18.5.2016)

Jari Myllykoski (19.5.2016)

Aino-Kaisa Pekonen (20.5.2016)

Vasemmistoliiton puoluesihteeriehdokkaiden esittelyt Vasen Kaistassa:

Risto Kalliorinne (11.4.2016)

Joonas Leppänen (12.4.2016)

Niko Peltokangas (13.4.2016)

Irma Taavela (14.4.2016)

Sinikka Torkkola (15.4.2016)

Lisää tietoa puoluekokouksesta:
Vasemmistoliiton puoluekokoussivut

*