Viisi myyttiä Emmanuel Macronista (2/3)

”Ei pankkiiria, ei rasistia” oli Ranskan presidentinvaalien yhteydessä paljon näkyvä iskulause. Emmanuel Macronista tuli miljonääri toimiessaan Rothschild & Cie -investointipankissa. Rasistilla viitataan vastaehdokas Marine Le Peniin.
Kuvan on ottanut nimimerkki doubichlou14 ja hän on julkaissut sen Flickr-yhteisöpalvelussa lisenssillä CC BY-NC-ND 2.0

 

Teksti ja grafiikka: CAI MELAKOSKI   
Ranskan presidentti Emma­nuel Macronin markkinointitiimi on hurmannut valtalehdistön toimittajat osallistumaan tarinaansa, jossa Macron ja hänen tyhjästä ja politiikan ulkopuolelta syntynyt kansanliikkeensä Tasavalta liikkeellä (La République En Marche!, LREM) ovat saaneet ennätyksellisen suuren kannatuksen.

Tämä kolmessa osassa julkaistava artikkeli purkaa viisi Macroniin ja LREMiin liitettyä myyttiä. Ensimmäinen osa osoitti, että Macronin LREM-puolueen kansanedustajista ja ministereistä puolet ei suinkaan ole tullut politiikan ulkopuolelta, vaan enemmistö on taustaltaan oikeistososiaalidemokraatteja ja porvaripoliitikkoja.

Tämä keskimmäinen osa näyttää, etteivät Macron tai hänen puolueensa ole millään tavalla ennennäkemättömän suosittuja. Väitteen markkinoinnissa on vain ollut poikkeuksellisen paljon taitoa, juonikkuutta ja tuuria sekä apua valtalehdistön laiskoilta toimittajilta.

Lisäksi havaitaan, ettei feministiksi julistautunut Macron suinkaan itse toteuta sukupuolten tasa-arvoa. Hänen sisäpiiriinsä pääsevät vain miehet.

Artikkelin viimeinen osa analysoi Macronin ohjelmaa, joka ei ole uusi ja raikas, vaan tuunattu kopio tutuista oikeistoliberaalien toimintasuunnitelmista. Lopuksi harmitellaan sitä, ettei Macronin tiimi ole rötösepäilyjen yläpuolella, vaan jo lähes kolmannes ensimmäisen ministeriryhmän jäsenistä on epäiltynä erilaisista väärinkäytöksistä.

Macronin voitto presidentinvaaleissa kaukana äänivyörystä

Presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella Emmanuel Macron sai alle neljänneksen, 24 prosenttia äänistä. Se oikeutti pääsyyn toiselle kierrokselle, mutta ei mitenkään ylivoimaiseen tapaan. Neljän kärkiehdokkaan kannatus oli enimillään 4,4 prosenttiyksiköä.

Toiseksi sijoittunut Kansallisen rintaman (Front national, FN) Marine Le Pen sai 21,3 prosenttia, oikeistopuolueen Tasavaltalaiset (Les Républicains, LR) ehdokas François Fillon 20 ja vasemmiston Taipumaton Ranska -liikkeen (La France insoumise, FI) Jean-Luc Mélenchon 19,6 prosenttia äänistä.

Taulukossa korkeimmat arvot ovat punaisella ja alimmat sinisillä. Vertailussa muihin kuluvan vuosisadan presidentinvaaleihin Macronin tulos on toiseksi huonoin ensimmäisellä kierroksella ja toiseksi paras toisella. Toisen kierroksen äänestysprosentti on heikoin. Tyhjien ja hylättyjen äänestyslippujen määrässä viime vaalit olivat kyllä omaa luokkaansa.

 

Presidentinvaalien toisella kierroksella oli kaksi ehdokasta, jotka ensimmäisessä äänestyksessä saivat selvästi alle puolet äänistä. Kansan enemmistö ei halunnut kumpaakaan presidentiksi. Toisella kierroksella Macron sai 66,1 prosenttia äänistä. Se ei kuitenkaan ole sen merkki, että Macron on kansan ylivertainen suosikki.

Yksi ennätys nähtiin: un record de votes blancs et nuls

Niin sanottu ballot blanc ‒ valkoinen äänestyslippu ‒ on ollut tärkeällä sijalla Ranskan äänestyshistoriassa jo Ranskan suuresta vallankumouksesta (1789‒1799) lähtien. Tyhjän äänestyslipun jättämistä pidetään aktiivisena osallistumisena vaaliin. Presidentivaalien toisen kierroksen alla 40 prosenttia Ifop-markkinatutkimuslaitoksen mielipidemittaukseen osallistuneista äänioikeutetuista kertoi, että äänestäisi tyhjää näissä vaaleissa, jos se olisi laissa tunnustettu vaihtoehto.

Näiden presidentinvaalien toisella kierroksella peräti 8,5 prosenttia äänestäneistä palautti ballot blancin, ja kolme prosenttia äänistä hylättiin eli yhteensä 11,5 prosenttia antoi protestiäänen. Tämä on vuonna 1958 perustetun Ranskan viidennen tasavallan ennätys. Edellinen ennätys hylättyjen ja tyhjien äänien osuudessa, 6,4 prosenttia, tehtiin vuoden 1969 presidentinvaaleissa.

Macronia  äänesti 43,6 prosenttia äänioikeutetuista, suuri osa vain estääkseen radikaalioikeistolaisen ehdokkaan valinnan.

Kaikenkaikkiaan Macronin ainutlaatuisia tuloksia päivittelevät toimittajat eivät vain ole tutustuneet edes viidentoista viime vuoden vaalituloksiin. Vuoden 2002 presidentinvaalien toisella kierroksella äänestysprosentti oli 80 ja Jacques Chirac löi Jean-Marie Le Penin ääniosuuksin 82,2‒17,8. Nyt äänestysprosentti oli 74,6 ja ääniosuudet Macronin hyväksi 66,1‒33,9.

Se Macronin saavutuksessa kylläkin on uutta, että hän onnistui vakuuttamaan sekä osan äänestäjistä että toimittajien enemmistön siitä, että hänen poliittisilla noviiseilla koristelemansa, etupäässä sosialisti- ja oikeistopuolueiden loikkareista koostuva puolueensa, on uusi kansanliike. (Macronin LREM-puolueen koostumusta avataan artikkelin ensimmäisessä osassa.)

Kansalliskokouksen vaaleissa LREM teki voittajapuolueeksi keskinkertaisen tuloksen

Kansalliskokouksen vaaleissa Macronin LREM-puolue sai vuosisadan heikoimman voittajapuolueen tuloksen ensimmäisellä kierroksella ja toiseksi heikoimman toisella kierroksella. Äänestysaktiivisuus oli näissä vaaleissa ennätyksellisen alhainen. Tyhjien ja hylättyjen vaalilippujen määrä toisella kierroksella oli aivan omaa luokkaansa.

Kansalliskokouksen vaalien kulloisenkin kahden kärkipuolueen ääniosuudet näkyvät taulukon vasemmassa osassa. Vuosikymmenen parhaat tulokset on korostettu punaisella ja heikoimmat sinisellä.

 

“Selvä enemmistö äänesti meitä. Siitä tulee enemmistö, jolla on oppositio, ja se on hyvä uutinen, Tasavalta liikkeelle -puolueen tiedottaja Benjamin Griveaux sanoi TF1-televisiokanavalle.” Näin siteerasi Helsingin Sanomat 18.6. jutussaan, joka oli otsikoitu Macronin vallankumous sai jatkoa parlamenttivaaleissa – hänen puolueelleen 351 paikkaa 577:stä.

Helsingin Sanomien juttu kuvaa hyvin sitä kontrolloimatonta huumaa, jonka vallassa länsimainen ja suomalainen lehdistö vaaleista raportoi. Journalistille tärkeät asiat, kuten tosiasioiden tarkastaminen saivat näissä(kin) vaaleissa joustaa. Tyyli muistutti paremmin urheilutoimittajien haltioituneita kirjoituksia formula-tähdistä kuin laatulehden uutisointia vaaleista.

Sanoi LREMin tiedottaja mitä tahansa, ei selvä, ei edes niukka enemmistö äänestänyt hänen puoluettaan. Ei 43 prosentista saa enemmistöä mitenkään. LREM ei myöskään saanut 351 paikkaa, kuten otsikko väittää, vaan 308.

LREM menestyi kansalliskokouksen vaaleissa samalla tavalla kuin Macron presidentinvaaleissa. Vaalitulos ei ollut vallankumouksellinen vaan itse asiassa melko vaatimaton. Suuria puolueita suosiva vaalitapa vain takasi sen, että ensimmäisellä kierroksella ‒ jolloin kaikki puolueet olivat samalla viivalla ‒ 28,2 prosentin kannatuksen saanut LREM sai toisen kierroksen 43 prosentin kannatusosuudella 53,4 prosenttia paikoista.

LREMin yhteistyöpuolue, Demokraattinen liike (Mouvement démocrate, MoDem) sai ensimmäisen kierroksen 4,12 ja toisen kierroksen 6,1 prosentin kannatusosuudella 43 edustajaa, 7,3 prosenttia paikoista. (Kahden vihreän puolueen vaaliliitto Ekologistit (Ecologiste, ECO) sai ensimmäisellä kierroksella 4,3 prosenttia äänistä, enemmän kuin MoDem, mutta lopulta vain yhden paikan kansalliskokoukseen.)

Vallankumous-ominaisuuden antamista Macronin ja LREMIN saavutuksille on perusteltu sillä, että Macron nousi ja nosti puolueensa tyhjästä vallan keskiöön. Mutta tämäkään ei ole totta. Ei kummankaan menestys syntynyt tyhjästä, vaan turhautuneiden nuoren polven demarien ja porvarien yhteisestä projektista.

Naisia pitää nostaa tärkeisiin asemiin ‒ kunhan eivät sotkeudu päätöksentekoon

Kansainvälisen naisten päivän haastattelussaan uutistoimisto AFP:lle maaliskuun kahdeksantena Macron kertoi, että hänen toiveensa on nimittää nainen pääministeriksi, jos hänestä tulee presidentti.

Itsensä feministiksi julistanut Macron on kuitenkin nimittänyt jo kahdesti pääministeriksi taatusti ei-feministisen Arevan (surkuhupaisan Olkiluodon ydinvoimalan toimittajan) johtajanakin toimineen Édouard Philippen. Hänen kantansa tasa-arvokysymyksiin tuli selväksi, kun hän pidättäytyi äänestyksestä Ranskan kansalliskokouksen äänestäessä tasavertaisesta avioliittolaista ja äänesti vastaan äänestyksessä tasavertaisesta avioparien adoptio-oikeudesta.

Hallituksen kokoonpanossa Macron on muodollisesti pitänyt kiinni lupauksestaan nimittää ministereiksi tasapuolisesti naisia ja miehiä. Mutta ensimmäisessä Philippen hallituksessa kaikki kolme arvokkaan valtioministerin tittelin saaneet ministerit ‒  sisäministeri, ekologisen ja solidaarisen siirtymän ministeri ja oikeusministeri ‒ olivat miehiä.

Kun Macron nimitti Philippen toisen hallituksen ja oikeusministeriksi tuli nainen, ei oikeusministeristä enää tullutkaan valtioministeriä. Sisäpiiri jatkaa pienempänä, mutta yhtä miehisenä.

Vasen Kaista purkaa Macroniin liitettyjä myyttejä:
Viisi myyttiä Emmanuel Macronista (1/3) (10.7.2017)
Macronin LREM-puolueen kansanedustajista ja ministereistä puolet ei ole tullut politiikan ulkopuolelta, vaan enemmistö on taustaltaan oikeistososiaalidemokraatteja ja porvaripoliitikkoja.
Viisi myyttiä Emmanuel Macronista (2/3) (12.7.2017)
Macron tai hänen puolueensa eivät ole ennennäkemättömän suosittuja, vaalitulosten markkinoinnissa on vain ollut poikkeuksellisen paljon taitoa, juonikkuutta ja tuuria.
Viisi myyttiä Emmanuel Macronista (3/3) (14.7.2017)
Macronin ohjelma ei ole uusi ja raikas, vaan tuunattu kopio tutuista oikeistoliberaalien toimintasuunnitelmista.

Ranskan kevään vaalitulokset Vasen Kaistassa kolmessa osassa:
Ranskan vaalitulokset, osa 1: vasemmisto, sosialistit ja vihreät (20.7.2017)
Ranskan vaalitulokset, osa 2: keskustaliberaalit, oikeisto ja radikaalioikeisto (25.7.2017)
Ranskan vaalitulokset, osa 3: Macron-kupla puhkesi alle kolmessa kuukaudessa (7.8.2017)

Ranskan vaaleista aikaisemmin Vasen Kaistassa:

Mustana vai sokerilla? (24.5.2017)
Macron, Marine ja Marianne (6.5.2017)

Muuta asiaan liittyvää Vasen Kaistassa 2017:

Euroopan politiittisten voimasuhteiden kehityksestä:
Tuolit vaihtuvat tiheään Euroopan parlamentissa (24.9.)
Mitä kevään vaaleissa todella tapahtui? (Yhteenveto kevätkauden parlamenttivaaleista Euroopassa, 22.9.)
Demarit jälleen Euroopan suosituimpia (17.9.)
Onko Euroopan unioni tulevaisuuden arvoinen? (24.3.)

Vuoden 2017 vaalitulokset Euroopassa:

Islanti:
Vasemmisto voittoisa ‒ Islannin tarkat vaalitulokset (29.10.)
Tšekki:
Tšekit haluavat kokeilla jotain aivan muuta (24.10.)
Itävalta:
Mitä Itävallassa tapahtuu? (19.10.)
Saksa:
Demarit voittivat Ala-Saksin vaalit, die Linke lisäsi kannatustaan (16.10.)
Schleiße – oikeistovyöry Saksan vaaleissa (26.9.)
Vasemmistokin voitti ‒ äänestäjillä puolueenvaihtopäivä Saksassa (25.9.)
Saksan vaalit: die Linken kannatus kasvaa (15.5.)
Saarlandin vaalit: Radikaalioikeiston vauhti hiipumassa? (27.3.)
Mitä Saksassa nyt tapahtuu? (13.1.)
Norja:
Punavihreä liittouma eteni Norjan vaaleissa (12.9.)
Albania, Armenia, Kosovo ja Malta:
Demarit jälleen Euroopan suosituimpia (17.9.)
Britannia:
Nuoret kyllästyivät talouskuripolitiikkaan myös Britanniassa (10.6.)
Bulgaria:
Bulgaria: kolmannet pikavaalit eivät päästäneet ahdingosta (28.3.)
Alankomaat
Hallituspuolueille rökäletappio Alankomaiden vaaleissa (16.3.)
Pohjois-Irlanti:
Vasemmistolle komea vaalivoitto Pohjois-Irlannissa (4.3.)
Liechtenstein:
Pienpuolueet etenivät Liechtensteinissa (6.2.)

*

Leave a Reply