Teksti: HEIKKI LAKKALA
Saksan liittopäivävaalien suurin voittaja oli äärioikeistolainen AfD (Vaihtoehto Saksalle). Se noin kaksi- ja puolikertaisti kannatuksensa. Toinen suuri voittaja oli markkinaliberaali FDP (Vapaat demokraatit), joka palasi yli kaksinkertaisella kannatuksella liittopäiville jäätyään viime vaaleissa niukasti viiden prosentin äänikynnyksen alapuolelle. Vasemmisto ja vihreät säilyttivät asemansa edeten hitusen.
Suurin häviäjä oli hallitusta johtanut kristillisdemokraatinen oikeisto (CDU ja Baijerissa CSU). Toinen häviäjä oli vasemmisto-keskustalainen sosialidemokraattinen puolue SPD, väistyvän hallituksen toinen puolue. Molemmilta hupeni noin viidesosa aiemmasta kannatuksestaan. SPD sai sodan jälkeisen historiansa huonoimman vaalituloksen ja kristillisdemokraatit toiseksi huonoimpansa. Demarit olivat niin pettyneitä tulokseensa, että ilmoittivat heti ensimmäisten tulosten tultua julki, että yhteistyö kristillisdemokraattien kanssa loppui tähän, eikä suuri koalitio heidän kanssaan ole enää mahdollinen hallituspohja.
Vaikka äärioikeiston voitto oli ennustettavissa, tuntui se järkyttäneen vaali-iltana muiden puolueiden edustajia. Puolueen keulahahmoihin kuuluva Alexander Gauland löi lisää löylyä sanomalla ensikommentissaan, että saksalaisten pitää voida olla ylpeitä Saksan asevoimien suorituksista toisessa maailmansodassa samalla tavoin kuin britit ovat ylpeitä Churchillista. Hän lupasi myös tuoda Saksan maan ja kansan takaisin. AfD-läinen poliitikko Wilhelm von Gottberg puolestaan on todennut, että holokausti on väline saksalaisten kriminalisoimiseksi.
Puolueessa on sen puheenjohtajan Fauke Petryn johtama maltillisempi siipi, joka on havitellut puolueen hallituskelpoisuutta. Äärimmäinen oikeisto kuitenkin menestyi paremmin vaaleissa ja sillä on liittopäiväryhmässä enemmistö.
AfD:n vaalimenestystä on selitetty lähinnä sen pakolais- ja muukalaisvastaisuudella sekä EU-vastaisuudella. Se on selkeästi rasistinen ja nationalistinen puolue, jonka riveissä on paljon uusnatseja. Vasemmiston Sahra Wagenknecht totesi vaali-iltana, että äärioikeiston nousun sai aikaan edellinen hallitus politiikallaan. Hänen mukaansa AfD:stä ei ole sosiaaliseksi oppositioksi, vaikka sen kannatus nouseekin protestista sosiaalista toivottomuutta kohtaan. Maa tarvitsisi sosiaalisempaa politiikkaa.
Koko maassa AfD on kolmanneksi suurin puolue, mutta entisen Itä-Saksan alueella se nousi toiseksi suurimmaksi puolueeksi yli 20 prosentin kannatuksella CDU:n jälkeen ennen vasemmistoa ja neljänneksi tulleita sosialidemokraatteja.
Vasemmisto saavutti historiansa toiseksi parhaan vaalituloksen. Kuitenkin se menetti erityisesti idässä vakiintunutta kannattajakuntaansa AfD:lle. Toisaalta se eteni voimakkaasti länsiosissa ja vakiinnutti siten asemansa koko maassa, joskin se edelleen on leimallisesti itäisten osavaltioiden puolue: 59 prosenttia kannatuksesta tulee idästä.
Hallituspohjan löytäminen vaikeaa
Vaikka FDP palasikin kannatuksensa tuplaten liittopäiville, ei sen ja kristillisdemokraattien yhteen laskettu kannatus ja paikkamäärä riitä perinteiseen kahden oikeistopuolueen yhteistyöhön. Koska äärioikeiston kanssa kukaan ei suostu yhteistyöhön, laskennallinen enemmistö on vain demarien ja kristillisdemokraattien suurella koalitiolla, jonka jatkamisesta demarien yksiselitteisen kieltäytymisen jälkeen ei tule mitään, sekä toisaalta kristillisdemokraattien, FDP:n ja vihreiden niin sanotulla Jamaika-koalitiolla (nimi tulee Jamaikan lipun väreistä). Tällaisen hallituksen muodostaminen on vielä vaikeampaa kuin suuren koalition muodostaminen olisi, niin kaukana puolueiden kannat ovat toisistaan verrattuna kristillisdemokraattien ja demarien välisiin eroihin, olipa sitten kyse sosiaali-, talous-, energia-, pakolais- tai turvallisuuspolitiikasta.
Aiemmin Jamaika-koalition merkitsemää epäpyhää liittoa pidettiin liki mahdottomana, mutta jo vaali-iltana alkoi joka taholta löytyä mielenkiintoa hallituspohjaa kohtaan mikäli asioista päästään kompromisseihin. FDP:ssä ajateltiin aiemmin, että mielikuvitus ei riitä moiseen yritykseen, mutta nyt mielikuvitus näyttää kehittyvän nopeasti.
Vihreiden entinen ympäristöministeri Jürgen Trittin katsoo, että kyse on vastuusta ja vakaudesta. Hänen mukaansa on huolehdittava siitä, että Saksassa on hallitus, joka ei suoraan tai epäsuorasti ole rasistien vaikutukselle altis. Ilmeisesti hänellä on mielessään mahdollinen kristillisdemokraattien vähemmistöhallitus, joka saisi helpoiten tukea FDP:n lisäksi juuri äärioikeistosta.
Kannatussiirtymät puolueiden välillä
Vaalien suurin voittaja, AfD, sai suurimman osan äänistään aiemmin äänestämättä jättäneiltä (1 200 000). Kristillisdemokraateilta tuli 980 000 kannattajaa, ryhmästä muut tuli 690 000, SPD:ltä 470 000 ja vasemmistolta 400 000. Vasemmisto menetti entisen Itä-Saksan taloudellisesti jälkeen jääneillä alueilla peruskannattajakuntaansa AfD:lle.
Toiseksi eniten kannatustaan lisännyt FDP sai eniten uutta verta kristillisdemokraateilta (1 360 000) ja demareilta (450 000). Jonkun verran äänestäjiä tuli myös muilta (130 000), vihreiltä (110 000) ja vasemmistolta (60 000). Aiemmin äänestämättä jättäneitä vapaat demokraatit onnistuivat mobilisoimaan äänestäjikseen 700 000. Toisaalta he menettivät vanhoja kannattajiaan hieman AfD:lle (50 000).
Vasemmisto sai eniten äänestäjiä SPD:stä (430 000) ja vihreistä (140 000) ja yhteensä 150 000 kristillisdemokraateilta ja FDP:ltä – eli yhteensä enemmän kuin menetti AfD:lle (400 000).
Vihreät saivat eniten uusia kannattajia SPD:ltä (380 000) ja FDP:ltä (110 000), mutta menettivät puolestaan vasemmistolle (170 000). Tämä siirtymän syyksi on esitetty vihreiden politiikan oikeistolaistumista, erityisesti ulko- ja turvallisuuspolitiikan alueella.
Suurimman tappion kärsineet kristillisdemokraatit menettivät kannatustaan eniten FDP:lle (1 360 000) ja AfD:lle (980 000). Kristillisdemokraatit menettivät myös vasemmistolle, tosin vain 90 000. Uusia kannattajia he saivat vain aiemmin äänestämättä jättäneistä (380 000).
Toinen hallituspuolue SPD mentti vähän kaikille: AfD:lle 470 000, FDP:lle 450 000, vasemmistolle 430 000 ja vihreille 380 000. Uusia kannattajia tuli nukkuneista (360 000).
|||
Muuta asiaan liittyvää Vasen Kaistassa 2017:
Saksan vaalituloksia Vasen Kaistassa:
Demarit voittivat Ala-Saksin vaalit, die Linke lisäsi kannatustaan (16.10.)
Schleiße – oikeistovyöry Saksan vaaleissa (26.9.)
Vasemmistokin voitti ‒ äänestäjillä puolueenvaihtopäivä Saksassa (25.9.)
Saksan vaalit: die Linken kannatus kasvaa (15.5.)
Saarlandin vaalit: Radikaalioikeiston vauhti hiipumassa? (27.3.)
Mitä Saksassa nyt tapahtuu? (13.1.)
Euroopan politiittisten voimasuhteiden kehityksestä:
Tuolit vaihtuvat tiheään Euroopan parlamentissa (24.9.)
Mitä kevään vaaleissa todella tapahtui? (Yhteenveto kevätkauden parlamenttivaaleista Euroopassa, 22.9.)
Demarit jälleen Euroopan suosituimpia (17.9.)
Onko Euroopan unioni tulevaisuuden arvoinen? (24.3.)
Vuoden 2017 vaalitulokset Euroopassa:
Islanti:
Vasemmisto voittoisa ‒ Islannin tarkat vaalitulokset (29.10.)
Tšekki:
Tšekit haluavat kokeilla jotain aivan muuta (24.10.)
Itävalta:
Mitä Itävallassa tapahtuu? (19.10.)
Norja:
Punavihreä liittouma eteni Norjan vaaleissa (12.9.)
Albania, Armenia, Kosovo ja Malta:
Demarit jälleen Euroopan suosituimpia (17.9.)
Ranska:
Ranskan vaalitulokset, osa 3: Macron-kupla puhkesi alle kolmessa kuukaudessa (7.8.)
Ranskan vaalitulokset, osa 2: keskustaliberaalit, oikeisto ja radikaalioikeisto (25.7.)
Ranskan vaalitulokset, osa 1: vasemmisto, sosialistit ja vihreät (20.7)
Britannia:
Nuoret kyllästyivät talouskuripolitiikkaan myös Britanniassa (10.6.)
Bulgaria:
Bulgaria: kolmannet pikavaalit eivät päästäneet ahdingosta (28.3.)
Alankomaat
Hallituspuolueille rökäletappio Alankomaiden vaaleissa (16.3.)
Pohjois-Irlanti:
Vasemmistolle komea vaalivoitto Pohjois-Irlannissa (4.3.)
Liechtenstein:
Pienpuolueet etenivät Liechtensteinissa (6.2.)
*