Euroopan vaalit 2016: mitä Saksassa nyt tapahtuu?

Euroopassa viime vuonna järjestettyjä parlamenttivaaleja tarkastelevan artikkelin kolmas ja viimeinen osa raportoi Saksan osavaltiovaaleista, äärioikeiston tekemästä vallankaappauksesta AfD-puolueessa ja kurkistaa lopuksi Saksan liittopäivien syyskuisen vaalin asetelmia.

 

Vaihtoehto Saksalle, AfD, nousi toiseksi suosituimmaksi puolueeksi kahdessa osavaltiossa viime vuonna pidetyissä maapäivävaaleissa. Kolmannen sijan AfD voitti niin ikään kahdessa osavaltiossa. Viidensissä vaaleissa, Berliinissä, AfD jäi viidenneksi.

Äärioikeisto ei rynnistänyt Euroopan parlamentteihin viime vuonna tämän artikkelin kahdessa edellisessä osassa esitellyissä 16 maan parlamenttivaaleissa. Mutta Britannian kansanäänestys Euroopan unionista eroamisesta ja Itävallan presidentinvaalit antoivat kyllä viitteitä siitä, että äärioikeisto saa äänestäjiä liikkeelle.

Vaikka artikkeli varsinaisesti käsittelee valtiollisia vaaleja, on Saksan maapäivävaalien tulosten esittely paikallaan. Onhan näissä viidessä osavaltiossa yli 22 miljoonaa asukasta, yhdessä ne olisivat kymmenenneksi suurin Euroopan 50 valtion joukossa.

Saksan maapäivävaaleissa äärioikeistolainen AfD lisäsi kannatustaan jyrkästi, kannatus vaihteli 12,6 ja 24,3 prosentin ääniosuuksien välillä. Tosin yli 20 prosentin kannatusosuudet tulivat vain joukon kahdessa pienimmässä, itäisessä osavaltiossa.

Alternative für Deutschland (AfD) perustettiin vuonna 2013

AfD on uusi puolue. Sen perustivat taloustieteilijät, liikemiehet ja journalistit vuonna 2013 alunperin vastustamaan Saksan politiikkaa Euroopan velkakriisin yhteydessä. Puolueen näkyvin tavoite oli Saksan irrottaminen eurosta. Puolue loi nopeasti läheiset suhteet Britannian konservatiiveihin ja Euroopan konservatiivit ja reformistit (European Conservatives and Reformists, ECR) -puolueeseen. Vuoden 2013 liittopäivävaaleissa puolue sai 4,7 prosenttia äänistä. Se ei riittänyt äänikynnyksen ylittämiseen.

Vuoden 2014 Euroopan parlamentin vaaleissa puolue sai jo 7,1 prosenttia äänistä ja seitsemän edustajaa europarlamenttiin. Se liittyi ECR-ryhmään, samaan jossa ovat Britannian konservatiivit ja perussuomalaiset.

Puolue ajautui ankariin sisäisiin riitoihin puolueen linjasta. Perustajat halusivat säilyttää puolueen maltillisena oikeisto-oppositiopuolueena, uudet tulokkaat halusivat läheistä yhteistyötä äärioikeistolaisen Itävallan vapauspuolueen (Freiheitliche Partei Österreichs, FPÖ) kanssa.

Heinäkuussa 2015 järjestetyssä puoluekokouksessa johto ja linja vaihtuivat 60 prosentin enemmistöllä. Puolueen pääteemoiksi nousivat maahanmuutto, islamin vastaisuus ja yhteistyön parantaminen Venäjän kanssa.

Pian tämän jälkeen viisi AfD:n seitsemästä edustajasta EU-parlamentista erosi AfDstä ja perusti uuden puolueen, jonka nimi nykyisin on Liberal-Konservative Reformer, Liberaalikonservatiiviset uudistajat. ECR vaati kahta AfD:n jäseneksi jäänyttä europarlamentaarikkoa eroamaan ryhmästä, ja he ovat nyt äärioikeistolaisen Kansakuntien ja vapauden Eurooppa (Europe of Nations and Freedom, ENF) jäseniä.

Sosiaalidemokraatit ja perinteinen oikeisto suurimmat häviäjät

Saksan osavaltiovaaleissa näkyy sama kehitys kuin muualla läntisessä ja osassa itäistäkin Eurooppaa: Samansisältöistä, suuryrityksiä ja rikkaita suosivaa talouspolitiikkaa vuoronperään tai yhdessä vetävät vanhat valtapuolueet menettävät asemiaan.

Viidessä osavaltiossa CDU:n tappioiden sarja ääniosuuksina on tyly: vähennystä ääniosuuksissa on 12,0 – 4,0 – 4,0 – 3,4 ja 3,6 prosenttiyksikköä.

Sosiaalidemokraateilla oli yksi 0,5 prosenttiyksikön lohdutusvoitto, mutta miinusmerkkinen rivi oli tyrmäävä: 10,4 – 6,7 – 5 ja 10,9 prosentin vähennykset ääniosuuksissa.

Vihreille Saksa on ollut tärkeä maa, sen kannatus on koko maassa lähennellyt 10 prosentin kannatusta, europarlamenttivaaleissa ylittänytkin sen. Baden-Württenbergissä vihreät onnistuivat viime vuonna erinomaisesti ja nousivat suurimmaksi puolueeksi, mutta siihen ilonaiheet loppuivat. Vasemmistopuolue die Linke ohitti vihreät Berliinissä, yhdessä osavaltiossa kannatuksesta suli kaksi kolmasosaa ja yhdessä vihreät jäivät äänikynnyksen alle.

Artikkelin ensimmäisessä osassa noteerattu keskustaliberaalien noususuhdanne jatkui myös näissä vaaleissa, FDP palasi kaksille maapäiville ja eteni kaksissa muissa vaaleissa. Piraattipuolue teki kaikesta kohusta huolimatta mahalaskun poliittisen näyttämön ulkopuolelle.

Vasemmiston tulokset ristiriitaisia

Die Linkellä on edustus kymmenen osavaltion maapäivillä, kuuteen osavaltioparlamenttiin sillä ei ole ollut asiaa. Viime vuosi ei tuonut muutosta tähän, kaksissa vaaleissa kannatus jäi kolmen prosentin vaiheille, äänikynnys on 5 prosenttia.

Kaksissa osavaltiovaaleissa ‒ juuri niissä, joissa AfD sai yli 20 prosenttia äänistä ‒ vasemmisto kärsi tylyn tappion, kuten muutkin maapäivillä istuneet puolueet. Mutta Berliinissä die Linke nousi kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi aivan kristillisdemokraattien tuntumaan. Pääkaupunki ennustaa monasti kehityksen suuntaa, siksikin voitto oli tärkeä.

Suomen valtamedia seurasi osavaltiovaaleja ja erityisesti Berliinin vaaleja hyvinkin tarkkaan ennen vaaleja, kuten uutena tapana tuntuu olevan. Itse vaalituloksista kerrotaan säästeliäämmin, enkä tälläkään kertaa huomannut, että Linken voittoa olisi noteerattu.

Saksassa parlamenttivaalit syyskuussa

Saksa on Euroopan unionin suurin maa, joten sen vaalien tuloksilla on varsin suuri merkitys myös unionille ja koko maanosalle. Ensi syksyn vaaleissa kiinnostaa erityisesti AfD:n tulos. Tänä vuonna äärioikeiston etenemistä seurataan myös Alankomaiden ja Ranskan vaaleissa.

 

Saksan seitsemän johtavaa tutkimuslaitosta tekevät mielipidemittauksia tiiviissä tahdissa. Viime syksynä julkaistiin noin 20 ennustetta puolueiden kannatuksesta parlamenttivaaleissa kuukausittain. Gallupit eivät ole hyvässä maineessa viime vuoden epäonnistuneiden ennusteiden jälkeen. Ennen viime vaaleja saksalaiset mittaukset kuitenkin ennustivat vaalituloksen kohtuullisen hyvin. Tosin ne ennustivat CDU:n ja FDP:n tulokset hiukan yläkanttiin, eivätkä puolueet saaneetkaan mittausten niille ennakoimaa ehdotonta enemmistöä liittopäiville.

Viime syyskuun mittausten trendit näyttävät CDU:lle sangen suurta tappiota, vaikka se näyttää ohittaneen pahimman syvänteen. Sosiaalidemokraattien kannatuksen aleneminen on ollut loivempaa, mutta näyttää jatkuvan.

Vasemmiston ja vihreiden kannatus on lievässä nousussa ja ne ovat pitkään olleet 10 prosentin tuntumassa. FDP näyttää olevan palaamassa liittopäiville, ja AfD:n kannatus näyttäisi asettuvan 12-13 prosenttiyksikön tuntumaan. Mutta paljon tietenkin voi ennen vaaleja tapahtua.

Tämän artikkelin aikaisemmissa osissa on päätelty, että kaksipuoluejärjestelmien valtakausi on päättymässä. Saksassa on vielä kahden puolueen valta, mutta se on muuttunut. Vuodesta 1949 aina vuoteen 1998, puoli vuosisataa hallitusvastuun kantoi CDU tai SPD pienten porvaripuolueiden avulla toisen ollessa oppositiossa. Vain CDU:n ja SPD:n yhteishallitus 1966‒1969 teki poikkeuksen. Vuonna 1998 kuvio särkyi SPD:n ja vihreiden yhteishallituksen myötä, ja vuonna 2005 ei enemmistöhallitusta löytynyt kuin SPD:n ja CDU:n yhteistyöllä. Vuonna 2009 palattiin tilapäisesti oikeistopuolueiden hallitusvaltaan, mutta vuodesta 2013 hallitusvastuussa ovat jälleen olleet CDU ja SPD.

Kahden suuren kannatuksen jyrkkä lasku, ja kuudennen puolueen, AfD:n nousu kolmanneksi keskisuureksi puolueeksi tehnee Saksastakin lopullisesti monipuoluejärjestelmän, jossa aivan uudenlaisille yhteistyökuvioille avautuu mahdollisuuksia.

|||

Euroopan poliittista kehitystä tarkastelevan ensimmäinen artikkeli päättyy tähän kolmanteen osaan. Sarja jatkuu ensi maanantaina artikkelilla, joka esittelee Euroopan parlamentin poliittisten asetelmien muutoksia sen toimiajan puolivälissä, kahden ja puolen vuoden kuluttua valinnastaan.

< Artikkelin ensimmäinen osa | Seuraava artikkeli >

|||

Artikkelisarjassa Eurooppa rakentaa ja raivoaa täytetään valtamedian pinnallisen ja valikoivan uutisoinnin jättämiä aukkoja Euroopan poliittisessa kehityksessä. Kirjoittaja on Cai Melakoski.

Sarjan artikkelit:

1. Euroopan vaalit 2016

2. Europarlamentti: Kahden puolueen valta murenee (16.1.2017)
3. Euroopan vasemmistopuolue (20.1.2017)
4. Vasemmistopuolueet Euroopan parlamenteissa (27.1.2017)
5. Sosiaalidemokraattiset puolueet Euroopassa (3.2.2017)
6. Euromyönteiset oikeistopuolueet (10.2.2017)
7. Radikaalioikeistolla jo viidenneksen kannatus (17.2.2017)
8, ALDE, keskusta ja Liberaalidemokraatit (24.2.2017)
9. Vihreät, regionalistit ja piraatit (15.3.2017)
10. Onko Euroopasta unioniksi? (24.3.2017, sarjan viimeinen osa)

Vaalitulosten päälähde:

Parties and elections (Wolfram Nordsieckin tietokanta Euroopan puolueista ja vaalituloksista)

Kannatusmittausten päälähteet:

Treffpunkt Europa
Europe Elects (Facebook)
Europe Elects (Twitter)
Wikipedian linkkilista kannatusmittaussivuilleen

Paljon lisätietoa sarjan aiheista:
Transform! (Euroopan vasemmistopuoluetta lähellä oleva tutkimuskeskusten verkosto. Kielet: Englanti, Saksa, + 4 muuta)
Rosa Luxemburg Stiftung (Saksan Linke-puoluetta lähellä oleva tutkimuskeskus. Kielet: Saksa ja Englanti)

Artikkelisarjan tunnuskuvat:

Euroopan kartta noin vuodelta 650 on Ramsey Muirin teoksesta Muir’s Historical Atlas–Mediaeval and Modern ( Lontoo, 1911)
Kuvan lähde (Wikimedia commons)

Pieni tunnuskuva, Öisen Euroopan valot on Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallintoviraston NASA:n kuvagallerian kuvasta City Lights of Africa, Europe, and the Middle East leikattu yksityiskohta.
Kuvan lähde (NASA)

Artikkelisarjan taulukot on laatinut kirjoittaja.

|||

Vuoden 2017 Euroopan vaalitulokset Vasen Kaistassa:

Nuoret kyllästyivät talouskuripolitiikkaan myös Britanniassa (10.6.)
Saksan vaalit: die Linken kannatus kasvaa (15.5.)
Macron, Marine ja Marianne (6.5.)
Bulgaria: kolmannet pikavaalit eivät päästäneet ahdingosta (28.3.)
Saarlandin vaalit: Radikaalioikeiston vauhti hiipumassa? (27.3.)
Hallituspuolueille rökäletappio Alankomaiden vaaleissa (16.3.2017)
Vasemmistolle komea vaalivoitto Pohjois-Irlannissa (4.3.2017)
Pienpuolueet etenivät Liechtensteinissa (6.2.2017)

*

Leave a Reply