Teksti ja kuva: TIINA HEIKKILÄ
Pirkanmaalta lähti Vasemmistoliiton puoluekokoukseen Ouluun 30 puoluekokousedustajaa. Edustajista 13 oli Tampereelta. Mukana oli ensikertalaisia, muutaman kerran edustaneita ja jo vasemmistoliiton edeltäjän, SKDL:n liittokokouksia nähneitä.
Kangasalalainen valtuutettu Jorma Mäntylä on vasemmistoliiton puoluekokouksessa viidettä kertaa. Hän oli mukana vasemmistolaisessa politiikassa jo SKDL:n ja SKP:n aikana.
Mäntylä katsoo, että Oulun puoluekokous oli aiempia avoimempi ja paras tähänastista. Puoluekokouksen tunnelma oli hyvin optimistinen ja puheenjohtajavalinnoissa aidosti yksimielinen. Hän kuitenkin sanoo, että historiallisen nuori ja politiikan pitkässä linjassa kokematon puoluejohto ovat riskejä.
‒ Pitkään jatkuneen alamäen jälkeen riskinotto kannattanee. Jos onnistumme, tuloksena voi olla 15–20 prosentin kannatus ja äärioikeiston markkinaraon pieneminen. Epäonnistuminen voi johtaa Itävallan ja Ranskan kaltaiseen tilanteeseen, jossa äärioikeisto voi saada suurimman puolueen aseman ja poliittisen vallan. Se on vakavasti otettava vaara etenkin euroalueella, jossa on 20 miljoonaa työtöntä.
Mäntylä mieleen on jäänyt eritysesti Suvi-Anne Siimeksen vuonna 1998 puheenjohtajaksi valinnut puoluekokous. Vasemmistoliitto oli perustettu SKDL:n rauniolle kahdeksan vuotta aiemmin, ja puolue haki identiteettiään kylmän sodan ja sosialismin jälkeisessä globalisoituvassa maailmassa. Vuonna 1998 naisen valitseminen puoluejohtajaksi oli joillekin vielä itseisarvoista. Poliittiset sisältökysymykset jäivät karisman ja uutuuden varjoon identiteetiltään epävarmassa puolueessa.
‒ Jos silloin olisi valittu Siimeksen vastaehdokas Esko Seppänen, puolueen kannatus olisi nyt 10–13 % ja meillä olisi 20–25 kansanedustajaa. Naiset ja ammattiyhdistysliike asettuivat loppusuoralla Siimeksen tueksi. Jälkeenpäin olen miettinyt, että mitähän Siimeksen kannattajat mahtoivat tuumia, kun Siimes yksityisti Lipposen hallituksessa kansanpankki Postipankin Björn Wahlroosille. Hän myi sen edelleen Tanskaan ja kääri suurvoitot. Sittemmin Siimes sai hyväpalkkaisen toimen Telasta ja komppaa Nallen kanssa kokoomuksen ajatuspaja Liberassa, Mäntylä sanoo.
Myös Ulla-Leena Alppi muistaa Siimeksen valinneen puoluekokouksen. Hänkään ei ollut Siimeksen puheenjohtajuudesta innoissaan, ja liittyi puolueeseen vasta Siimeksen puolueesta eroamisen jälkeen. Alppi on ollut puoluekokousedustajana yli kymmenen kertaa, kun SKDL:n ja vasemmistoliiton puoluekokoukset lasketaan yhteen. Kokoukset ovat Alpin mielestä muuttuneet hengeltään paljon paremmiksi vuosien varrella, ja Oulun kokous tiivisti kehityksen.
Vaikka Alppi oli Aino-Kaisa Pekosen tukija Pekosen työelämäkokemuksen takia, puheenjohtajavalinta kelpasi hänelle erinomaisesti. Alpista on keskeistä, että puoluejohdossa on selkeästi myös työläistaustaisia ihmisiä, mutta hän ei usko duunareihin ja akateemisiin jakamiseen. Li Anderssonin valitseminen jäsenäänestyksellä puheenjohtajaksi symboloi jaon hidasta häviämistä vasemmistoliitosta. Anderssonin laaja kannatus ylittää alueelliset ja identiteettipoliittiset rajat. Jäsenäänestyksen tulos yhtenäisti väkeä. Puoluekokouksen päättäneessä puheessaan Andersson linjasi, että duunari on jokainen, joka joutuu myymään työtään elääkseen.
‒ Jäsenäänestys puheenjohtajasta toi tälle kokoukselle hengen, Alppi sanoo.
Henkilövalinnat olivat kokouksen keskeinen anti ensimmäistä kertaa mukana olleelle Ilkka Porttikivelle. Porttikivi on tamperelainen varavaltuutettu, ja hän tuli mukaan vasemmistoliittoon vuonna 2011.
‒ Oli yllätys, että tämä painottuu niin paljon valintoihin ja valinnat vievät niin paljon aikaa.
Porttikivi lähti kokoukseen oppipojaksi ja tutustumaan. Hänellä on seuraava puoluekokous mielessä.
Kokous ei ollut raskas ensikertalaiselle
Satu Kosola Lempäälästä oli myös mukana ensimmäistä kertaa. Kosola on Lempäälän vasemmistoliiton varapuheenjohtaja ja työskentelee opettajan sijaisena. Hänelle tärkeä tavoite oli päästä äänestämään Li Anderssonia puheenjohtajaksi, mutta jäsenäänestyksen selvien lukujen takia vaalin merkitys katosi.
Kosolalle jäi kuva aidosti melko yksimielisestä puolueesta. Kosolaa oli varoitettu, että kokous voi olla raskas, mutta hän yllättyi edustajanlahjoistaan. Puheenvuoroja jaksoi kuunnella. Henkilökohtaisesti Kosola halusi oppia puolueen sisäisestä keskustelusta ja puoluekokouskäytännöistä. Erimielisyydet ovat väistämättömiä, eikä Kosola haluaisikaan niistä eroon.
– Vanhoja ihmisiä kritisoidaan usein kapeakatseisuudesta. Oli hienoa huomata, että vasemmistoliitossa kuusikymppinen mies kunnioittaa nuorta transseksuaalia naista, Kosola sanoo.
Pirkanmaan puoluekokousedustajilla ei ollut yhteisiä poliittisia tavoitteita kokouksessa. Aluepolitiikan merkitys tuli kuitenkin esille erityisesti keskustelussa henkilövalinnoista, joita kiitettiin ja kritisoitiin myös naisia ja nuoria suosiviksi.
Lue lisää puoluekokouksesta:
Kravatit vaihtuneet puoluekokousmekkoihin (Vasen Kaista 12.6.2016)
Vasemmistoliitto sai monipuolisen puoluejohdon (Vasen Kaista 12.6.2016)
Puoluekokouksen puheenjohtajalta vaaditaan hyviä hermoja (Vasen Kaista 12.6.2016)
Nuoret vasemmistoliiton johtoon (Vasen Kaista 11.6.2016)
Puoluekokous tehdään talkootyönä (Vasen Kaista 11.6.2016)
Ahponen ja Jaakkola halusivat lyhentää puoluekautta (Vasen Kaista 11.6.2016)
Vasemmistoliiton kokous käyntiin kostein silmin (Vasen Kaista 10.6.2016)
*