Teksti ja kuvat: CAI MELAKOSKI
Ruotsin suurvaltakaudella syntynyt, jo 1300-luvulta peräisin oleva Kuninkaantie kulkee nykyisin neljän valtakunnan alueella, Norjan Bergenistä Venäjän Pietariin. Posti kulkee nykyään muita reittejä, mutta matkailijoille tie tarjoaa oppia historiasta ja paljon mielenkiintoista nähtävää.
Suomessa Kuninkaantie kulkee Turusta Virolahdelle. Alkuperäinen tie ei poikkea Helsingissä, eihän sellaista paikkakuntaa Kuninkaantien kehittymisen aikaan ollut. Tie kulki 18 nykyisen kunnan kautta, joukossa Paimio, Salo, Raasepori, Sipoo, Porvoo ja Kotka.
Kuninkaantien kulkijaa velvoittivat säännöt, jotka nykyisinkin sopivat ohjenuoraksi matkustavaisille. Kiljuminen, kiroaminen ja meluaminen oli sakon uhalla kielletty, humalassa ei pitänyt ajaa tai ratsastaa. Kehotusta hevosen vaihtamisesta seuraavassa kestikievarissa on sen sijaan nykypäivänä hankala noudattaa.
Yksi Kuninkaantiellä museona toimivista kestikievareista löytyy Halikon Hajalasta. Halikko liitettiin Salon kaupunkiin vuonna 2009.
Kauppias Fredrik Strömberg tuli 1830-luvulla kotivävyksi Portaanpään tilalle, joka oli alunperin perustettu Halikon pappilan torpaksi. Strömberg ehdotti ohikulkijoiden kestitsemistä, ja näin Trömperi sai alkunsa. Virallisena Kestikievarina se ei kuitenkaan toiminut.
Sama suku asui tilalla 1700-luvulta asti. Viimeinen asukas, Suoma Saarinen (1899‒1971), testamenttasi omaisuutensa Halikon kunnalle.
Nykyään rakennusperintölain perusteella suojeltu Trömperi on Salon kaupungin historiallisen museon vastuulla. Sen ylläpitoon osallistuu kotiseutuyhdistys Rikala-seura.
Museokahvilassa valmistetaan leivonnaiset itse. Museoon tutustunut nelihenkinen ryhmä oli yksimielinen tarjonnan herkullisuudesta. Museo on avoinna juhannuksesta koulujen alkuun, kesäkausi päättyy siis ensi sunnuntaina. Ensi kesänä lounais-Suomen matkaavan kannattaa panna muistiin Trömperi, ja varata tauolle aikaa ainakin pari tuntia.
Aiheesta lisää muualla verkossa:
Salon historiallisen museon sivut
Rikala-seuran sivut
Trömperi Facebookissa
Kesäkaista
Kesäkaista on juttusarja, jossa Vasen Kaistan toimittajat jakavat elämyksiään eri puolilta kesäsuomea. Myös menovinkit ovat kuvassa mukana. Vuonna 2017 ilmestyneet kesäkaista-jutut:
Läheltä lähtee – lähiruokakierros Akaassa (4.9.2017)
Progea suviyössä Pyynikin kesäteatterissa (18.8.2017)
Kuninkaantietä ‒ vaikka Trömperin kestikievariin (9.8.2017)
Spraycankontrol ‒ katsaus graffitikulttuurin sydämeen (4.8.2017)
Juupajoki on yliopistokunta Pirkanmaalla (16.7.2017)
Oriveden Purnun Loistava aika. ‒ Ei enää muttei vielä (15.7.2017)
Luopioisten kesäinen Taidenavetta (5.7.2017)
Ponimaan taianomaista tunnelmaa Orivedellä (2.6.2017)
Kaikki Kesäkaistan jutut:
Kesäkaistan artikkelit 2015-2017 vanhimmasta uusimpaan
Kesäkohteita esittelee myös Pohjaslahti-sarja:
Pohjaslahti ‒ kadonneen kunnan historiaa (19.6.2017)
Yllätyksiä erämaassa ‒ Pohjaslahden Egypti (21.6.2017)
Pohjaslahden Vehkaniemi: aikamatka antaa levollista voimaa (28.6.2017)
*
Fredrik Strömbergin vaimon koti oli Mustisten Ylöstalo, josta vaimo muutti Pappilan Pitkäportaan nimellä rippikirjoissa kulkevaan torppaan. Fredrik ei siis tullut kotivävyksi torppaan. Vaimolla oli avioton tytär Ester ja yhdessä he saivat Fredrika Matilda-nimisen tyttären. Myös Ester sai isäpuolensa sukunimen ja sen ottivat käyttöön myös näiden miehet. Esterin perhe jäi kotitorppaan ja nuoremoi sisar asui perheineen naapurissa.
Marian äiti oli isomammani sukua.
Portaanpää-nimeä en ole missään nähnyt. Paimion puolella sellainen löytyy Paimion perinneyhdistyksen tekemästä karttakirjasta.