Juurisyitä etsimässä

Yksi Moskovassa viettämäni kirjeenvaihtaja-ajan mieliinpainuvimmista tapahtumista oli Nato-juhla huhtikuussa 2004. Järjestäjänä toimi Bulgarian Moskovan suurlähetystö ja juhlijoina seitsemän entistä sosialistista maata, joista kolme, Viro, Latvia ja Liettua, entisiä neuvostotasavaltoja. Putin oli samana päivänä todennut Moskovaan saapuneelle Saksan liittokanslerille Gerhard Schröderille, ettei Venäjä tunne itseään uhatuksi Naton laajenemisen vuoksi.

Hän tarkoitti ennen kaikkea sitä, ettei Baltian maiden liittyminen uhannut Venäjää. Putinille tilanne oli kuitenkin varmaan masentava, sillä aikaisemmin Natoon olivat liittyneet jo Puola, Tšekki ja Unkari. Nyt jäseniksi oli otettu Baltian ja Balkanin maita.

Putin syytti myöhemmin vuonna 2007 kuuluisassa Münchenin puheessaan länttä lupausten pettämisestä. Perusteluina hän väitti, että Naton pääsihteeri Manfred Wörner oli 17.5.1990 luvannut, ettei Nato vie joukkoja Saksan Liittotasavallan ulkopuolelle. Näin Wörner lupasikin, mutta silloin puhe liittyi Saksan yhdistämiseen. Nato lupasi, ettei sen joukkoja viedä entisen Itä-Saksan, DDR:n alueelle.

Entinen Neuvostoliiton presidentti Mihail Gorbatšov naureskeli Putinin puheelle myöhemmin muistelmissaan ja huomautti, että Wörnerin puheen aikoihin Neuvostoliitto ja Varsovan liitto olivat vielä olemassa, eikä Nato tietenkään yrittänyt laajentua niiden alueelle. Myöhemmin Venäjä on varoittanut, ettei se salli Ukrainan ja Georgian liittyvän Natoon. Näin ei ole myöskään tapahtunut.

Tuhatvuotista Venäjää ei ole

Putin on monta kertaa esittänyt käsityksiään Ukrainan kansan ja valtion synnystä ja väittänyt, että Ukraina on osa venäläisten ja Venäjän syntyprosessia, eikä Ukrainaa siten todellisuudessa ole olemassa. Tutkijat, ainakin Venäjän ulkopuolella, ovat hyvin yksimielisesti sitä mieltä, että venäläiset, ukrainalaiset ja valkovenäläiset ovat muodostuneet erillisiksi kansoiksi pitkän kehityksen tuloksena. Kansoina ja valtioina ne ovat noin 700–800 vuotta vanhoja. Mitään tuhatvuotista Venäjää ei ole olemassa.

Venäläisillä, valkovenäläisillä ja ukrainalaisilla on tietenkin paljon yhteistä. Ne ovat vuosisatojen aikana muodostuneet slaavien ja naapurikansojen yhteiselon seurauksena. Etelässä slaavien kanssa samoilla alueilla asui turkkilaisia kieliä puhuvia kansoja, pohjoisessa suomalais-ugrilaisia kansoja. Niistä syntyi pitkän kehityksen seurauksena kolme kansaa: isovenäläiset, vähävenäläiset ja valkovenäläiset, eli venäläiset, ukrainalaiset ja valkovenäläiset.

Kielierojen lisäksi lopputulokseen vaikutti paljon se, millaiseksi näiden kansojen hallinto muodostui ja varsinkin ukrainalaisille se, minkä valtion alaisuudessa he joutuivat elämään. Kun Venäjä lopulta 1400-luvulla syntyi valtiona, se alkoi laajentua kaikkiin ilmansuuntiin mutta ennen kaikkea itään.

Ukraina puolestaan joutui Liettua-Puolan suurvallan alaisuuteen, välillä osittain Venäjän alaisuuteen ja välillä Itävalta-Unkarin alaisuuteen. Tässä lähenemme niitä syitä, joita Putin ei voi läheiselle slaavilaiskansalle sallia. Ukraina ja ukrainalaiset ovat Putinin silmissä vaarallisen länsieurooppalaisia.

Venäjällä kolmen slaavikansan yhtenäisyyttä perustellaan usein myös uskonnolla. Korostetaan yhteistä ”oikeaa” uskontoa, eli ortodoksiuskontoa. Ukrainassa on sen historian aikana ollut myös tiivistä kosketusta katoliseen uskontoon. Ovathan ukrainalaiset olleet katolisen Puola-Liettuan osana. Ukrainalaisten enemmistö on ortodokseja mutta Länsi-Ukrainassa tunnustetaan myös kreikkalaiskatolista uskontoa, joka pitää paavia johtajanaan. Näin saadaan helposti aikaan uskonriitoja, mutta joskus tällä tavalla luodaan myös viholliskuvaa.

Juurisyyt

Juurisyitä, jotka johtivat Venäjän hyökkäykseen Ukrainaan, on presidentti Putinin mielestä paljon. Ukrainan liittyminen Natoon ja Euroopan unioniin pitäisi hänen mielestään estää. Se on ilmeisesti hänen tärkein vaatimuksensa. Putin nimittäin tietää, ettei Ukraina Natoon liityttyään enää ole Venäjän ulottuvissa. Ukrainan armeijan vahvuutta pitäisi Putinin mielestä rajoittaa. Pienen armeijan Venäjä voi voittaa, mutta suuri sotajoukko ilman Nato-jäsenyyttäkin voi tuottaa vaikeuksia.

Venäjän kielelle pitäisi antaa samanlaiset oikeudet kuin ukrainan kielelle. Kielikysymys olisi varmaan ratkaistavissa, jos se tehtäisiin rehellisesti. Ukrainalaiset ovat kuitenkin tottuneet siihen, että jos venäjän kielelle annetaan samat oikeudet kuin ukrainan kielelle, maasta tehdään todellisuudessa venäjänkielinen. Näin tapahtui Neuvostoliiton aikana. Ukrainalaiset haluavat varmistaa, että he voivat omassa maassaan käyttää omaa kieltään.

Keskustellessaan hiljattain presidentti Trumpin kanssa Putin avasi päämääriään niin selvästi, että kaikki Venäjän tapahtumia seuraavat sen ymmärsivät.

– Meille pääasia on tämän kriisin juurisyiden poistaminen. Meidän on vain määriteltävä kaikkein tehokkaimmat keinot edetä kohti rauhaa, Putin sanoi.

Kyiev Independent -lehden haastattelussa Council on Foreign Relations -ajatushautomon Venäjän ulkopolitiikan asiantuntija Robert Person sanoo, että tämä vaatimus peittää Venäjän todellisen näkemyksen juurisyistä.

– Todellisuudessa kysymys on Ukrainan muuttamisesta alisteiseksi vasallivaltioksi, jolla on nukkehallitus ja joka toteuttaa Putinin tahdon.

Jos Putin onnistuu Ukrainan liittämisessä Venäjän uskolliseksi liittolaiseksi, jollainen Valkovenäjä jo on, hänellä on hyvät mahdollisuudet siirtyä toteuttamaan vielä suurempaa tavoitettaan. Hän haluaa nostaa Venäjän Euroopan johtavaksi valtioksi ja itse päästä määräämään koko Euroopan ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Tätä hän hahmotteli jo vuonna 2012 julkaisemassaan vaaliohjelmassa.

Putinin juurisyyt ovat itse asiassa kansalle ja myös ulkomaalaisille esitettäviä myyttejä, joilla Ukrainan valtaus yritetään perustella. Ei Venäjä pelkää, että Ukraina hyökkäisi, vaikka niin joskus väitetään. Putinille pelkoa aiheuttaa erityisesti yksi mahdollinen tulevaisuuden kuva. Kun ukrainalaiset lähentyvät länsimaita ja esimerkiksi EU:n jäsenenä nostavat taloutensa ja kansan elintason selvästi korkeammaksi kuin mihin Venäjällä pystytään, joku venäläinen saattaa kysyä maan johtajalta:

– Miksei meidän maassamme ole yhtä korkea elintaso kuin Ukrainassa?

Sellaista kysymystä Venäjän johtajat eivät halua kuulla, vaikka osaisivat siihen hyvin vastata.

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva ulkomaan kirjeenvaihtaja.

Tykkää ja jaa artikkelia verkossa