Puoluekannatusmittaukset eivät kerro eduskuntavaalien tulosta, mutta silti niitä seurataan tarkkaan ja niiden pohjalta tehdään veikkauksia kansanedustajapaikkojen jakautumisesta. Kannatusmittaukset ovat sinänsä aivan turhia, sillä tulokset kuitenkin selviävät vaalipäivän iltana. Tämä kirjoitus auttaa ymmärtämään, miksi vaaliennusteet välttämättä menevät pieleen. Kirjoituksen avulla lukija saattaa myös halutessaan onnistua tekemään keskimääräistä tarkemman vaaliveikkauksen.
Vaalien tuloksia povaillaan usein sangen yksioikoisesti. Katsotaan uusimpia kannatusmittauksia ja laskeskellaan puolueiden tulevissa vaaleissa saama kansanedustajien lukumäärä siltä pohjalta. Tällä metodilla pääsee harvoin lähelle oikeita tuloksia.
Vaaliennustuksia voi tehdä myös kunnianhimoisesti. Tällöin tehdään työ vaalipiirikohtaisesti ja otetaan huomioon iso joukko tuloksiin vaikuttavia tekijöitä.
Eduskuntavaaleja on kolmetoista
Eduskuntavaalit eivät ole valtakunnalliset vaalit. Ne käydään 13 eri vaalipiirissä. Ahvenanmaan vaalipiirissä valitaan vain yksi kansanedustaja, eikä siellä ole Manner-Suomen puolueiden ehdokkaita. Tämä kirjoitus käsittelee 12 Manner-Suomen vaalipiiriä.
Yksi tärkeimmistä vaalipiirien vaaleja erottavista tekijöistä on äänikynnys. Äänikynnys on se alin osuus vaalipiirissä annettavista äänistä, joilla vaalipiirissä saa kansanedustajan paikan.
Monissa maissa parlamenttivaaleissa on äänikynnys. Se tarkoittaa sitä, että puolueen on saatava esimerkiksi kolme tai viisi prosenttia valtakunnan äänistä saadakseen kansanedustajia.
Suomessa ei ole muodollisesti määriteltyä äänikynnystä, mutta viime vaaleissa oli kuitenkin Uudenmaan vaalipiiriä lukuun ottamatta kaikissa vaalipiireissä yli kolmen prosentin äänikynnys ja kuudessa vaalipiirissä yli viiden prosentin äänikynnys.
Kansanedustajapaikkojen jakautumisen ennakoinnissa on siten otettava huomioon, että vaikka puolueen kannatus olisi yli kuusi prosenttia se ei takaisi paikkaa Keski-Suomessa, yli kahdeksan prosentin kannatus ei takaisi paikkaa Satakunnassa, eikä yli yhdeksän prosentin kannatus paikkaa Lapissa.
Suuret puolueet saavat kannatustaan enemmän paikkoja
Jos vaalien paikkajakoa ennustaessaan uskoo, että eduskuntavaalit ovat suhteelliset vaalit, joissa paikat jaetaan kannatuksen mukaisesti, tulee varmasti pettymään. Edellä jo huomattiin, että keskikokoiset ja pienet puolueet jäävät ilman paikkoja korkeiden vaalipiirikohtaisten äänikynnysten vuoksi. Mutta kansanedustajien paikat eivät jää jakamatta. Ne menevät suurille puolueille.
Viime eduskuntavaaleissa SDP, kokoomus, keskusta ja perussuomalaiset tarvitsivat kansanedustajan paikkaan vähemmän kuin 14 000 ääntä. Vasemmistoliitto tarvitsi lähes 16 000 ääntä kansanedustajan paikkaa kohden, vihreät liki 18 000.
Keskustapuolue on hyötynyt ylivoimaisesti eniten siitä, että Suomessa ei ole suhteellisia vaaleja, mutta SDP ja kokoomuskin ovat saaneet sen verran ylimääräisiä paikkoja, että ne eivät ole tunteneet tarvetta vaalijärjestelmän remonttiin.
Perussuomalaiset ja puolueen edeltäjä SMP eivät saaneet suhteellista kannatustaan vastaavaa määrää edustajanpaikkoja ja vastustivat puoluetukia hyvin pitkään ja äänekkäästi, mutta kritiikki on ymmärrettävistä syistä muuttunut vaisummaksi vuoden 2011 vaalien jälkeen.
Vasemmistoliitto sai vuoden 2019 eduskuntavaaleissa ensimmäisen kerran suhteellista kannatustaan vastaavan määrän kansanedustajia. Puolue on saanut yhteensä kymmenen kansanedustajaa vähemmän kuin sille sen kannatuksen mukaan olisi kuulunut.
Vihreä liitto on kärsinyt eniten vaalijärjestelmästä, joka ei jaa kansanedustajan paikkoja suhteessa kannatukseen. Tämä johtuu siitä, että puolue on pyrkinyt tosissaan eduskuntaan kaikissa vaalipiireissä, mutta saanut kansanedustajia vain osassa vaalipiirejä. Vihreillä on suhteellisen varmasti ainakin yksi kansanedustaja viidessä vaalipiirissä, melko todennäköinen paikka neljässä vaalipiirissä, ja kolmessa vaalipiirissä vihreillä ei ole ollut koskaan kansanedustajaa.
RKP on saanut suunnilleen oikean määrän kansanedustajia vaikka onkin pieni puolue. Tämä johtuu siitä, että puolueen kannatus keskittyy niihin neljään vaalipiiriin, joissa sen kannatus on suurta, eikä niin sanottuja hukkaääniä juuri tule muista vaalipiireistä.
Kristillisdemokraatit saivat pitkään kannatustaan suuremman paikkamäärän solmimalla vaaliliittoja suurempien puolueiden kanssa. Suurimmat puolueet kyllästyivät siihen, että KD napsi niiltä paikkoja keskittämällä äänensä yhdelle ehdokkaalle. Sen jälkeen KD on saanut kannatustaan vähemmän kansanedustajia. Joka vaaleissa ainakin jokin pienpuolue olisi saanut kansanedustajan paikan, jos paikat olisi jaettu suhteellisen kannatuksen mukaan. Esimerkiksi piraattipuolue olisi saanut paikan jo useissa vaaleissa.
Se, että Suomen vaalijärjestelmä ei jaa paikkoja suhteellisesti ei vaikuta vain kansanedustajien määrään, vaan myös puoluetukeen. Puoluetuki on karkeasti laskien miljoona euroa kansanedustajaa kohden vaalikaudessa, kun mukaan lasketaan varsinaisen puoluetuen lisäksi muut valtionavustukset, jotka jaetaan puolueille tai niitä lähellä oleville organisaatioille kansanedustajapaikkojen mukaan.
Tämän artikkelin tehtävänä ei ole pohtia sitä, miksi Suomessa ei ole suhteellisia vaaleja. Asia on tässä vain sen vuoksi, että se on otettava huomioon, jos haluaa ymmärtää miten vaaliennusteen tarkkuutta voi lisätä. Mainittakoon kuitenkin, että kansanedustajain paikkojen oikeudenmukainen jakaminen ei ole mahdotonta. Esimerkiksi Ruotsissa ja Saksassa paikat jaetaan kannatuksen mukaan. Kaikkein surullisin puolustus Suomen järjestelmälle on se, että perustuslain mukaan vaalipiirejä täytyy olla vähintään 12. On perustuslakia muutettu vähäisemmistäkin syistä.
Puolueiden vaalitulos vaihtelee vaalipiireittäin
Kaaviokooste 1 havainnollistaa sitä, että jokaisen puolueen vaalitulos on erilainen jokaisessa vaalipiirissä. Kooste näyttää, että puolueiden ääniosuuden muutos vaalipiireissä poikkeaa usein merkittävästi puolueen tuloksen valtakunnallisesta muutoksesta.
SDP:n ääniosuus kasvoi vuoden 2019 vaaleissa 1,2 prosenttiyksikköä, mutta laski Helsingin vaalipiirissä 1,9 prosenttiyksikköä. SDP:n ääniosuuden muutos oli siten Helsingissä 3,1 prosenttiyksikköä alempi kuin valtakunnallinen tulos. Se näkyy Helsingin kaaviokuvassa syvänä oranssina palkkina nollarajan alapuolella. SDP:n kannatus kasvoi kannatusmittauksissa, puolue voitti vaalit ja sai kuusi lisäpaikkaa eduskuntaan. Helsingissä puolue menetti paikan.
Puolueen kannatus voi kulkea pitkällekin eri suuntiin samoissa vaaleissa. Vuoden 2015 vaaleissa perussuomalaiset kärsi 1,4 prosenttiyksikön tappion ja menetti yhden paikan. Samoissa vaaleissa puolue menetti 3,3 prosenttiyksikköä ääniosuudestaan Pirkanmaan vaalipiirissä ja kasvatti 1,2 prosenttiyksikköä ääniosuuttaan Keski-Suomen vaalipiirissä.
Tarkastellaan tätä puolueiden vaalipiirissä saamien tulosten poikkeavuutta valtakunnallisista tuloksista vielä yksittäisen puolueen esimerkin valossa. Taulukko 3 esittää vasemmistoliiton valtakunnalliset ja vaalipiirikohtaiset tulokset neljässä vaalipiirissä. Vuoden 2011 vaaleissa vasemmistoliitto hävisi valtakunnallisesti, mutta lisäsi kannatustaan Helsingin ja Keski-Suomen vaalipiireissä. Vuoden 2015 vaaleissa vasemmistoliitto hävisi niin valtakunnallisesti kuin taulukon neljässä vaalipiirissäkin, vuonna 2019 puolestaan tuli voitto sekä valtakunnallisesti että esimerkin neljässä vaalipiirissä.
Kiinnostavaa tässä on kuitenkin se, että vaalipiirien tulos monissa tapauksessa oli reilusti parempi tai huonompi kuin valtakunnallinen tulos. Tällä oli myös seurauksia kansanedustajapaikkojen jakautumiselle ja vaaliveikkausten epäonnistumiselle.
Jos Helsingin vaalipiirin vasemmisto olisi vuoden 2011 vaaleissa saanut valtakunnallista vaalitulosta vastaavan tuloksen, ei lisäpaikkaa olisi tullut. Jos vasemmisto Pirkanmaalla olisi vuonna 2011 hävinnyt vain saman verran kuin vasemmisto valtakunnallisesti, 0,7 eikä 1,3 prosenttiyksikköä, olisi toinen paikka säilynyt. Helsingin lisäpaikka ja Pirkanmaan toisen paikan menetys tulivat yllätyksenä, jos odotettiin, että kaikkialla toteutuu samanlainen vaalitulos.
Vuoden 2015 vaaleissa paikkojen menetykset Keski-Suomen ja Oulun vaalipiireissä tulivat ikävänä yllätyksenä. Keski-Suomessa paikka olisi säilynyt, jos ääniosuuden menetys olisi ollut samaa luokkaa kuin koko maassa, yhden prosenttiyksikön. Mutta kannatus putosi peräti 2,3 prosenttiyksikköä. Se oli hieman liikaa. Kansanedustajan paikasta jäi uupumaan 39 ääntä ja 0,03 prosenttiyksikköä ääniosuudesta. Eihän tätäkään mitkään gallupit kyenneet ennakoimaan.
Oulussa vasemmisto menetti kolmannen paikkansa selvin numeroin, eikä tilannetta ei olisi parantanut vaikka ääniosuus olisi laskenut vain valtakunnallisen yhden prosenttiyksikön.
Vuoden 2019 vaaleissa vaalipiireissä tapahtui jälleen yllätyksiä, joita valtakunnallisten gallupien perusteella ei olisi arvannut. Pirkanmaan vaalipiirissä vasemmiston lisäpaikkaa pidettiin varmana. Lisäpaikka olisikin tullut, jos vasemmistoliiton ääniosuuden kasvu Pirkanmaalla olisi ollut samaa luokkaa kuin koko maassa, itse asiassa vähempikin olisi riittänyt. Mutta Pirkanmaalla vasemmistoliitto eteni vain 0,3 prosenttiyksikköä, ja toisesta kansanedustajan paikasta jäi uupumaan vajaat 0,3 prosenttiyksikköä.
Oulussa ja Keski-Suomessa sen sijaan vasemmisto sai vuonna 2015 menetetyt paikat takaisin kasvattamalla ääniosuutta enemmän kuin puolue valtakunnallisesti.
Kannattaa katsoa edellisissä vaaleissa viimeisinä valitut ja ensimmäisinä pudonneet
Vaalipiirikohtaisessa analyysissä on myös syytä katsoa, mitä puoluetta edustivat edellisissä vaaleissa viimeisenä valitut ja ensimmäisinä valitsematta jääneet. Taulukossa 4 asetelma esitetään valtakunnallisena yhteenvetona vuoden 2015 vaaleissa verrattuna vuoden 2019 vaalitulokseen.
Keskustapuolue sai vuonna 2015 onnekkaasti neljässä vaalipiirissä toiseksi viimeisen paikan ja kuusi viimeistä paikkaa. Tämä antoi vuoden 2019 paikkaennustajalle vihjeen, että pienikin vaalitappio johtaa suureen paikkojen menetykseen.
Niiden puolueiden osalta joiden veikataan voittavan vaalit, kannattaa katsoa tarkkaan edellisissä vaaleissa täpärästi rannalle jääneiden ehdokkaiden määrää. SDP:n ehdokas oli vuonna 2015 ensimmäinen valitsematta jäänyt kolmessa vaalipiirissä ja toinen valitsematta jäänyt kahdessa vaalipiirissä. Vaalitulosta veikkaavan oli helppo merkitä SDP:lle lisäpaikat näissä vaalipiireissä.
Kokoomuksen ja perussuomalaisten vaalitulos oli ristiriitainen 2019 vaaleissa. Ne hävisivät vaalit saadessaan pienemmän osuuden äänistä kuin vuoden 2015 vaaleissa, mutta saivat silti molemmat lisäpaikan. Paradoksaalista tulosta selittää se, että kokoomuksella oli vuonna 2015 kuusi ja perussuomalaisilla neljä ensimmäisenä tai toisena valitsematta jäänyttä ehdokasta. Lapissa kokoomus sai takaisin vuonna 2015 täpärästi menettämänsä paikan.
Perussuomalaiset vahvistaa, että putoamisrajalla olevien ehdokkaiden tutkailu on tärkeä osa vaalianalyysiä. Puolueen ehdokas valittiin viimeisenä Uudenmaan vaalipiiristä vuoden 2015 vaaleissa ja menetti paikan vuoden 2019 vaaleissa. Sen sijaan PS sai kahdessa vaalipiirissä lisäpaikan, Varsinais-Suomessa, jossa puolueen ehdokas oli ensimmäinen valitsematta jäänyt ja Oulun vaalipiirissä, jossa puolueen ehdokas oli kolmantena valitsematta jäänyt vuonna 2015.
Tämän vuoden paikkajako ei ole vielä tiedossa, mutta jos tulosta haluaa ennakoida sen perusteella, kuinka paljon puolueilla oli ehdokkaita putoamisrajan seutuvilla, voidaan taulukon 5 perusteella päätellä seuraavaa.
– Jos vasemmistoliitto menettää vähänkin ääniosuuttaan, se voi hävitä useita paikkoja, koska viimeisten joukossa vuonna 2019 valittuja kansanedustajia on niin paljon.
– Sosiaalidemokraatit ovat kärkkymässä pienelläkin kannatuksen lisäyksellä useita lisäpaikkoja.
– Vihreillä on varaa menettää jonkin verran kannatuksestaan ilman että se menettää paljon paikkoja. Pienelläkin kannatuksen lisäyksellä puolue voisi voittaa useita paikkoja.
– Keskustalle pienikin ääniosuuden menetys voi tulla kalliiksi. Toisaalta vähäinenkin ääniosuuden nousu voi tuoda useita lisäpaikkoja eduskuntaan.
– Kokoomus voi pienelläkin kannatuksen lisäyksellä lunastaa pari lisäpaikkaa, mutta vähäinenkin ääniosuuden pudotus voi vähentää oitis ainakin kolme paikkaa.
– Jos perussuomalaiset lisäisivät kannatustaan, voisi lisäpaikkoja tulla ainakin viidessä vaalipiirissä.
Hallituspuolueiden vaalitappio ei ole luonnonlaki
Eduskuntavaalit ovat aina eri vaalit kuin edelliset eduskuntavaalit. Poliittinen tilanne ja keskeiset vaaliteemat vaihtelevat, puoluejohtajia vaihtuu ja eduskuntaan pyrkii uusia puolueita. Edessä olevat eduskuntavaalit ovat erityisen poikkeukselliset vaalit, ja sen vuoksi vaalien tuloksen arvaaminen on erityisen vaikeaa.
Edellisten vaalien jälkeen on koettu pandemia ja Venäjä on käynnistänyt hyökkäyssodan Ukrainaa vastaan. Suomi on päättänyt liittyä Natoon. Hallitus on nostanut työllisyyden ennätyslukemiin, toteuttanut sote-uudistuksen sekä laajentanut oppivelvollisuuden ja maksuttoman koulunkäynnin toiselle asteelle. Hallitus on korottanut pienimpiä eläkkeitä ja sosiaaliturvaa. Hallitus on eri mittausten mukaan suosituin hallitus niiden 30 vuoden aikana kun mittauksia on tehty.
Yleensä on helppo veikata, että hallituspuolueiden kannatus laskee ja oppositiopuolueiden kannatus nousee. Näin on käynyt melkein aina. Mutta ei aina.
Tämä on ainoa hallitus ainakin yli 30 vuoteen, jonka takana on hallituskauden päättyessä yhtä monta kansanedustajaa kuin kauden alkaessa. Hallituksen suosio näkyy myös aivan poikkeuksellisina galluplukuina. Hallituspuolueita ilmoittaa äänestävänsä enemmistö vielä vaalikauden viimeisissäkin kannatusmittauksissa. Itse asiassa hallituspuolueiden suosio kasvoi helmikuun mittauksesta maaliskuun mittaukseen sekä Ylen että Hesarin gallupeissa.
Tämän vuoksi on syytä suhtautua varovaisesti arvailuihin oppositiopuolueiden riemuvoitoista,
Taulukkoa korjattu 29.3: Solujen väri vaihdettu siniset 2019 ja SKL/KD 2015 sekä RKP:n luvun väri 2015.
Taulukko 6 näyttää, että hallituspuolueet ovat useimmissa vaaleissa hävinneet hallituskautta seuranneet vaalit. Pääministeripuolue on hävinnyt aina, lukuun ottamatta vuoden 2003 vaaleja.
Päättyvä vaalikausi on ollut epätodennäköisyyksien toteutumisen aikaa. Ei ole mitään syytä luulla, että yleensä todennäköinen hallituspuolueiden vaalitappio toteutuisi kevään eduskuntavaaleissa.
Onko kannatusmittaus tarpeeksi hyvä, jos se heittää kaksi prosenttiyksikköä?
Erilaisia vaalipovauksia ilmestyy vaalien lähestyessä liki päivittäin. Useimmiten ne pohjautuvat markkinatutkimusyritysten haastatteluihin. Ei ole syytä epäillä kannatusmittausten tuloksia. Ne varmasti kuvaavat tutkimusyritysten analyysiä siitä, mitä puolueita haastatellut kansalaiset harkitsevat kyselyn aikaan äänestävänsä, jos äänestävät.
Kaikkea muuta asiaan liittyvää on syytä epäillä, varsinkin toimittajien yleistyksiä ja johtopäätöksiä mittausten tuloksista. Gallup-uutisten otsikoinnissa ja kommentoinnissa mittausten tulokset joutuvat usein toimittajan mieltymysten värittämään valoon.
Politiikan tutkijat katsovat, että vaalitulosennusteet ovat onnistuneita, jos ennuste poikkeaa korkeintaan kaksi prosenttiyksikköä vaalien tuloksesta.
Taulukosta 7 ilmenee, että tietojen keruu viimeisessä Ylen mittauksessa on tapahtunut 5–14 päivää ennen varsinaista vaalipäivää.
Taulukko 8 puolestaan näyttää kannatusmittausten poikkeamat vaalituloksista.
Vaalipiirikohtaiset kannatusmittaukset eivät ennakoineet vaalituloksia kovinkaan hyvin viime eduskuntavaalien alla. Yli kahden prosenttiyksikön, jopa paljon suurempia poikkeamia tuli runsaasti.
Vaalipiirikohtaisiin kannatusmittauksiin kannattaa suhtautua hyvin varovaisesti.
Vaalienalusviikolla julkistetut eduskuntavaalien paikkajakoennusteet olivat paljon tarkempia kuin aikaisemmin tehdyt ennusteet. Eivät ne kuitenkaan kovin hyvin onnistuneet, kuten taulukko 10 näyttää.
Parhaaseen tulokseen paikkaennustuksissa ei yltänyt yksikään politiikan asiantuntijataho, vaan vedonlyöjien rahasijoituksien varaan ennusteensa rakentanut vedonlyöntitoimisto. Betsson teki ylivoimaisesti tarkimman ennusteen vaalien tuloksesta.
Olisiko kokoomus kuitenkin kulkemassa kohti neljättä ja perussuomalaiset kohti kolmatta perättäistä eduskuntavaalitappiotaan?
Ylen ja Hesarin kaksi viimeistä vaaliennustetta esitetään taulukossa omina ryhminään, jotta puolueiden kannatuksen suunta näkyisi selvemmin. Asia on nimittäin niin, että markkinatutkimusyritykset mittaavat useimpien puolueiden kannatuksen yläkanttiin tai alakanttiin verrattuna toiseen tutkimusyritykseen. Kun lasketaan vaalikauden kaikkien galluppien puolueille antama keskiarvo, antaa Taloustutkimus vasemmistoliitolle ja vihreille 0,3 prosenttiyksikköä korkeamman ja kokoomukselle 0,5 prosenttiyksikköä korkeamman kannatusarvion kuin Kantar. Kantar puolestaan antaa SDP:lle 0,2, KD:lle 0,4 ja liike nytille 0,3 prosenttiyksikköä korkeamman kannatuksen kuin Taloustutkimus. Keskustapuolueen ja perussuomalaisten kannatusosuudet kannatusmittausten tekijät arvioivat keskimäärin samansuuruisiksi.
Valtamedia ja oppositio jo juhlivat oikeisto-opposition vaalivoittoa, ja sulkevat silmänsä hallituspuolueiden suosiolta. Samat reportterit, joille monasti riittää pienikin asia suuren sensaation rakentamiseen, eivät ole nyt huomaavinaan hallituksen sensaatiomaista suosiota. Toimittajat toistavat kuin mantraa, että nykyinen hallituspohja ei voi jatkaa vaalien jälkeen, koska enemmistöhallitusta ei kannatusmittausten mukaan voi rakentaa nykyisten hallituspuolueiden varaan. Tämä ei kuitenkaan ole totta. Hallituspuolueet päihittävät kannatusmittauksissa opposition ja saavat äänten enemmistön, kuten jokainen lukutaitoinen voi taulukosta 11 nähdä.
Eikä tässä vielä kaikki
Edellä on kuvattu koko joukko asioita, jotka tulee ottaa huomioon kun pyritään arvioimaan puolueiden menestystä eduskuntavaaleissa. Mutta ne eivät vielä riitä. On selvitettävä vielä monta tulokseen vaikuttavaa tekijää vaalipiireittäin. Ketkä istuvat kansanedustajat eivät ole ehdolla? Onko uusissa ehdokkaissa erityisen vetovoimaiseksi arvattavia ehdokkaita, jotka saattavat vaikuttaa vaalipiirin paikkojen jakoon puolueiden kesken? Missä vaalipiireissä on ollut sellaista kehitystä tai sellaisia tapahtumia, jotka todennäköisesti vaikuttavat siihen, että vaalipiirin poliittiset asetelmat muuttuvat?
Monia muitakin kysymyksiä voi esittää. Vastaukset saadaan vaalipäivän iltana.
Lue myös vasemmiston vaalipiirianalyysit:
Helsinki | Uusimaa | Varsinais-Suomi | Satakunta | Häme | Pirkanmaa | Kaakkois-Suomi | Savo-Karjala | Vaasa | Keski-Suomi | Oulu | Lappi
Tämä kirjoitus on julkaistu samanaikaisesti Kansan Uutisissa osana Vasen Kaista -verkkolehden ja Kansan Uutisten yhteistyötä.