Viime vuonna järjestettiin parlamenttivaalit yhdeksässä Euroopan maassa. Kansalaiset valitsivat yhteensä 2094 kansanedustajaa. Vasemmistopuolueet saivat kansanedustajia viidessä maassa. Slovenian ja Ruotsin vasemmistopuolueet tekivät erinomaisen tuloksen, Turkissa ja Luxemburgissa kannatus kasvoi. Italiassa vasemmisto on liian hajallaan menestyäkseen.
Vuoden 2018 yhdeksästä parlamenttivaalista kolme johti kansanedustuslaitoksen kokoonpanon perusteelliseen muutokseen. Italiassa oikeistopopulistinen Viiden tähden liike ja radikaalioikeistolainen Liitto saivat yli puolet äänistä ja parlamenttipaikoista. Hallitusta johtanut sosiaalidemokraattinen Demokraattinen puolue ja takaisin pääministeripuolueeksi pyrkinyt kokoomuslainen Nouse Italia kärsivät rökäletappiot.
Latvian vaaleissa kolme uutta puoluetta sai liki puolet parlamentin paikoista, ja Monacossa vaihtui käytännöllisesti katsoen koko parlamentti.
Turkissa ja Unkarissa järjestetyt vaalit eivät horjuttaneet oikeistolaisten valtapuolueiden ja niiden liittolaisten valtaa. Ruotsissa sosiaalidemokraattinen puolue hävisi vaalit, mutta piti vaikeiden hallitusneuvottelujen jälkeen kuitenkin pääministerin paikkansa.
Sloveniassa syntyi maan ensimmäinen vähemmistöhallitus, johon kuuluu neljä liberaalipuoluetta ja sosiaalidemokraatit. Hallitus pysyy pystyssä vasemmistopuolue Levican tuella. Luxemburgissa jatkaa vaalien jälkeen liberaalien, sosiaalidemokraattien ja vihreiden hallitus. Bosnia-Herzegovinassa nationalistiset puolueet etenivät vaaleissa.
Ei maahanmuutto- tai irti EU:sta vaaleja
Valtalehdistö on jo pitkään julistanut lähes kaikki eurooppalaisten vaalit maahanmuuttovaaleiksi tai kansanäänestykseksi Euroopan unionista eroamiseksi. Tämä on sopinut hyvin oikeistopopulistisille ja nationalistisille puolueille, jotka ovat saaneet tärkeimmät vaaliteemansa otsikoiden kestoaiheiksi.
Tämä on monessa maassa vaikuttanut siihen, että kokoomuslaiset konservatiivipuolueet ovat oikeistopopulistejakin äänekkäämmin vaatineet rajojen sulkemista. Ne toimivat Euroopan liittovaltion puolesta, mutta syyttävät kotimaissaan Euroopan unionia sen politiikan seurauksista, jota itse ovat EU:ssa olleet luomassa ja toteuttamassa.
Vaalien yhteydessä tehdyt mielipidekyselyt ovat kuitenkin kerta toisensa jälkeen osoittaneet, että kansalaisten ensisijaisiin huolenaiheisiin kuuluu sosiaaliturva, terveydenhuolto, koulutus, työttömyys ja eläkkeet.
Syksyllä julkaistun uusimman Eurobarometrin mukaan EU:n jäsenmaiden kansalaisille työttömyyden vähentäminen on tärkein ajankohtainen kysymys. Tärkeysjärjestyksessä toiselle sijalle sijoittuvat elinkustannusten nousu ja inflaatio sekä maahanmuutto, terveys ja sosiaaliturva on myös tiiviisti neljän kysymyksen muodostamassa kärkiryhmässä.
Maahanmuutto ei ollut tärkein kysymys yhdessäkään niistä maista, joissa järjestettiin parlamenttivaalit viime vuonna. Toiseksi eniten mainintoja maahanmuutto sai Italiassa ja Sloveniassa. Italiassa maahanmuutto on noussut suuren luokan ongelmaksi, etupäässä sen vuoksi, että kaikki EU-maat eivät ole suostuneet ottamaan osaansa pakolaisten vastaanottamisesta.
Maahanmuutto oli suurin huolenaihe neljässä EU:n jäsenmaassa, Maltalla, Saksassa, Itävallassa ja Belgiassa. Kolmanneksi eniten maahanmuutto sai mainintoja Alankomaissa, Tanskassa ja Unkarissa.
Merkittävimmän nousun listalla teki kysymys ympäristöstä, ilmastonmuutoksesta ja energiasta, asia nousi sijalta 10 sijalle seitsemän puolen vuoden kuluessa. Tanskassa ilmastonmuutos nousi tärkeimmäksi huolenaiheeksi, toiseksi tärkeimmäksi Alankomaissa, Belgiassa, Ruotsissa ja Suomessa, kolmanneksi tärkeimmäksi Luxemburgissa, Maltalla ja Saksassa.
Eurobarometrejä on kaksi. Ylläolevat tiedot ovat Euroopan komission kahdesti vuodessa tilaamasta mielipidetiedustelusta. Lisäksi Euroopan parlamentilla on oma eurobarometrinsa, joka mittaa erityisesti kansalaisten mielipiteitä Euroopan parlamentin toiminnasta ja Euroopan unionin hyödyistä ja haitoista.
Euroopan parlamentin viime vuonna teettämän kyselyn mukaan 62 prosenttia (60 vuonna 2017) Euroopan unionin kansalaisista piti EU:n jäsenyyttä hyvänä asiana ja 11 prosenttia huonona. Viime vuonna vaalit järjestäneissä unionin jäsenmaissa vastaavat luvut ovat Luxemburgissa 87, (85) ja 3, Ruotsissa 77, (68) ja 7, Unkarissa 60, (61) ja 7, Sloveniassa 56, (58) ja 11, sekä Italiassa 42, (39) ja 18. Viime vuonna 65 prosenttia suomalaisista piti EU-jäsenyyttä hyvänä asiana (61 prosenttia vuonna 2017) ja 12 prosenttia huonona asiana.
***
Seuraavaksi esitellään kaikkien yhdeksän viime vuonna parlamenttivaalit järjestäneiden eurooppalaisten maiden vaalitulos, vaalien jälkeinen hallitusratkaisu ja ennuste paikkajaosta toukokuussa järjestettävissä Euroopan parlamentin vaaleissa, jos maa on EU:n jäsen.
Jos maalla on kaksikamarinen parlamentti, esitellään lakia säätävän kamarin vaalitulos, esimerkiksi Italian edustajainhuoneen, vaan ei senaatin vaalin tulos. Euroopan parlamentin vaalien tulosennuste perustuu Der (europäische) Föderalistin tammikuussa tekemään arvioon, joka perustuu vaalituloksiin ja mielipidemittauksiin.
Italian tasavallan edustajainhuoneen (La Camera dei deputati) vaalit maaliskuussa
Kokoomuksen italialaisen veljespuolueen Ereenpäin Italia (Forza Italian, FI) johtaja Silvio Berlusconi uskoi pääsevänsä Italian pääministeriksi liittoutumalla radikaalioikeiston kanssa. Hänen puolueensa ääniosuus kuitenkin romahti ja oikeiston keulakuvaksi nousi jyrkän linjan oikeistolaisen Liiton (Lega) johtaja Matteo Salvini.
Vuoden 2013 vaalien yllättäjä, suurimman ääniosuuden saanut, mutta paikkajaossa toiseksi jäänyt Viiden tähden liike (Movimento 5 Stelle, M5S) nousi näissä vaaleissa suurimmaksi niin ääniosuudella kuin paikoillakin mitattuna. Hallitusta johtanut sosiaalidemokraattien Demokraattinen puolue (Partito Democratico, PD) säilytti ääniosuudella mitattuna asemansa toiseksi suurimpana puolueena, mutta hävisi 38 prosenttia paikoistaan.
Vapaat ja tasavertaiset (Liberi e Uguali, LeU) oli Italian vasemmiston (Sinistra Italia, SI), vasemmistososiaalidemokraattisen Demokraattisen ja edistyksellisen liiton (Articolo 1 – Movimento Democratico e Progressista, MDP) ja parin pienemmän vasemmistoryhmän vaalipuolue, joka sai tyytyä 14 kansanedustajan paikkaan.
Vuoden 2013 vaaleissa vasemmistolainen ekologian ja vapauden puolue (Sinistra Ecologia Libertà, SEL) sai 27 paikkaa vaaliliitossa sosiaalidemokraattien kanssa. LeU sai jonkin verran enemmän ääniä ja suuremman ääniosuuden kuin SEL oli saanut, mutta LeU sai silti vain 14 paikkaa, koska se ei kuulunut suureen vaaliliittoon sosiaalidemokraattien kanssa, kuten SEL.
Kolmen kommunistisen puolueen ja useiden kansalaisjärjestöjen vaaliliitto Valta kansalle (Potere al Popolo, PaP) sai yhden prosentin kannatuksen ja jäi ilman kansanedustajia. Vuoden 2013 vaaleissa kommunististen puolueiden johtama vaaliliitto kansalaisvallankumous (Rivoluzione Civile, RC) sai 2,3 prosenttia äänistä, mutta ei ainuttakaan paikkaa. Vuonna 1976 Italian kommunistinen puolue sai 34,4 prosenttia äänistä, vielä vuonna 1987 26,6 prosenttia.
Hallitusneuvottelut kestivät kaksi kuukautta ja päättyivät sitoutumattoman Giuseppe Conten johtamaan hallitukseen, jonka varapääministerit ovat M5S:n Luigi Di Maio ja Legan Matteo Salvini.
M5S on populistinen puolue, joka yrittää kumartaa samanaikaisesti moneen suuntaan. Se liehittelee yhtäältä niin euroskeptistä ja muukalaiskammoista nationalistista oikeistoa kuin markkinaliberaaleja. Toisaalta se mielistelee ympäristöystävällistä ja kansanvallan lisäämistä ajavaa äänestäjäkuntaa, jolle keskinäiseen välienselvittelyyn keskittyvä vasemmisto ei tarjoa vaihtoehtoa.
Kesäkuun jälkeen Lega ja M5S ovat vaihtaneet lukuja kannatusmittauksissa. Kesäkuussa Lega sai 25 ja M5S 30 prosentin kannatuksen, joulukuun alun jälkeen Legan ääniosuus on ollut 31‒32 ja M5S:n 26‒27 prosenttia.
Italian radikaalioikeiston riemuvoittoa ei ole vähätteleminen. EU:n väestömäärältään neljänneksi (Brexitin jälkeen kolmanneksi) suurimman ja Euroopan kuudenneksi suurimman valtion poliittisilla heilahduksilla on suuri merkitys koko maanosalle.
Italian ehdokasasettelu europarlamentin vaaleihin on kesken, eikä vielä ole tiedossa mitä puolueita ja vaaliliittoja vaaleihin osallistuu. Joka tapauksessa sosiaalidemokraattien PD on vaarassa menettää yli puolet paikoistaan.
Hajanainen vasemmisto saattaa menettää kaikki paikkansa. Vuoden 2009 vaaleissa kaksilla listoilla vaaleihin osallistunut vasemmisto putosi europarlamentista. Yhteisellä listalla Toinen Eurooppa Tsiprasin kanssa (L’Altra Europa con Tsipras, AET) vasemmisto sai kolme meppiä vuonna 2014, mutta tulevissa vaaleissa nähtäneen ainakin kaksi vasemmistolistaa.
Konservatiivit häviävät useita paikkoja ja radikaalioikeistolainen Lega saattaa yli nelinkertaistaa paikkansa. Populistipuolue M5S:n ryhmä europarlamentissa kasvaa, ja Italian jälkifasistisen perinteen jatkaja Italian veljet (Fratelli d’Italia, FdI) noussee parlamenttiin.
Euroopan parlamentin Italian valtuuskunnassa on mandaattikauden aikana tapahtunut 14 loikkausta puolueesta ja puolueryhmästä toiseen tai ryhmättömien ryhmään.
Unkarin tasavallan parlamentin (Országgyűlés) vaalit huhtikuussa
Unkarin vaaleissa ei tapahtunut muita suuria muutoksia, kuin että suurin sosiaalidemokraattisista puolueista, Unkarin sosialistinen puolue (Magyar Szocialista Párt, MSZP) hävisi liki puolet paikoistaan. Kaksi pienempää sosiaalidemokraattista puoluetta eteni, ja myös nationalistinen Jobbik sai lisäpaikkoja.
Hallitusneuvottelut sujuivat hyvin, kun Fidesz – Unkarin kansallisliitto (Fidesz – Magyar Polgári Szövetség) ja Kristillisdemokraattinen kansanpuolue (Kereszténydemokrata Néppárt, KDNP) säilyttivät enemmistönsä parlamentissa.
Viktor Orbánin neljännessä hallituksen ministerien puolue Fidesz tai KDNP hallituksessa on myös muutama puolueisiin kuulumaton ministeri.
Tammikuun eurovaaliennuste ei lupaa suuria muutoksia Unkarin europarlamenttivaltuuskunnan kokoonpanoon. Mielipidemittausten mukaan molemmat vihreät puolueet menettäisivät ainoat paikkansa. Vihreät yleensä saavat kannattajansa muita puolueita paremmin liikkeelle Euroopan parlamentin vaaleissa, siksi vaaliennusteen toteutumista voi hyvin epäillä.
Slovenian tasavallan kansalliskokouksen (Državni zbor) vaalit kesäkuussa
Oikeistolainen Slovenian demokraattinen puolue (Slovenska demokratska stranka, SDS) nousi 25 paikallaan suurimmaksi puolueeksi Slovenian parlamenttivaaleissa. Sloveniassa ei aikaisemmin ollut vaikutusvaltaista muukalaiskammoista oikeistopuoluetta, SDS otti sellaisen roolin.
Puolueen vaalikampanja otti mallia Unkarin Fidesz-puolueesta ja itse Fideszin johtaja ja Unkarin pääministeri Viktor Orbán kävi vauhdittamassa SDS:n vaalikampanjaa. SDS:n pääasiallisena vaalilupauksena oli lopettaa maahanmuutto Unkarin tapaan.
Vuoden 2014 vaaleissa ensimmäistä kertaa Slovenian parlamenttiin noussut vasemmisto (Levica) nosti paikkalukunsa kuudesta yhdeksään. Suurin vaalivoittaja oli vaaleissa vasemmistokristillisin tunnuksin esiintynyt uusi puolue, Marjana Šarcan lista (Lista Marjana Šarca, LMŠ). Puolue sai 13 paikkaa. LMŠ liittyi viime marraskuussa liberaalien ALDE-puolueen jäseneksi.
Sosiaalidemokraatit (Socialni demokrati, SD) nousivat 10 paikallaan kolmostilalle ja olivat ainoa istuva hallituspuolue, joka eteni vaaleissa. Pääministeripuolue, Moderni keskustapuolue (Stranka modernega centra, SMC) sai nyt tyytyä yhdeksään paikkaan. Kolmas vaaleja edeltäneen hallituksen jäsenpuolue, Slovenian eläkeläisten demokraattinen puolue (Demokratična stranka upokojencev Slovenije, DeSUS) kadotti yli puolet kannatuksestaan.
Perinteisillä konservatiivipuolueen linjoilla pysytellyt Uusi Slovenia ‒ kristillisdemokraatit (Nova Slovenija – Krščanski demokrati, NSi) lisäsi kannatustaan kahden lisäpaikan arvoisesti, liberaalinen Alenka Bratušekin puolue (Stranka Alenke Bratušek, SAB) yhden paikan.
Hallitusneuvotteluista tuli hyvin vaikeat, ja ne kestivät koko kesän syyskuun puoliväliin asti. Slovenian kansalliskokouksessa on 90 jäsentä, enemmistöhallitukseen tarvitaan 46 paikkaa. Hallitusneuvottelujen ongelmien ydin oli se, että mikään puolue ei suostunut hallitusyhteistyöhön suurimman puolueen, SDS:n kanssa.
Vasemmisto järjesti jäsenäänestyksen hallitukseen menosta
Enemmistöhallitukseen ilman SDS-puoluetta olisi tarvittu neljä liberaalipuoluetta, sosiaalidemokraatit ja vasemmisto. Levica järjesti jäsenäänestyksen hallitukseen menosta. Jäsenistö päätti, että puolue ei osallistu hallitukseen kaavaillulla hallitusohjelmalla, mutta että puolue voi tukea hallitusta asia kerrallaan.
Tuloksena oli Slovenian ensimmäinen vähemmistöhallitus. Pääministeri Marjan Šarecin hallituksessa on LMŠ:n lisäksi SD, SMC, SAB ja DeSUS joilla on yhteensä 43 kansanedustajaa. Uuden hallituksen luottamusäänestyksessä Levican kansanedustajat antoivat tarvittavat lisä-äänet.
Euroopan parlamentin vaalien tulosennusteessa LMŠ nousee kahdella paikalla europarlamenttiin ja sosiaalidemokraatit saavat lisäpaikan. Kun Slovenialla on vain kahdeksan europarlamenttipaikkaa, on äänikynnys yli kymmenen prosenttia. Levican kannatus on mielipidemittauksissa noussut jopa yli 10 prosentin, joten paikka Euroopan parlamentissa ei näytä mitenkään mahdottomalta, vaikkakin epätodennäköiseltä.
Ruotsin kuningaskunnan valtiopäivävaalit (Riksdag) syyskuussa
Ruotsin valtiopäivävaalien näkyvin seuraus oli Allianssin hajoaminen ja blokkipolitiikan loppu. Vuonna 2004 Ruotsin porvarilliset valtiopäiväpuolueet ryhtyivät ohjelmalliseen yhteistyöhön saadakseen enemmistön valtiopäiviltä. Syntyi Allianssi (Alliansen), johon kuuluivat Keskustapuolue (Centerpartiet, C), Maltillinen kokoomus (Moderata samlingspartiet, M), Liberaalit (Liberalerna, L) ja Kristillisdemokraatit (Kristdemokraterna, KD). Allianssi saikin vuonna 2006 enemmistön, jonka se piti myös vuoden 2010 vaaleissa.
Niin sanotun blokkipolitiikan toisena osapuolena oli Punavihreät (De rödgröna), jolla ei kuitenkaan ollut Allianssin kaltaista sopimusta. Siihen kuuluivat Vasemmistopuolue (Vänsterpartiet, V), Ympäristöpuolue Vihreät (Miljöpartiet de Gröna, MP) ja Sosiaalidemokraatit (Socialdemokraterna, S).
Blokkien ulkopuolella Ruotsidemokraatit (Sverigedemokraterna, SD) ovat lisänneet ääniosuuttaan ja paikkojaan valtiopäivillä vuoden 2010 vaaleista lähtien. Valtiopäivien ulkopuolisista puolueista menestynein on Feministinen aloite (Feministiskt initiativ, FI), joka sai yhden paikan Euroopan parlamenttiin vuonna 2014.
Hallitusneuvotteluista tuli vaikeat, sillä kummallakaan blokilla ei ole enemmistöä, eikä yksikään puolue halua hallitusyhteistyötä ruotsidemokraattien kanssa. Yli neljä kuukautta jatkuneiden neuvottelujen ja äänestysten jälkeen syntyi sosiaalidemokraatien ja vihreiden vähemmistöhallitus, jonka toiminta nojaa hallituspuolueiden sopimukseen keskustan ja liberaalien kanssa. Sopimuksen mukaan hallitus toteuttaa oikeistolaista talouspolitiikkaa,
Uudella liittoumalla on 167 kansanedustajaa, enemmistöön tarvitaan 175 edustajaa. Stefan Löfvenin toinen hallitus sai luottamuslauseen valtiopäivillä sen vuoksi, että vasemmistopuolue äänesti tyhjää.
Vasemmistopuolueen puheenjohtaja Jonas Sjöstedt perusteli passiivista tukea hallitukselle sillä, että vaihtoehtona olisi lopulta ollut kokoomuksen ja ruotsidemokraattien siniruskea hallitus.
Jos hallitus tuo valtiopäiville hallitussopimuksen mukaiset vuokrasäännöstelyn purun ja työsuhdeturvan heikennykset, ei vasemmistopuolue kaihda äänestää lakiesityksiä vastaan. Sjöstedt muistutti siitä, että vasemmistopuolue kaatoi Ingvar Carlssonin sosiaalidemokraattisen vähemmistöhallituksen vuonna 1991, ja on tarvittaessa valmis samaan nyt.
Tammikuun eurovaaliennusteen mukaan feministinen aloite ja liberaalit putoaisivat Euroopan parlamentista ja vihreät menettäisivät kolme paikkaa, muut puolueet voittaisivat paikan, ruotsidemokraatit kaksi.
Latvian tasavallan parlamentin (Saeima) vaalit lokakuussa
Latvian Saeimassa tapahtui suuria muutoksia lokakuun alun vaaleissa. Sosiaalidemokraattinen puolue Harmonia (Sociāldemokrātiskā Partija ”Saskaņa”) säilytti asemansa, mutta toiseksi suurin puolue, kokoomuslainen Yhtenäisyys (Vienotība) putosi kakkostilalta Saeiman pienimmäksi puolueeksi ja kolmanneksi suurin ryhmä, oikeistolainen vihreiden ja maanviljelijäin liitto (Zaļo un Zemnieku savienība, ZZS) toiseksi pienemmäksi eduskuntaryhmäksi.
Kolme uutta puoluetta nousi listan kärkeen, tosin hyvän matkaa Harmoniaa jäljessä. Kannatukseltaan toiseksi suurimmaksi puolueeksi nousi Kenelle maa kuuluu? (Kam pieder valsts?, KPV LV), kolmannen sijan sai Uusi konservatiivinen puolue (Jaunā konservatīvā partija, JKP) ja neljänneksi sijoittui Kehitys/Puolesta! ( Attīstībai/Par!, A/P)
Myös Latvian hallitusneuvottelut olivat vaikeita ja kestivät pitkään, sillä mikään suurimmista puolueista ei halunnut samaan hallitukseen Harmonian kanssa. Hallitusratkaisu oli lopulta aika erikoinen. Rökäletappion kärsineen ja vain kahdeksan kansanedustajaa saaneen Yhtenäisyys-puolueen edustaja Euroopan parlamentissa Krišjānis Kariņš muodosti hallituksen. Kariņš on syntynyt ja opiskellut Yhdysvalloissa.
Pääministerin postin lisäksi Yhtenäisyys sai ulkoministerin ja valtiovarainministerin salkut. Hallitukseen kuuluvat lisäksi kolme uutta kärkeen sijoittunutta oikeistopuoluetta ja vanhoja puolueita edustava Kansallinen allianssi (Nacionālā apvienība, NA).
Euroopan parlamentin vaaleissa kaikki kolme kärkeen sijoittunutta uutta puoluetta saanevat yhden paikan Yhtenäisyys-puolueelta. Euroopan vapaaseen allianssin (EFA) tarkkailijajäsen Latvian venäläinen liitto (Latvijas Krievu savienība, LKS) ei päässyt parlamenttiin, ja näyttää menettävän paikkansa europarlamentissa Harmonialle.
Luxemburgin suurherttuakunnan edustajainhuoneen (D’Chamber) vaalit lokakuussa
Luxemburgin vaaleissa kolme suurinta puoluetta menettivät kannatustaan. Suurin puolue, Kristillissosiaalinen kansanpuolue (Chrëschtlech Sozial Vollekspartei, CSV) ei onnistunut käyttämään oppositioasemaa kannatuksensa kasvattamiseen. Hallituspuolueista sosiaalidemokraattinen Sosialistinen työväenpuolue (Lëtzebuerger Sozialistesch Aarbechterpartei, LSAP) ja Demokraattinen puolue (Demokratesch Partei, DP) menettivät kannatustaan, mutta hallitusrintama menetti vai yhden paikan, kun hallituksen kolmas jäsen Vihreät (Déi Gréng, DG) nousi vaalien suurimmaksi voittajaksi.
Oikeistopopulistinen Vaihtoehtoinen uudistuspuolue (Alternativ Demokratesch Reformpartei, ADR) sai lisäpaikan ja uutena parlamenttiin nousut Piraattipuolue (Piratepartei Lëtzebuerg, PP-LU) kaksi paikkaa. Vasemmistopuoluekin (Déi lénk, DL) lisäsi kannatustaan, mutta paikkaluku pysyi kahdessa.
Luxemburgin hallitusneuvottelut vietiin päätökseen vajaassa kahdessa kuukaudessa. Pääministerinä jatkaa Demokraattisen puolueen Xavier Bettel.
Euroopan parlamentin vaalien tulos toistaa ennusteiden mukaan vuoden 2014 vaalien lopputuloksen. Äänikynnys on yli 15 prosenttiyksikköä, koska Luxemburgilla on vain kuusi meppiä.
Euroopan parlamentin kansallisten valtuuskuntien alaraja on kuusi edustajaa. Tuo määrä edustajia on Kyproksella, Luxemburgilla ja Maltalla. Virollakin on istuvassa europarlamentissa kuusi edustajaa, mutta toukokuun vaaleissa Viron meppien määrä nousee seitsemään. Alle 10 meppiä on Latvialla ja Slovenialla, kahdeksan kummallakin. Suomalaisten europarlamentaarikkojen määrä on nyt 13, mutta toukokuun eurovaaleissa Suomesta valitaan 14 meppiä.
***
Vuoden 2018 vaalit Euroopan maissa, jotka eivät ole EU:n jäseniä:
Turkin tasavallan suuren kansalliskokouksen (Türkiye Büyük Millet Meclisi) vaalit kesäkuussa
Turkissa järjestettiin sekä presidentin että suuren kansalliskokouksen vaalit samanaikaisesti, kuten uusi perustuslaki vuodelta 2017 määrää. Uusi perustuslaki lisäsi huomattavasti presidentin ja heikensi parlamentin valtaa. Presidentti nimittää korkeimmat tuomarit, varapresidentit ja hallituksen, jonka johtaja hän on. Presidentti hallitsee antamalla asetuksia, joilla on lain voima. Presidentille huomattavan osan valtansa menettäneen parlamentin jäsenmäärää nostettiin 50 kansanedustajalla, uudessa parlamentissa on 600 jäsentä.
Presidentinvaalissa Recep Tayyip Erdoğan valittiin suoraan ensimmäisellä kierroksella, hänen ääniosuutensa oli 52,6 prosenttia. Tasavaltaisen kansanpuolueen ehdokas Muharrem İnce sai 30,6 prosenttia äänistä ja vankilaan teljetty Kansan demokraattisen puolueen ehdokas Selahattin Demirtaş sai 8,4 prosenttia äänistä.
Suuren kansalliskokouksen vaalissa hallitseva Oikeus ja kehityspuolue (Adalet ve Kalkınma Partisi, AKP) hävisi paikkoja ja ääniosuutta, mutta säilytti suurimman puolueen aseman ja enemmistön parlamentissa yhteistyökumppaninsa Kansallisen liikkeen puolueen (Milliyetçi Hareket Partisi, MHP) kanssa.
Oppositiopuolue Tasavaltainen kansanpuolue (Cumhuriyet Halk Partisi, CHP) hävisi hieman kannatuksestaan, mutta sen kanssa vaaliliitossa ollut Hyvä-puolue (İyi Parti, IYI) nousi uutena puolueena parlamentaariseen oppositioon.
Kansan demokraattinen puolue (Halkların Demokratik Partisi, HDP, kurdin kielellä Partiya Demokratîk a Gelan) onnistui viranomaisten vainosta huolimatta ylittämään kymmenen prosentin äänikynnyksen ja jopa lisäämään äänioikeuttaan ja paikkojaan.
HDP on demokraattinen ja feministinen vasemmistopuolue, joka vähemmistöjen oikeuksia ja tasa-arvoa. Se on sosiaalidemokraattisen Euroopan sosialistipuolueen (PES) liitännäisjäsen, mutta Euroopan neuvoston parlamentaarisessa yleiskokouksessa sen edustajat kuuluvat vasemmistoryhmään.
Turkin hallitusneuvotteluissa ei tuhrautunut liiemmälti aikaa. Erdoğanin neljäs hallitus aloitti toimintansa runsaat kaksi viikkoa vaalien jälkeen. Hallitus koostuu AKP:n jäsenistä ja sitoutumattomista. Hallituksen ei tarvinnut mittauttaa luottamustaan parlamentissa.
Bosnia-Herzegovinan liittovaltion edustajainhuoneen (Predstavnički Dom, Zastupnički Dom, Представнички Дом) vaalit lokakuussa
Bosnia-Herzegovinan valtionhallinto poikkeaa huomattavasti muiden Euroopan maiden hallinnosta. Maan hallinnosta päätettiin Daytonin sopimuksessa, jolla päätettiin kolme ja puoli vuotta kestänyt Bosnian sota vuoden 1995 lopulla.
Daytonin sopimuksen perusteella Bosnia-Herzegovina muodostuu kahdesta poliittisesta yksiköstä, Bosnia-Herzegovinan federaatiosta ja Serbitasavallasta. Maa ei ole täysin itsenäinen, vaan kansainvälisen yhteisön korkealla edustajalla on merkittävästi päätäntävaltaa.
Maalla on hyvin monimutkainen poliittinen hallintojärjestelmö, johon kuuluu useita parlamentteja ja hallituksia. Bosnia-Herzegovinassa on eri hallinnon tasoilla 700 ministeriä.
Tärkein valtiollinen toimielin on valtionpäämies, jonka virkaa toimittaa presidenttineuvosto ja jonka kolmesta jäsenestä yksi toimii presidenttinä aina kahdeksan kuukautta kerrallaan. Yksi presidenteistä valitaan Serbitasavallasta, muslimien (bosniakkien) ja kroaattien edustajat federaatiosta.
Valtion tasolla on kaksi parlamenttia, kaksikamarinen keskushallituksen parlamentti ja edustajainhuone, jonka vaalin tulos näkyy taulukossa 10.
Toimittaja ei ole riittävän perehtynyt Bosnia-Herzegovinan tilanteeseen kommentoidakseen sen kummemmin edustajainhuoneen vaalin tulosta. Sellaisen johtopäätöksen voi vaaleja koskevista kommenteista tehdä, että nationalistit vahvistivat asemiaan kaikkien kolmen kansallisuuden edustajien joukossa.
Suurimman serbejä edustavan puolueen, SNDS:n johtaja, Venäjän nykyhallintoa tukeva Milorad Dodik valittiin yhdeksi presidentiksi, ja hänen uskotaan toimivan Serbivaltion erottamiseksi Daytonin sopimuksen mukaisista järjestelyistä.
Keskushallinnon pääministeriksi on valittu SDA:n edustaja Denis Zvizdić ja muut hallituspuolueet ovat HDZ, DF, SDS, PDP ja DNS, mutta suurin osa muista hallituksista on nimeämättä. Euroopan komissio ilmoitti tammikuussa jäädyttävänsä Bosnia-Herzegovinan jäsenyysneuvottelut, kunnes hallitukset ovat toiminnassa kaikilla tasoilla.
Monacon ruhtinaskunnan kansallisneuvoston (Conseil National) vaalit helmikuussa
Monacossa uusi oppositiopuolue Primo – Priorité Monaco otti riemuvoiton, se sai 21 kansallisneuvoston 24 paikasta. Kansallisneuvoston paikoista 16 jaetaan enemmistövaalilla, loput kahdeksan paikkaa jaetaan suhteellisen kannatuksen mukaan. Kansallisneuvostolla ei ole ole suurtakaan valtaa. Ruhtinas nimittää valtioministerin ja muut neljä hallituksen jäsentä. Monacoa hallitsee ruhtinas Albert II.
Vaalivoittaja Primon suurta kannatusta selittää sen kriittinen suhtautuminen Euroopan unionin kanssa käynnissä oleviin neuvotteluihin assosiaatiosopimuksesta. Monet monacolaiset pelkäävät, että monacolaista syntyperää olevat kansalaiset EU:n periaatteiden vuoksi menettäisivät vaikutusvaltansa ruhtinaskunnan asioihin.
|||
Euroopan parlamentin vaalit ovat EU:n jäsenmaissa 23‒26 toukokuuta, Suomessa 26 toukokuuta. Euroopassa järjestetään sitä ennen parlamenttivaalit Moldovassa (24.2. Ei EU:n jäsenmaa), Virossa (3.3.), Andorrassa (7.4. Ei EU:n jäsen), Suomessa (14.4), Espanjassa 28.4. ja Belgiassa samanaikaisesti EU-vaalien kanssa 26.5. Vasen Kaista seuraa kaikkia Euroopan maiden vaaleja.
Lue artikkelin edellinen osa:
Vaalit Euroopassa 2018, osa 1: Europuolueiden tulos (2.2.2019)
Vasen Kaista vuoden 2018 vaaleista Euroopassa:
Ruotsin vaalitulos valmistui — tässä vasemmiston vahvimmat kannatusalueet (16.9.2018)
Ruotsin vaalien paikkajakoa odotetaan keskiviikkoon, vasemmistopuolueen voitto varmistui jo (10.9.2018)
Mitä puoluetta äänestäisit Ruotsin vaaleissa? Tässä vaalikone (9.9.2018)
15-vuotias Greta Thunberg antoi Ruotsin vaalikampanjalle kasvot (7.9.2018)
Euroopan kokoomus hukkasi yhteiset arvot ja viidenneksen äänestäjistään (11.6.2018) – Artikkeli sisältää Unkarin vaalitulokset.
Kokoomuslaiset voittoon Sloveniassa, myös vasemmisto lisäsi kannatustaan (4.6.2018)
Minne katosi Italian keskusta ja vasemmisto? (8.3.2018)
Berlusconi – viidennen kerran? Italian vaaliennakko (3.3.2018)
Euroopan puoluekatsauksia Vasen Kaista -verkkolehdessä:
Euroopan kokoomus hukkasi yhteiset arvot ja viidenneksen äänestäjistään (11.6.2018)
Euroopan vaalit 2017 ‒ demarit vilkuilevat Portugaliin (3.5.2018)
Euroopan vaalit 2017: Vihreiden alavire jatkui (10.4.2018)
Euroopan parlamenttivaalit 2017 – vasemmiston nousu jatkuu (3.4.2018)
Euroopan vaalit 2017: Kaikki äänet ja paikat laskettu (29.3.2018)
Eurobarometrit:
Yleinen mielipide Euroopan unionissa (Euroopan komission eurobarometri) Englanninkielinen, mutta tärkeimmät tutkimusyhteenvedot myös Suomeksi
Eurobarometri (Euroopan parlamentin mielipidetutkimukset) Suomenkielinen, mutta kaikkea sisältöä ei ole Suomennettu
Vaalitulosten lähteitä:
IPUn, Parlamenttien välisen liiton tietokanta
Parties and Elections in Europe
Wikipedian vaalitulosartikkelit
Vaaliennusteiden lähteitä:
Europe Elects
Der (europäische) Föderalist
Poll of Polls
Wikipedia Category: Opinion polling for elections
*