Ranskan vaalitulokset, osa 2: keskustaliberaalit, oikeisto ja radikaalioikeisto

Ranskassa mielenosoittajilla on laaja kirjo keinoja tuoda näkemyksensä esiin. Tässä kansallispäivän 14.7. mielenosoituksessa arvostellaan presidentti Macronin päätöstä kutsua presidentti Trump juhlimaan päivää Pariisiin ja Macronin lakialoitteita soittamalla väärien nuottien mukaan. Kuvan on ottanut Jacques-BILLAUDEL, ja hän on julkaissut sen lisenssillä CC BY-NC-ND 2.0

 

Teksti ja grafiikka: CAI MELAKOSKI
Ranskan vaalien jälkeen kansalliskokouksessa ei suinkaan ole uuden, politiikan yläpuolelta tulleen tuoreen voiman enemmistöä, kuten valtalehdistön uutisoinnin varassa oleva kansalainen saattaa olettaa.

Enemmistöasemaan päässyt presidentti Emmanuel Macronin Tasavalta liikkeellä -puolue (La République En Marche!, LREM) on  onnistunut yhdistämään valtaosan oikeistososiaalidemokraateista ja merkittävän osan oikeistopoliitikoista samaan puolueeseen, ja saanut riveihinsä myös aikaisemmin puoluepolitiikan ulkopuolella pysyneitä kansalaisia. LREMin kansanedustajien puoluesidonnaisuudet on esitetty yksityiskohtaisesti Vasen Kaistan aikaisemmassa artikkelissa (Macron 1/3). Kolmasosa LREMin kansanedustajista on taustaltaan sosiaalidemokraatteja.

Vaalien jälkeen molemmat entiset valtapuolueet ovat menettäneet asemansa. Sosialistinen puolue (Parti socialiste, PS) on hukannut enemmistön poliitikoistaan ja kannattajistaan. Tasavaltalaiset -puolueen (Les Républicains, LR) edustajat ovat kuka hallituksessa, kuka oppositiossa ja merkittävä osa kilpailevassa oikeistopuolueessa Demokraattien ja riippumattomien unioni (Union des démocrates et indépendants, UDI).

Keskusta on tukevasti oikealla

Kun sosialistit määritellään keskustavasemmistoksi ja oikeistopuolueet keskustaoikeistoksi, niin silloin niiden välimaastossa olevat puolueet edustavat vallitsevan eurooppalaisen puheen mukaan keskustaa.

Toinen tapa määritellä poliittisten toimijoiden asema on katsoa niiden politiikkaa. Tasavalta liikkeellä -puolueen politiikan perustana on oikeistolainen uusliberalistinen ideologia. Sen mukaan tie talouskasvuun ja onnelaan tapahtuu lopettamalla ammattiyhdistysliikkeen vaikutusvalta, korvaamalla työmarkkinasopimukset paikallisilla sopimisella, yksityistämällä julkiselta sektorilta kaikki sellainen toiminta, josta voi lähettää laskun ja vähentämällä olennaisesti yritysten ja suurituloisten verotusta. Tämä on oikeistolaista, ei keskitien politiikkaa.

Presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella LREMin Emmanuel Macronia kannatettiin eniten kahdessa korkeimmassa tuloluokassa. Yli 3000 euroa kuukaudessa ansaitsevista 32 prosenttia äänesti häntä, mutta alle 1250 euron kuukausituloilla elävistä vain 14 prosenttia antoi äänensä tälle “koko kansan” edustajalle.

Kansalliskokouksen vaaleissa 43 prosenttia suurituloisimman ryhmän äänestäjistä ja 17 prosenttia pienituloisimmista kansalaisista äänesti LREM/MoDem -vaaliliittoa.

MoDem on tehnyt tehtävänsä, MoDem saa mennä

Demokraattinen liike (Mouvement démocrate, MoDem) on vuonna 2012 perustettu keskustaliberaalinen puolue, joka olisi todennäköisesti kadonnut kuvasta näissä vaaleissa ellei sitä olisi pestattu Macronin apupuolueeksi. MoDemin tähtihetkeksi jäi puolueen puheenjohtajan, François Bayroun kolmas sija vuoden 2007 presidentivaalien ensimmäisellä kierroksella 18,6 prosentin kannatusosuudella.

MoDem sai kolme tärkeää ministerinpaikkaa Macronin toukokuussa nimittämässä ensimmäisessä hallituksessa. Kansalliskokousvaalien jälkeen kaikki kolme joutuivat jättämään paikkansa MoDemiin kohdistuneiden parlamentin määrärahojen väärinkäytösepäilyjen vuoksi. Heidän tilalleen Macron nimitti kaksi sosialistiveteraania ja yhden oikeistopoliitikon.

Perinteiset oikeistopuolueet yhdistyvät, hajoavat ja sulautuvat LREMiin

Perinteisellä oikeistolla on ollut vaikeuksia pysyä samassa puolueessa. Politiikan suunnasta verohelpotuksista suurituloisille, julkisen sektorin yksityistämisestä ja ammattiyhdistysten kyykyttämisestä ne ovat kyllä yhtä mieltä, mutta niiden keskuudessa on suuria erimielisyyksiä muun muassa siitä, parannetaanko Ranskan kapitalistien asemaa parhaiten kääntymällä sisäänpäin vai vahvistamalla Euroopan unionin liittovaltiokehitystä. Erimielisyyttä esiintyy myös suhtautumisessa tasa-arvoiseen avioliittolakiin ja adoptio-oikeuteen sekä vähemmistöjen oikeuksiin.

Vaalien alla oikeisto kiistelee siitä, kannatetaanko oikeistoradikaalia ehdokasta vai hänen vastaehdokastaan niissä tilanteissa, joissa oma ehdokas ei pääse vaalien toiselle kierrokselle.

Loppukevään presidentinvaalien toisella kierroksella 20 prosenttia tasavaltalaispuolueen ehdokasta François Fillonia ensimmäisellä kierroksella äänestäneistä antoi äänensä Marine Le Penille toisella kierroksella.

Ranskan porvaripuolueet yhdistyivät vuonna 2002 Kansanliikkeen unioniksi (Union pour un mouvement populaire, UMP), josta tuli maan johtava puolue. Se sai enemmistön kansalliskokouksessa (vuonna 2002 paikkoja 357 ja vuonna 2007 paikkoja 313 kaikkiaan 577 paikasta) ja sen ehdokkaat valittiin presidentiksi (Jacques Chirac 2002 ja Nicolas Sarkozy 2007).

Vuoden 2012 vaaleissa puolue jäi toiseksi sekä presidentin että kansalliskokouksen vaaleissa. Vuonna 2015 puolueen nimi muutettiin, mutta Tasavaltalaiset hävisi myös molemmat kuluvan vuoden vaalit.

Kansalliskokouksen järjestäytyessä kesäkuun lopussa UPM-projekti porvarien yhdistämiseksi päättyi lopullisesti, kun 12 Tasavaltalaiset-puolueen 112 kansanedustajasta liittyi kilpailevaan oikeistoryhmään, jota johtaa Demokraattien ja riippumattomien unioni (Union des démocrates et indépendants, UDI).

UMP:sta oli jo aiemmin lohjennut pieniä ryhmiä ja oikealle ja keskustaan oli syntynyt muutenkin uusia puolueita. Vuoden 2012 kansalliskokouksen vaaleissa näistä saivat parlamenttipaikkoja Radikaalipuolue (Parti radical, RAD), Keskustalaiset (Les Centristes, LC, entinen Uusi keskusta Nouveau Centre, NC) ja Keskusta-allianssi (Alliance centriste, AC). Nämä muodostivat parlamenttiryhmän ja perustivat UDI:n vuoden 2012 lopulla.

Oikeistopuolueiden (LR, UDI ja muiden oikeistolaisten ryhmän (Divers droite, DVD) kannattajista 70 prosenttia äänesti presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella Fillonia, seitsemän prosenttia radikaalioikeiston Marine Le Peniä.

Fillonia äänesti 75 prosenttia LR:n ja puolet UDIn kannattajista. Macron sai 36 prosenttia UDIn ja yhdeksän prosenttia LR:n kannattajien äänistä.

LR, UDI ja DVD, joilla on yhteensä noin 20 prosentin kannatus, saivat kansalliskokouksen vaaleissa 34 prosenttia yli 70-vuotiaiden ja 28 prosenttia 60‒69-vuotiaiden äänistä. Nuorten äänestäjien parissa meni vastaavasti heikommin, 11 prosenttia 18‒24-vuotiaista ja yhdeksän prosenttia 25‒34-vuotiaista äänestäjistä äänesti oikeiston ehdokkaita.

Eri ansiotuloryhmissä oikeiston kannatus jakaantuu tasaisemmin, kun moni köyhäkin eläkeläinen äänestää oikeistoa. Oikeiston kannatus alimmassa tuloryhmässä oli 16 ja ylimmässä 24 prosenttia.

Ranskan radikaalioikeisto jäi jälkeen parhaista vaalituloksistaan

Ranskan radikaalioikeiston Kansallinen rintama (Front national, FN) ei menestynyt omien ja valtalehtien odotusten mukaisesti, vaikka saikin suuren kannatuksen. Ääniosuudella mitaten tulos, 13,2 prosenttia kansalliskokouksen ensimmäisen kierroksen äänistä, oli puolueen kolmanneksi paras. Vuoden 1997 vaaleissa FN sai 14,9 ja edellisissä, vuoden 2012 vaaleissa 13,6 prosenttia äänistä. Paikkaluku nousi kahdesta kahdeksaan, joka on toiseksi paras tulos. Vuoden 1986 vaaleissa FN sai 35 paikkaa.

Presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella Marine Le Pen oli suosituin miesten ja keski-ikäisten keskuudessa. Miehistä 24 prosenttia, 35‒49-vuotiaista 29 prosenttia ja 50‒59-vuotiaista 27 prosenttia äänesti Le Peniä. Kansalliskokouksen vaaleissa FN oli toiseksi suosituin 35‒49-vuotiaiden äänestäjien keskuudessa 23 prosentin ääniosuudella.

Presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella Le Pen oli suosituin ehdokas alimmassa tulonsaajaryhmässä. Hän sai 32 prosenttia alle 1250 euroa kuussa ansaitsevien äänistä. Kansalliskokouksen vaalien ensimmäisellä kierroksella FN oli alimman tuloryhmän suosituin 25 prosentin ääniosuudella.

Ryhmä muut kasvoi

Edellä esiteltyjen puolueiden lisäksi kansalliskokoukseen valittiin yhdeksän kansanedustajaa. Heistä viisi edustaa alueellisia puolueita ja kolme sitoutumattomia.

Yhdeksäs vielä mainitsematta jäänyt ehdokas on oikeistopopulistisen puolue Nouse Ranska (Debout la France, DLF), joka sai kansalliskokouksen vaalien ensimmäisellä kierroksella 1,2 prosenttia äänistä ja lopulta yhden paikan kansalliskokoukseen. Puolueen kärkihahmo Nicolas Dupont-Aignan sai presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella 4,7 prosenttia äänistä.

DLF kuuluu Euroopan suoran demokratia liitto -puolueeseen (Alliance for Direct Democracy in Europe, ADDE). ADDEn jäsenet Euroopan parlamentissa kuuluvat parlamentin EFDD-ryhmään, jäseniä ovat muun muassa Ruotsidemokraatit ja Brittien UKIP.

Äänestämättä jättäneet suurin ryhmä

Kansalliskokousvaalien äänestysaktiivisuus jäi kaikkien aikojen alhaisimmaksi. Ensimmäisellä kierroksella äänesti 48,7 ja toisella 42,6 prosenttia äänioikeutetuista. Toinenkin ennätys rikottiin vaalien toisella kierroksella, liki kymmennys vaalilipuista hylättiin. Seitsemän prosenttia vaalilipuista palautettiin tyhjänä, ja 2,9 prosenttia hylättiin. (Asiasta tarkemmin artikkelissa Macron 2/3.)

Vain 37 prosenttia ikäryhmän 18‒24-vuotiaista äänioikeutetuista äänesti kansalliskokousvaalien ensimmäisellä kierroksella ja 26 toisella. 70-vuotiaista ja sitä vanhemmista äänioikeuttaan käytti 66 prosenttia ensimmäisellä ja 61 prosenttia toisella äänestyskierroksella.

Muiden ikäryhmien äänestäneiden prosenttiosuus seuraavassa siten, että ensimmäinen luku on ensimmäisen, toinen toisen äänestyskierroksen tulos: 25‒34-vuotiaat (35 ja 30), 35‒49-vuotiaat (43 ja 38), 50‒59-vuotiaat (50 ja 45) ja 60‒69-vuotiaat (60 ja 57).

Puolet tai useampi 50 vuotta täyttäneistä osallistui äänestykseen ensimmäisellä kierroksella, yli 60 prosenttia 60 vuotta täyttäneistä kummallakin kierroksella.

Alle 1250 euron kuussa ansaitsevista vaalien käytti äänensä toisella kierroksella 32 prosenttia, yli 3000 euron tuloja nauttivista puolet.

Lue lisää muualta verkossa:

Ranskan vaalitulokset (Ranskan sisäministeriön verkkosivut)
Ranskan äänioikeutettujen vaalikäyttäytyminen (Ranskan Ipsoksen verkkosivut)

Ranskan kevään vaalitulokset Vasen Kaistassa kolmessa osassa:
Ranskan vaalitulokset, osa 1: vasemmisto, sosialistit ja vihreät (20.7.2017)
Ranskan vaalitulokset, osa 2: keskustaliberaalit, oikeisto ja radikaalioikeisto (25.7.2017)
Ranskan vaalitulokset, osa 3: Macron-kupla puhkesi alle kolmessa kuukaudessa (7.8.2017)

Vasen Kaista purkaa Macroniin liitettyjä myyttejä:
Viisi myyttiä Emmanuel Macronista (1/3) (10.7.2017)
Macronin LREM-puolueen kansanedustajista ja ministereistä puolet ei ole tullut politiikan ulkopuolelta, vaan enemmistö on taustaltaan oikeistososiaalidemokraatteja ja porvaripoliitikkoja.
Viisi myyttiä Emmanuel Macronista (2/3) (12.7.2017)
Macron tai hänen puolueensa eivät ole ennennäkemättömän suosittuja, vaalitulosten markkinoinnissa on vain ollut poikkeuksellisen paljon taitoa, juonikkuutta ja tuuria.
Viisi myyttiä Emmanuel Macronista (3/3) (14.7.2017)
Macronin ohjelma ei ole uusi ja raikas, vaan tuunattu kopio tutuista oikeistoliberaalien toimintasuunnitelmista.

Ranskan vaaleista aikaisemmin Vasen Kaistassa:

Mustana vai sokerilla? (24.5.2017)
Macron, Marine ja Marianne (6.5.2017)

Vuonna 2017 Euroopassa järjestettyjen vaalien tuloksia Vasen Kaistassa:

Nuoret kyllästyivät talouskuripolitiikkaan myös Britanniassa (10.6.2017)
Saksan vaalit: die Linken kannatus kasvaa (15.5.2017)
Bulgaria: kolmannet pikavaalit eivät päästäneet ahdingosta (28.3.2017)
Saarlandin vaalit: Radikaalioikeiston vauhti hiipumassa? (27.3.2017)
Hallituspuolueille rökäletappio Alankomaiden vaaleissa (16.3.2017)
Vasemmistolle komea vaalivoitto Pohjois-Irlannissa (4.3.2017)
Pienpuolueet etenivät Liechtensteinissa (6.2.2017)

*

Leave a Reply