Kuvan Manif 1er mai Paris on ottanut Jeanne Menjoulet ja hän on julkaissut sen Flickr-yhteisökuvapalvelussa lisenssillä CC BY 2.0.
Teksti ja grafiikka: CAI MELAKOSKI
Ranskan presidentti ja Andorran ruhtinaskumppani Emmanuel Macronin uskotellaan edustavan vanhojen puolueiden kankeudesta vapaata raikasta politiikkaa, joka palauttaa toivon Ranskaan ja Eurooppaan yhdessä tyhjästä ja politiikan ulkopuolelta syntyneen kansanliikkeensä Tasavalta liikkeellä (La République En Marche!, LREM) kanssa.
Jopa niin sanotun laatulehdistön toimittajat ovat hurmaantuneet Macronin taitavan tiedotustiimin tarinoista. Tämän artikkelin kahdessa edellisissä osissa on purettu jo kolme Macroniin ja hänen puolueeseensa liitettyä myyttiä. Ensinnäkään LREM ei todellakaan koostu uusista poliittisista toimijoista, kuten uskotellaan, vaan etupäässä Macronin vanhoista sosialistitovereista ja oikeistopoliitikoista. Toiseksi Macronin voitto presidentinvaalissa ja LREMin menestys kansalliskokouksen vaaleissa eivät olleet vallankumouksellisia, vaan keskinkertaisia. Kolmanneksi, Macron ei viime kädessä aja tasa-arvoa, vaikka esiintyykin feministinä.
Tässä artikkelin viimeisessä osassa havaitaan, ettei Macronin talouspolitiikka suinkaan ole tuoretta, vaan vanhaa etikkaa uudessa leilissä.
Uusi ja raikas politiikka: julkisten menojen leikkauksia ja paikallista sopimista
Macronin vaaliohjelma ei ‒ valtalehdistön hehkutuksesta huolimatta ‒ edusta mitään uutta ja raikasta näkemystä. Se perustuu tuttuun oikeistopolitiikkaan, jota on kuorrutettu populistisella äänestäjien mielistelyllä. Vaaliohjelman ydintavoitteita on, että työelämä modernisoidaan syrjäyttämällä ammattiliitot työmarkkinoilta ja julkinen sektori modernisoidaan siirtämällä sen resurssit suuryrityksille. Eikö kuulostakin tutulta?
Macronin talouspoliittisen ohjelman tuoreuden kyseenalaistaminen ei johdu vain siitä, että Macron käyttää samaa uusliberaalin talouspolitiikan muottia, jonka Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan ja Britannian pääministeri Margaret Thatcher valoivat 1980-luvulla ja jonka Suomen pääministeri Juha Sipilä on muotoillut prosessikaavioksi.
Kyse on epäsuosioon joutuneen sosialistipresidentti François Hollanden hallinnon uusliberalistisen talouspolitiikan jatkamisesta. Hollande lupasi uusia työpaikkoja, asuntoja, eläkeiän laskemista ja suuren rahan ankarampaa verottamista. Presidentiksi tultuaan hän teki joitakin näyttäviä lupaustensa mukaisia aloitteita.
Pian hän kuitenkin toteutti kansainvälisen valuuttarahaston ja Euroopan keskuspankin määräysten mukaista talouskuripolitiikkaa, niin kuin ovat tehneet muutkin sosialidemokraattiset ja porvarilliset eurooppalaiset hallitukset vallassa ollessaan. Hollanden nuorella talousasioiden neuvonantajalla sanotaan olleen ratkaiseva rooli presidentin talouspolitiikan kääntämisessä yrityselämälle mieluisaan suuntaan.
Hollande värväsi nuoren, Rothschild & Cie -investointipankissa itsensä miljonääriksi junailleen talousvelhon avustajakseen talouspolitiikassa. Tavoitteeksi asetettiin julkisen talouden leikkausten ja työmarkkinajoustojen aikaansaaminen. Nuori lahjakkuus nousi pian talousministeriksi. Hänen nimensä liitetettiin lakipakettiin, joka vähensi Hollandin suosiota entisestään. Kyseessä oli Macron-laki, Laki kasvun, aktiivisuuden ja taloudellisten mahdollisuuksien tasa-arvon puolesta.
Laki muun muassa heikensi irtisanomissuojaa ja mahdollisti poikkeamisen laeissa ja työehtosopimuksissa sovituista työajoista ja palkoissa monilla aloilla.
Macronin maailmassa työttömyys ja talouden ongelmat johtuvat liian suurista palkoista ja ammattiliittojen vallasta. Tähän kuuluu, että Ranska viedään uuteen nousuun paikallisella sopimisella ja yritysten maksaman yhteisöveron reippaalla alentamisella. Lisää tuulta Ranskan talouden purjeisiin saadaan leikkaamalla valtion menoja 60 miljardilla eurolla. Säästöistä 10 miljardia syntyy työttömyyden vähenemisestä. Yhteensä 120 000 julkisen sektorin työpaikkaa lopetetaan, visioi Macron ohjelmassaan.
Julkisesta terveydenhuollosta säästyy 15 miljardia tekemällä siitä tehokkaampaa muun muassa henkilöstöä vähentämällä. Paikallishallinnon 10 miljardin euron säästötavoitteet syntyvät muun muassa vähentämällä 70 000 työpaikkaa.
Julkista taloutta ei toki ajeta alas. Uusia vankilapaikkoja rakennetaan 15 000 ja palkataan 10 000 uutta poliisia. Turvallisuutta parannetaan ja julkista taloutta lujitetaan myös nostamalla sotilasmenojen osuus kahteen prosenttiin budjetista, kuten toinen moderni valtiomies, Yhdysvaltain presidentti Donald Trump vaatii.
Macronin heitti myös täkyjä työnantajia ja oikeistoa laajemmalle yleisölle. Näitä edustavat lupaus ryhmäkoon puolittamisesta kahteentoista oppilaaseen ja opettajille maksettavasta 3000 euron vuotuisesta palkanlisästä kaikkein köyhimpien asuttamilla asuinalueilla.
Kaikille 18-vuotiaille vaaliohjelma lupasi 500 euron arvoisen kulttuuripassin käytettäväksi elokuva-, teatteri- ja konserttilippuihin. Alle 15-vuotiailta koululaisilta Macron kieltää matkapuhelimen käytön koulutiloissa.
Puheessaan kansalliskokoukselle viime viikolla pääministeri Philippe vahvisti hallituksen tuen Macronin vaaliohjelmalle. “Yritysten on haluttava käynnistää toimintansa ja kehittyä meidän maaperällämme mielummin kuin muualla” Philippe sanoi.
Philippe on jo luonnostellut yhden hallituksensa suurimmista hankkeista, työlainsäädännön uudistamisen siten, että yritykset voivat neuvotella työehdot paikallisesti.
Philippen esittelemät suunnitelmat punnittiin äänestyksessä, jossa 370 kansanedustajaa äänesti hallituksen luottamuksen puolesta.
Lahjomattomia vaikea löytää myös Macronin joukoista
Yksi LREMin perustamiseen johtaneista syistä oli koko sosiaalidemokraattisen presidentti François Hollandenkin valtakautta varjostanut sarja skandaaleja, muun muassa monet ministerit joutuivat eroamaan erilaisten talous- ja muiden väärinkäytösepäilyjen vuoksi.
Macronin presidentinvaalikampanjan keskeinen teema puhtaasta politiikasta korostui entisestään, kun kaksi hänen suurimmista kilpailijoistaan joutui vastaamaan kampanjan aikana epäilyihin väärinkäytöksistä. Oikeistolaisen Tasavaltatalaiset -puolueen (Les Républicains, LR) ehdokas François Fillon oli epäiltynä muun muassa palkanmaksusta julkisista varoista vaimolleen töistä, joita hän ei ollut koskaan tehnyt, ja radikaalioikeistolaisen Kansallisen rintaman (Front national, FN) Marine Le Peniä epäiltiin Euroopan parlamentin määrärahojen väärinkäytöstä.
Macron lupasi puhdistaa politiikan muun muassa erityisellä lailla puhtaasta politiikasta. Hankkiessaan väkeä ehdokkaaksi vaaleihin ja eri tehtäviin Macron on pyrkinyt tarkastamaan taustat, ja varmistumaan siitä, että ikäviä yllätyksiä ei tule.
Macronin kausi Ranskan presidenttinä alkoi kuitenkin nolosti. Philippen hallituksen kahden ministerin epäiltyjä väärinkäytöksiä ryhdyttiin tutkimaan jo kaksi viikkoa hallituksen nimittämisen jälkeen toukokuussa.
Sitäkin nolompaa oli, että yksi Macronin tärkeimmistä liittolaisista, Demokraattinen liike (Mouvement démocrate, MoDem) puolueen johtaja ja oikeusministeri François Bayrou joutui eroamaan hallituksesta viikko sen jälkeen, kun hän oli lehdistötilaisuudessaan esitellyt Macronin lupaaman lakiesityksen puhtaasta politiikasta.
Kaikkiaan neljä Philippen ensimmäisen hallituksen 17:stä varsinaisesta ministeristä joutui jättämään hallituksen kesäkuun loppupuoliskolla Macronin nimittäessä Philippen toisen hallituksen. Viideskin, paikkansa hallituksessa toistaiseksi pitänyt työministeri Muriel Pénicaud, on nyt yhdistetty Ranskan poliisin korruptionvastaisen yksikön tutkimuksiin taloudellisista väärinkäytöksistä.
Vasen Kaista purkaa Macroniin liitettyjä myyttejä:
Viisi myyttiä Emmanuel Macronista (1/3) (10.7.2017)
Macronin LREM-puolueen kansanedustajista ja ministereistä puolet ei ole tullut politiikan ulkopuolelta, vaan enemmistö on taustaltaan oikeistososiaalidemokraatteja ja porvaripoliitikkoja.
Viisi myyttiä Emmanuel Macronista (2/3) (12.7.2017)
Macron tai hänen puolueensa eivät ole ennennäkemättömän suosittuja, vaalitulosten markkinoinnissa on vain ollut poikkeuksellisen paljon taitoa, juonikkuutta ja tuuria.
Viisi myyttiä Emmanuel Macronista (3/3) (14.7.2017)
Macronin ohjelma ei ole uusi ja raikas, vaan tuunattu kopio tutuista oikeistoliberaalien toimintasuunnitelmista.
Ranskan kevään vaalitulokset Vasen Kaistassa kolmessa osassa:
Ranskan vaalitulokset, osa 1: vasemmisto, sosialistit ja vihreät (20.7.2017)
Ranskan vaalitulokset, osa 2: keskustaliberaalit, oikeisto ja radikaalioikeisto (25.7.2017)
Ranskan vaalitulokset, osa 3: Macron-kupla puhkesi alle kolmessa kuukaudessa (7.8.2017)
Ranskan vaaleista aikaisemmin Vasen Kaistassa:
Mustana vai sokerilla? (24.5.2017)
Macron, Marine ja Marianne (6.5.2017)
Muuta asiaan liittyvää Vasen Kaistassa 2017:
Euroopan politiittisten voimasuhteiden kehityksestä:
Tuolit vaihtuvat tiheään Euroopan parlamentissa (24.9.)
Mitä kevään vaaleissa todella tapahtui? (Yhteenveto kevätkauden parlamenttivaaleista Euroopassa, 22.9.)
Demarit jälleen Euroopan suosituimpia (17.9.)
Onko Euroopan unioni tulevaisuuden arvoinen? (24.3.)
Vuoden 2017 vaalitulokset Euroopassa:
Islanti:
Vasemmisto voittoisa ‒ Islannin tarkat vaalitulokset (29.10.)
Tšekki:
Tšekit haluavat kokeilla jotain aivan muuta (24.10.)
Itävalta:
Mitä Itävallassa tapahtuu? (19.10.)
Saksa:
Demarit voittivat Ala-Saksin vaalit, die Linke lisäsi kannatustaan (16.10.)
Schleiße – oikeistovyöry Saksan vaaleissa (26.9.)
Vasemmistokin voitti ‒ äänestäjillä puolueenvaihtopäivä Saksassa (25.9.)
Saksan vaalit: die Linken kannatus kasvaa (15.5.)
Saarlandin vaalit: Radikaalioikeiston vauhti hiipumassa? (27.3.)
Mitä Saksassa nyt tapahtuu? (13.1.)
Norja:
Punavihreä liittouma eteni Norjan vaaleissa (12.9.)
Albania, Armenia, Kosovo ja Malta:
Demarit jälleen Euroopan suosituimpia (17.9.)
Britannia:
Nuoret kyllästyivät talouskuripolitiikkaan myös Britanniassa (10.6.)
Bulgaria:
Bulgaria: kolmannet pikavaalit eivät päästäneet ahdingosta (28.3.)
Alankomaat
Hallituspuolueille rökäletappio Alankomaiden vaaleissa (16.3.)
Pohjois-Irlanti:
Vasemmistolle komea vaalivoitto Pohjois-Irlannissa (4.3.)
Liechtenstein:
Pienpuolueet etenivät Liechtensteinissa (6.2.)
*