LIISA AHOLA
Ihmisen alkuperäinen ja luonnollisin ympäristö on luonto. Muinainen ihminen hakeutui mielellään rannoille, sillä vedestä sai ravintoa. Ja vesi on elämisen kannalta ihmiselle aivan välttämätön elementti. Muinaisihmisen ajoista on kulunut kauan. Ympäristömme on muttunut alkuperäisestä luonnonmukaisuudestaan. Se alkaa kaupungeissa lähestyä urbaania viidakkoa.
Isoon maailmaan verrattuna Suomi on vielä maalaiskylä, mutta kyllä meilläkin osataan hävittää luontoa ja rakentaa keinotekoisia ympäristöjä ihmisten hyvinvoinnista piittaamatta. Se ei ole kokonaistaloudellisesti järkevää. Kuitenkin niin tehdään, koska kulut menevät eri taskusta kuin minne voitot uppoavat.
Kuntien päättäjät käyvät mielellään opintomatkoilla tutkimassa, miten uusia teknisiä ratkaisuja on toteutettu muissa maissa. Ehdotan kaupunkisuunnittelusta ja rahavirtoja valvovasta joukosta koottua delegaatiota matkustamaan Japaniin katsomaan urbaaneja ympäristöjä ja tutustumaan niistä stressaantuneiden ihmisten hoitoihin. Kunta voi oppia valtion virheistä ja ottaa matkalle mukaan ammattitaitoisen filosofin, joka selittää delegaatiolle tehtyjen havaintojen merkitystä tavallisen ihmisen arkielämän tasolla.
Japanissa monet suurkaupungit ovat tuhoavista maanjäristyksistä johtuen nuoria, erittäin keinotekoisia ja jatkuvasti hereillä olevia. Tokio ei koskaan nuku, sanotaan, ehkä tokiolaiset sentään joskus. Siellä ihmiset ovat kohdanneet modernisaation kaikki kirot ja haasteet. Japanissa lääkärit kirjoittavat potilailleen hoidoksi metsäkylpyjä. Ja jenkkilässä shirin-yoku eli japanilaislähtöinen metsäkylpeminen on suorastaan trendi.
Ilmeisesti ihmisen luonnollinen toiminnan tarve ja ympäristö pitää ensin tuotteistaa, kaupallistaa ja myydä asiakkaille ennen kuin se on perusteltua toimintaa. Rahat luonnon tuotteistamisesta tietenkin valuvat yksityisen yrittäjän taskuun, mutta urbaanin ympäristön haitat ja niistä aiheutuvat kulut menevät julkisista varoista ihmisten alentuneena terveytenä, tuottavuutena ja veronmaksukykynä.
Vihervuosi 2016
Elämän kannalta välttämättömiä elementtejä ovat puhdas hengitysilma, juomavesi, ravinto ja turvallinen elinympäristö. Ne kaikki ovat uhattuina urbanisoituvan elämänmuodon myötä. Valtakunnallisen vihervuoden 2016 kunniaksi Tampereen kaupunki aikoo käydä käsiksi puistoihin ja turmella ne tiivisrakentamisen nimissä. Eteläpuiston tärvelevä kaavaluonnos oli esillä tänä keväänä. Kestävä suomalainen maisema on tämän viidennen vietettävän vihervuoden teemana. Mikä teemavuotta irvokkaamin sopiikaan korostamaan, kuin kaupungin rakentajien aikeet pilata valtakunnallisestikin merkittävä Eteläpuisto?
Tampereen kaupunki järjesti Eteläpuiston rakentamiseksi suunnittelukilpailun vuonna 2014.Voittajaksi valittiin ehdotus, joka ylitti kilpailulautakunnan asettaman enimmäisrakennusnormin. Tuomaristo oli pormestari Anna-Kaisa Ikosen nimeämä ja varmasti täten mieleinen rahavallan edustajille. Mitä enemmän kerrosneliöitä rakennetaan, sitä enemmän rakennusliike rikastuu.
Jossakin ihmisten on asuttava. Tätä tosiasiaa on vaikea sivuuttaa. Eniten on pulaa pienistä, edullisista asunnoista. Keskelle kaupunkia, järven rannalle rakennettuihin kerrostaloihin ei tule edullisia asuntoja. Edulliset asunnot rakennetaan sinne, missä on valmiiksi asumisen kannalta epäedullisia elementtejä, esimerkiksi vilkasliikenteinen moottoritie, melu tai muu asumisterveyttä heikentävä tekijä. Jo kauan on tutkimuksin osoitettu hengitysilman laadulla olevan vaikutus ihmisen terveyteen ja elinikään.
Puistot edistävät terveyttä
Puistojen puut ja vihreä kasvillisuus sitovat pölyä ja ilman epäpuhtauksia itseensä. Tilalle ne tuottavat hiilidioksidista puhdistettua hapekasta ilmaa. Suotta ei sanotakaan puistojen olevan kaupungin keuhkot. ”Kaupunkien luonto ja viheralueet ovat tärkeitä sekä luonnon eliöille että ihmisille. Luonto vaatii säilyäkseen riittävän laajoja alueita ja niiden välisiä ekologisia yhteyksi, joista muodostuu viherverkostoja,” kirjoittaa Heli Nukki julkilausumassa kestävän ympäristörakentamisen puolesta.
Esimerkiksi Ratinanrannan kevyen liikenteen väylä nurmikkokaistaleineen ei täytä tätä vaatimusta. Eteläpuiston suunnitelmissa on luvattu jättää jäljelle vähän enemmän rakentamatonta rantaa kuin Ratinan rakentamisessa jäi jäljelle. Käytännössä rakentamissuunnitelmat tuhoavat puiston kokonaan. Kaupungin päättäjät eivät piittaa Eteläpuiston historiallisesta, maisemallisesti arvokkaasta ja virkistyskäytöltään korvaamattomasta puistosta.
Eläköön Eteläpuisto -liike vastustaa kaupungin Seelake-hankkeita. Toinen on toista parempi, mutta kumpi, on lähinnä mielipidekysymys. Molemmat tuhoavat olennaisesti ja peruuttamattomasti puiston. Tiiviisti rakennetulla rannalla on vaikutusta myös Pyhäjärven ekologiaan. Tosin järvi on puhdistunut huomattavasti menneistä ajoista, mutta saastuu uudelleen, kun sen rannat linnoitetaan kerrostaloilla.
Hyvästä kaupunkiympäristöstä on tehty paljon tieteellisesti korkeatasoisia tutkimuksia. Luonnolla ja puistoilla on ihmisten hyvinvointia parantava merkitys. On edullisempaa vaalia olemassaolevia puistoja kuin rakentaa uusia ja tuhota vanhoja. Olemassaolevaa kaupunkirakennetta voi järkevästi tiivistää, mutta puistojen tuhoaminen käy kalliiksi.
Aiheesta lisää muualla verkossa:
Eläköön Eteläpuisto (Liikkeen kotisivut)
Eteläpuiston puolustajat (Facebook-ryhmä)
Eteläpuiston suunnittelu (Tampereen kaupunki)
Eteläpuiston osallistumis- ja arviointisuunnitelma (Tampereen kaupunki)
Eteläpuisto Vasen Kaistassa
Yhä useampi ehdokas puolustaa Eteläpuistoa (3.4.2017)
Eteläpuisto nousemassa merkittäväksi vaaliteemaksi (22.2.2017)
Viherpisteet eivät korvaa Eteläpuiston vanhoja puita (30.1.2017)
Anteeksi Eteläpuisto (19.1.2017)
Eteläpuiston puut merkattiin (18.1.2017)
Eteläpuistoa uhkaa tuho (21.12.2016)
Eteläpuistoa ei pidä tuhota, vaan kehittää puistona (19.12.2016)
Eteläpuisto viritti keskustelua tulevaisuuden Tampereesta (26.11.2016)
Elääkö Eteläpuisto? (7.10.2016)
Onko Eteläpuisto ylellisyyttä? (29.6.2016)
Kuvat Eteläpuistosta: Cai Melakoski
