Kaunis Kaakinmaa ‒ puistojen ja urheilun kaupunki

Teksti ja valokuvat: CAI MELAKOSKI   
Kaakinmaa toteuttaa epärealistisetkin unelmat asuinpaikasta. Se on puistojen ympäröimä, järven rannalla, kävelymatkan päässä palveluista, päiväkotien ja koulujen lomassa.

Nimen ilmeisesti nykyään pelätään pahentavan kaupunginosaa, koska suurin osa Kaakinmaalla myynnissä tai vuokralla olevista asunnoista saa ilmoituksissa sijainnikseen Pyynikin tai keskikaupungin. Toista oli ennen, jolloin Tampereella laulettiin “Oi sä armas Tammela, vilpoisa Viinikka, Jussinkylä Kyttälä, kaunis Kaakinmaa ..”.

Kaakinmaan veroista paikkaa on vaikea muualta löytää. Kaupunginosa alkaa pohjoisesta katsoen Pyynikin kirkkopuistosta, joka muodostuu vanhan hautausmaasta ja kirkon eteen rakennetusta muotopuutarhasta. Idässä Kaakinmaata reunustaa Pohjoismaiden pisin 1830-luvun kaupunkisuunnitteluun liittyvä yhtenäinen puistokäytävä, Hämeenpuisto.

Eteläpuistossa Kaakinmaan raja kääntyy länteen komealle, Pyhäjärven rantaviivaa seuraavalle koivujen ja muiden lehtipuiden reunustamalle kujalle. Eteläinen raja jatkaa Pyynikin kansanpuiston tervantuoksuisten venepaikkojen vierustaa aina Palomäen uimalaitoksen muistomerkille.

Läntinen raja nousee kansanpuiston komeiden honkien lomassa ja ohittaa uljaan, 1920-luvun pohjoismaista klassismia edustavan Pyynikinlinnan. Raja siirtyy Mariankadulle, läpäisee kaistan Marianpuistoa ja kulkee lopun matkaa vehreän koulupihan ja vanhan hautausmaan reunaa Pirkankadulle.

Kaakinmaan pohjoinen maamerkki on Hämeenkadun päättävä punatiilinen Aleksanterin kirkko. Pyhäjärveltä tai eteläisistä kaupunginosista katsoen kaakinmaalaisena katseenvangitsijana toimii Klingendahlin tehdaskompleksin vuonna 1951 rakennettu 81-metrinen savupiippu.

Kaakinmaan aseman puistojen kaupunginosana täydentävät puistokadut. Viidestä Tampereen keskustan 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa rakennetusta, kaupungin huomattavimmista puistokaduista kaksi halkoo kaupunginosan, Koulukatu pohjoisesta etelään ja Satamakatu idästä länteen. Kaksi puistokaduista, Hämeenkatu ja Kortelahdenkatu, päättyvät Kaakinmaalle. Vain viides keskustan merkittävistä vanhoista puistokaduista, Satakunnankatu, on ilman kosketuskohtaa alueelle.

Aleksanterin (Pyynikin) kirkkopuisto

Tampereen vanhin puistomainen alue on vuonna 1784, viisi vuotta kaupungin perustamisen jälkeen käyttöön otettu hautausmaa. Tuohon aikaan Tampereella ei ollut omaa kirkkoa, pienen kaupunkipahasen asukkaat kuuluivat suureen ja mahtavaan Messukylän seurakuntaan.

Ensimmäiset yleiset istutukset hautausmaan tien varteen Pirkankadulle tehtiin ilmeisesti vuonna 1812 säätyläisten aloitteesta. Kaupunki kasvoi nopeasti 1800-luvulla, ja hautausmaa tuli ahtaaksi. Vuonna 1880 avattiin uusi hautausmaa Kalevankankaalla.

Uusgoottilaista tyylisuuntaa edustava, Theodor Deckerin suunnittelema Aleksanterin kirkko valmistui vuonna 1881. Aleksanterin hautausmaa rakennettiin puistoksi vuonna 1898 ja se yhdistettiin kirkon eteen rakennettuun muotopuistoon. Muotopuiston keskelle rakennettiin vuonna 1900 suihkukaivo, joka vaihdettiin Väinö Richard Rautalinin pronssiseen suihkukaivoveistokseen Kevät vuonna 1937.

Puiston nimi on nykyisin virallisesti Pyynikin kirkkopuisto, vaikka puisto ei Pyynikillä sijaitsekaan. Jos nimi jostain syystä piti vaihtaa, olisi Kaakinmaan kirkkopuisto ollut asiallisempi valinta. Kaupunkilaiset kutsuvat puistoa kuitenkin edelleen sen alkuperäisellä nimellä.

Kevät-suihkukaivoveistoksen ja hautamuistomerkkien lisäksi puistossa on kolme kuvataidetta edustavaa työtä. Wäinö Aaltosen Suru on veistetty Vehmaan punaisesta graniitista. Sen valmistumisvuosi on epäselvä, mutta paikalleen se asetettiin vuonna 1963.

Tampereen lyseon entiset opiskelijat istuttivat vuonna 1965 tammen rehtorinsa ja muun muassa neljän hallituksen valtiovarainministerin Hugo Magnus Johannes Relanderin muistolle. Tammen alla on graniitista veistetty muistolaatta. Tammi ja muistolaatta löytyvät vanhan lyseorakennuksen etunurkalta, pääsisäänkäynnistä länteen.

Lyseorakennuksen pääoven edessä on Heikki Konttisen pronssista veistämä, vuonna 1958 paljastettu lyseon entisen rehtorin Eino Sakari Yrjö-Koskisen rintakuva. Tampereen lyseo (“Rellu”) toimi rakennuksessa kunnes sai suuremmat tilat Pyynikintorin laidalta. Kouluista ja koulurakennuksista kerrotaan tarkemmin sarjan seuraavassa artikkelissa.

Esplanadi, Espenaati, Hämeenpuisto

Tampereen porvaristo nimesi erityisen kaunistusjohtokunnan vuonna 1861. Sen tehtäväksi annettiin kasvavan kaupungin suunnitteleminen edustuskuntoon. Johtokunnan aloitteesta istutettiinkin viisi vuotta myöhemmin ensimmäiset puut Esplanadin, nykyisen Hämeenpuiston pohjoisosiin.

Vuonna 1874 pestattiin Karl Johan Gauffin kaupunginpuutarhuriksi ja kaupungin puisto-osasto sai alkunsa. Gauffinin pääurakka oli Esplanadin ja siihen olennaisesti liittyvän Aleksanterin kirkkopuiston suunnittelu. Kovin korkealle ei kaupunki puutarhurinsa työtä noteerannut, kyseessä oli yhdistelmävirka, johon myös kuului Aleksanterin koulun vahtimestarin tehtävät.

Esplanadin vanhin osa istutettiin 1870-luvun loppupuolella Satamakadun ja Puuvillatehtaankadun välille, vuonna 1903 se ulottui Eteläpuistoon ja valmistui koko pituudeltaan 1909, yli kilometrin mittainen Esplanadi kulki kaupungin kannaksen halki Näsijärveltä Pyhäjärvelle.

Tamperelaiset eivät koskaan oppineet lausumaan puiston nimeä, vaan se vääntyi Espenaatiksi. Yhden aan kirjoittaminen oli vaikeata, siksipä Esplanadi oli postikorteissa ja monissa muissa painotuotteissa Esplanaadi. Nimi vaihdettiinkin 1936 Esplanadista Hämeenpuistoksi.

Hämeenpuiston puustoa on moneen otteeseen uusittu. Hämeenpuiston Kaakinmaahan rajoittuvan osuuden puustolle tehtiin vuonna 1956 nuorennusleikkaus, ja vuonna 2004 tehtiin myös suuri perusparannustyö (katso kuva yllä).

Hämeenpuisto kuuluu Museoviraston luetteloimiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.

Hämeenpuisto on koko leveydeltään Nalkalan kaupunginosassa. Kirkkopuiston lisäksi Hämeenpuistoon rajoittuu Kaakinmaan lukuisia arvorakennuksia: Aleksanterin koulu, Työväentalo, Työväen teatteri, Tyttölyseo (Pyynikin koulu) ja Klingendahlin tehdaskompleksi, jotka esitellään tämän artikkelin jatko-osissa.

Eteläpuisto on taistellut elämästään pitkään

Esplanadin alueella oli ennen puiston rakentamista kaupunkilaisten plantaaseita (viljelmiä) ja Eteläpuiston alue oli varattu venäläisten sotilaiden kasvimaille ja kellareille.

Eteläpuiston rakennustyöt alkoivat vuonna 1915 kaupunginpuutarhuri Onni Kastrenin johdolla, kaupungininsinööri Kaarlo Vaaramäen suunnitelmien mukaan. Sisällissota keskeytti rakennustyöt. Kaikesta oli sodan vuoksi puutetta, ruokapulaa helpotettiin istuttamalla puistoihin juureksia ja vihanneksia. Eteläpuistoon istutettiin laajoille alueille perunaa. Nykyisen osuustoimintamuistomerkin paikalla oli suuri lanttumaa.

Eteläpuisto-projekti jatkui vuonna 1924, kun osuustoimintamuistomerkin paikalle rakennettiin pyöreä, klassillistyylinen soittolava, joka korvasi nykyisen Rillingin tienoilla, Hallituskadun ja Hämeenpuiston välillä olleen, huonoon kuntoon päässeen soittolavan. Eteläpuisto rakennettiin loppuun vuosina 1928‒1929.

Eteläpuisto on edelleen kaupungin kaunistus ja tärkeä virkistysalue Nalkalan ja Kaakinmaan asukkaille. Mutta sen asema merkittävänä rakennetun kaupunkiympäristön kohteena on kärsinyt kolhuja.

Ensimmäisen, vaikkakin tilapäisen lohkaisun Eteläpuistosta teki vuonna 1958 käynnistynyt speedway-rata. Se valtasi huomattavan osan eteläisestä ranta-alueesta, ja puinen 3000-paikkainen puukatsomo valtasi etelärinteen. Speedway-rata siirrettiin vuonna 1988 Teiskoon.

Speedway-radalla oli talvisinkin toimintaa, sen jääkiekkokaukaloa kutsuttiin Eteläpuiston kentäksi. Katsomon yläosan ja De Gamlas Hem -vanhainkodin välissä oli toinen jääkiekkokaukalo ja luistelukenttä, joita kutsuttiin vanhainkodin kunniaksi Mummonkopan kentäksi.

Speedway-radan ankeahkolla hiekkakentällä on sittemmin ollut käyttöä muun muassa sirkusten ja koirien esteratojen alustana ja Ratinassa järjestettyihin joukkotapahtumiin ihmisiä kuljettaneiden onnikoiden parkkipaikkana. Myös South Park Tampere, joka jatkaa Sauna Open Air -metallirockfestivaalin perinteitä järjestetään täällä.

Viime vuoden kesästä lähtien speedway-radalle on tullut aivan uutta elämää pop-up-puisto Kesärannan myötä. Puistossa on grillauspaikkoja, kahvila, laituri, erilaisia pelikenttiä sekä pelivälineiden lainausta ja vuokrausta.

Toisen, paljon pahemman ja pysyvän vamman Eteläpuiston ylätasanteen muotopuisto sai vuonna 1959 Ratinan sillan rakentamisen myötä. Suuri osa Nalkalan puoleisesta yläpuistosta jäi sillan eritasoliittymän alle, ja autoliikenteen läpikulkuväylä katkaisi välittömän yhteyden Nalkalantorille.

Pyynikin moottoritie uhkasi viedä loputkin

Eteläpuiston lopullinen hävittäminen on ollut uhkana jo ennen kevään kuntavaalien jälkeen hyllytettyä suunnitelmaa jättää puisto suurelta osin rakennusmassojen alle. 1940-luvun lopulla herätettiin henkiin jo 1930-luvulla keksitty ajatus runkotien rakentamisesta Pyynikinharjun etelärinteelle tai harjun läpi tunnelina. Moottoritien alkupää olisi jättänyt Eteläpuiston alleen.

Suunnitelmasta käytiin kiivasta keskustelua, ja lopulta aktiivinen kansalaistoiminta vaikutti myönteisesti tähänkin asiaan, vuonna 1958 kaupunki päätti olla rakentamatta runkotien Pyynikin läpi.

Tosin ei tiedetä varmuudella, että kansalaisliike, luontoarvot ja järki ratkaisevasti ohjasivat kaupungin päättäjiä tässä asiassa. Kerrotaan, että lopullisesti ratkaisuun vaikutti se, että yksi Kaakinmaan ja Tampereen suurimmista ylpeyksistä, vuonna 1956 avattu Koulukadun kenttä, maan ensimmäinen tekojäärata, olisi jäänyt moottoritien alle. 

Koulukadun kenttä, joka sai jäähdytysjärjestelmänsä viereisestä Pyynikin panimosta, pidensi harjoittelukautta ja myötävaikutti suomalaisen jääkiekon ammattilaistumiseen sekä tamperelaisen jääkiekkohegemonian syntyyn. Vuosina 1957-1964 tamperelaisjoukkueet voittivat vähintään kaksi kolmesta mitalisijasta jääkiekon Suomen mestaruussarjassa, vuosina 1960, 1962 ja 1964 kaikki mitalisijat. Koulukadun kentän katsomot vetivät yli 10 000 katsojaa.

Yleisömassojen siirryttyä jäähalliin on puisen katsomonosan tilalle rakennettu toinen tekojäärata, ja kentät palvelevat talvella jäälajien harrastajia, kesällä muun muassa kaukalopallon. Toinen liikunnan harrastajia Kaakinmaalle tuova vetonaula on Koulukadun kentän vieressä Eteläpuistoon levittäytyvä ratagolf-kenttä.

Yksi Kaakinmaan kahdesta leikkipuistoista on Koulukadun kentän ja ratagolf-kentän takana. Toinen leikkipuisto on Pyynikin kirkkopuistossa.

|||

Tampereen aarteita: kaunis Kaakinmaa julkaistaan kolmen artikkelin sarjana. Ensimmäisen osan aiheina ovat puistot ja urheilulaitokset, toinen osa esittelee kouluja, arkkitehtuuria ja muuta sivistyselämää, kolmas työtä, tehtaita ja asukkaita.

Tampereen kaupunginosista on julkaistu 32 kirjaa, mutta Kaakinmaa on yhä ilman omaansa.

Kirjoittaja asuu Kaakinmaan naapurissa Nalkalassa, ja kävelee liki päivittäin Kaakinmaan puistoissa ja puistokaduilla.

Luettavaa:

Mistä Kaakinmaan nimi juontuu? Lue Vasen Kaistasta:
Kaakinmaa, kaupunginpiiskurin työmaa (17.8.2017) 

Tampereen puistoista Vasen Kaistassa:

Tampereen aarteet: tunnetko veistospuiston? (9.9.2016)
Tampereen puistot: Sorsapuisto (27.8.2016)
Yhteiset puut ja puistot (17.8.2015)
Kesäkaista: Hatanpään arboretum (14.7.2015) 

Eteläpuistosta Vasen Kaistassa:

Yhä useampi ehdokas puolustaa Eteläpuistoa (3.4.2017)
Eteläpuisto nousemassa merkittäväksi vaaliteemaksi (22.2.2017)
Viherpisteet eivät korvaa Eteläpuiston vanhoja puita (30.1.2017)
Anteeksi Eteläpuisto (19.1.2017)
Eteläpuiston puut merkattiin (18.1.2017)
Eteläpuistoa uhkaa tuho (21.12.2016)
Eteläpuistoa ei pidä tuhota, vaan kehittää puistona (19.12.2016)
Eteläpuisto viritti keskustelua tulevaisuuden Tampereesta (26.11.2016)
Elääkö Eteläpuisto? (7.10.2016)
Onko Eteläpuisto ylellisyyttä? (29.6.2016)

Lue lisää muualla verkossa:

Tampereen historiaa esittelee verkossa laajasti Koskesta voimaa -sivusto
Tämän artikkelin kannalta erityisen tärkeitä Koskesta voimaa sivuja:
Kaupunginosa VI – Kaakinmaa
Pyynikin runkotie 

Tampereen kaupungin julkaisuja puistoista verkossa:

Tampereen puistot 125 v. ‒ puistohistoriikki
Pyynikin kirkkopuisto ‒ Tampereen vanha hautausmaa (Esite)
Tampereen kansallinen kaupunkipuisto – tarveselvitys
Hämeenpuiston puistohistoriallinen selvitys 

*