Teksti ja kuvat: MARJA-LIISA TORNIAINEN
Sykähdyttävien näkymien lisäksi Kolin vaaramaisemissa samoaminen tarjoaa kulkijalle kokemuksen syvästä rauhasta ja hiljaisuudesta. Sitä kaupungin jatkuvaan meluvalliin tottunut ihminen tarvitseekin. Metsä hoitaa kokonaisvaltaisesti ja antaa voimaa. Rauhoitetun kansallispuiston voimakenttä onkin ainutlaatuinen. Siitä voi vain vakuuttua paikan päällä.
Kuntoilun kannalta Koli on Lappia vaativampi korkeuserojensa takia. Esteetikkoa taas viehättää maisemien moninaisuus rotkosoista vaaroihin ja vesien peileihin yhdenkin päivän retkellä.
Geologisesti Koli on ikivanhan Karelidit-vuorijonon jämä. Todellakin jämä, sillä uusimpien tietojen mukaan vuoristo on noussut ainakin kymmenen kilometrin korkeuteen kuten nykyinen Himalaja. Tästä todisteena on alueelta löydettävä sinertävä kivilaji kyaniitti, joka vaatii syntyäkseen juuri tuon kymmenen kilometrin syvyyden ja paineen.
Aluetta esittelevä uusi video Mustarinta kannattaa käydä katsomassa Luontokeskus Ukossa. Se voitti viime keväänä kuvauksestaan ensimmäisen palkinnon Intiassa. Joensuulainen tekijäyhtiö Koju Film Company ei mainosta palkintoa sivuillaan.
Mattilan tila
Mystiikka ja Koli kuuluvat yhteen. Kuuluisat noidat, huippujen henget ja tavallisten talojen haamut seikkailevat tarinoissa ja elävät nykyisyydessäkin. Kuten Mattilan tilan kummitukset, joista Ympäristötaidefestivaaliin osallistuvan Nina Mutikin sarjakuva talon pihassa kertoo: uudet asukkaat totesivat asunnossaan olevan muitakin kuin he, ja kun elo kävi emännästä liian meluisaksi, hän käski häiriköt poistumaan. Emäntä tuli kuitenkin katumapäälle tajuttuaan, etteihän heillä ollut muutakaan paikkaa minne mennä – ja kutsui kodittomat takaisin.
Mattilan tilalla on ollut asutusta jo 1750-luvulta saakka. Ehkä kyseessä ovat entiset asukkaat, jotka eivät miellyttävästä paikasta halua lähteä. Metsähallitus osti talon 1990-luvulla ja korjasi sen perusteellisesti. Paikassa on tarjolla majoitusta, ohjelmapalveluja ja Haltijakahvilan herkkuja. Siellä järjestetään kokonaisvaltaisuutta korostavia ympäristöalan koulutuksia. Kokouksille ja juhlille se on erinomainen ympäristö.
Kun taide ei ole pääasia
Mattilan tilan atmosfääriin istuikin täydellisesti Kaija Juurikkalan kolme iltapäivää kestänyt maalaustapahtuma heinäkuun alussa. Elokuvaohjaajana parhaiten tunnettu Juurikkala kertoo etsineensä omaa maagista työvälinettään ja yllättyneensä tajuttuaan sen olevan ihan tavallinen vesivärimaalaus. Vuodesta 2011 hän on maalannut yleisötilaisuuksissa ja yksityisesti sielun muotokuvia, kuten hän töitään nimittää. Niissä hän keskittyy avoimin mielin ja vailla ajatuksia mallin energioihin ja näkymättömään olemukseen ja muuntaa ne kehonsa kautta väreiksi ja viivoiksi. Hän näyttää vilpittömästi nauttivan tästä työskentelystä ja sanoo olevansa siinä elämäntehtävänsä ytimessä. Bordeaux´n kaupungin vanhalla ambulanssilla hän liitää pitkin Suomea maagisilla maalausmatkoillaan.
Mattilassa maalattavia riitti kaikkina päivinä. Nopea, croquis-piirroksen tapainen työskentely tuottaa aina automaattisesti myös sutta, mutta selväksi tuli myös se, ettei elokuvaohjaajan koulutus korvaa kuvataiteen opintoja. Se ei kuitenkaan tuntunut häiritsevän yleisöä eikä sen ostohaluja, sillä tässähän taide ei ollut pääasia.
Lisää aiheesta muualla verkossa
Koli
Koli Artfestival
Elotila
Kaija Juurikkala
KESÄKAISTA on juttusarja, jossa Vasen Kaistan toimittajat jakavat elämyksiään eri puolilta kesäsuomea, ehkä kauempaakin. Myös menovinkit ovat kuvassa mukana.
Kesäkaistalla ilmestynyt:
Koli – taidetta, metsäretkiä ja mystiikkaa (28.7.2015)
Musiikki luo tunnelmaa, ystävyyttä, iloa (27.7.2015)
Kekkosen kalju killtää Rönnissä (24.7.2015)
Naivistinäyttely muistaa Martti Innasta (22.7.2015)
Koukkuniemen Kalevala — unohtumattomia tamperelaismuistoja (21.7.2015)
Ennuste: Viileään kesään hetkeksi raju muutos (20.7.2015)
Kesäkaista löytöretkellä Tähtirannassa (16.7.2015)
Tervanpoltto tuoksui Narvan markkinoilla (15.7.2015)
Kesäkaista: Hatanpään arboretum (14.7.2015)
Sarja jatkuu.
Kesäkaistan tunnuskuva: Cai Melakoski