Näkökulma, Tampere

ULLA-LEENA ALPPI

25.9.2019 klo 11:41

Peruspalvelujen supistus on väärä reaktio Tampereen kasvukipuihin: se lisää menoja ja pahoinvointia

Tampereen kaupungin valtuustosalin oikealla puolella tuumataan, että asiakasmaksujen korottaminen tappiinsa ei haittaa, sen sijaan pieni veronkorotus merkitsisi kansalaisten kukkarolla käymistä. (Kuva: Cai Melakoski)

Juustohöylällä leikkaaminen ei ole kestävää. Olen samaa mieltä pääkirjoituksen (AL 17.9) otsikon kanssa. On myös totta, että työllisyyden parantaminen on elintärkeää. Se on sitä työtä hakevien ihmisten ja myös kunnan talouden kannalta.

Pääkirjoitus jatkuu toteamuksella, että kunnan menopaineiden ratkaisemisessa kuntaveron ”nosto ei ole hyvä vaihtoehto, sillä kuntalaisen kukkarolla käydään jo muutenkin veroluonteisten maksujen muodossa. Ja vaikka veroprosenttia ensi vuonna nostettaisiinkin, ei siitä ole apua pitkäksi aikaa, jos menot vain jatkavat kasvuaan vuodesta toiseen”.

Tampereella puhutaan paljon vetovoimasta. Sitähän Tampereella onkin. Kaupunki on jo pitkään kasvanut usean tuhannen ihmisen vuosivauhdilla. Miten siis voidaan ajatella, ettei täällä myöskin kasvaisi palveluiden tarve ja menopaineet? Sosiaali-ja terveyspalveluiden kasvussa ei todellakaan ole kyse tuhlaavaisesta rahankäytöstä, vaan kasvaneeseen palvelutarpeeseen vastaamisesta, johon myös lainsäädäntö velvoittaa.

Yhä enemmän on alettu puhua myös pitovoimasta; siitä miten esimerkiksi täällä opiskelleet jäisivät kaupunkiin. Pitovoimalla on suora yhteys sekä asuntojen hintoihin, palveluihin, että myös kaupungin viihtyisyyteen. Luontoarvot korostuvat kaupunkiasumisessakin. Myös tänne muuttaville ihmisille nuo samat asiat ovat ratkaisevia. En ole koskaan kuullut kenenkään tänne muuttavan kysyvän mikä on kaupungin veroprosentti. Sen sijaan jokainen pohtii työpaikkaa, sekä sitä miten lähellä ovat lasten päiväkodit, koulut, leikkipuistot, sosiaali- ja terveyspalvelut, ja millainen on asuntojen hintataso.

Veronkorotus tuskin on kenenkään mielestä toivottu asia, mutta se on joka tapauksessa oikeudenmukaisempi tapa turvata palveluiden saatavuus ja laatu kuin asiakasmaksut, jotka kohdistuvat eniten vähävaraisiin paljon sosiaali-ja terveyspalveluita tarvitseviin. Kuluvan vuoden talousarviossa useat asiakasmaksut nostettiin lain sallimaan maksimiin. Oma valtuustoryhmäni vastusti noita korotuksia. Valtuustosalin oikealta laidalta ei kuulunut huolta kuntalaisten kukkarolle menemisestä.

Kuten olen lukuisia kertoja lautakunnassa ja valtuustossa todennut, on kuntapäättäjän kyettävä katsomaan kehitystä useamman vuoden perspektiivillä. Jos uskallettaisiin tehdä myös sosiaali-ja terveyspalveluissa realistisia, palvelutarpeen mukaisia budjetteja, siitä seuraisi pahoinvoinnin ja menotarpeiden vähenemistä. Hokema siitä, että mitä enemmän noihin palveluihin satsataan, sitä enemmän rahaa kuluu, voidaan unohtaa. Tutkittu asia on, että monia palveluita ja esimerkiksi toimeentulotukea käytetään vähemmän mihin ihmiset olisivat lakien mukaan oikeutettuja.

Satsaaminen ennaltaehkäiseviin peruspalveluihin ehkäisee kalliimpien erityispalveluiden tarvetta. Nythän sote-lautakunta on kaupunginhallituksen määräämissä kehyksissä tehnyt paljon ”säästöjä” ja tulos on nähtävissä. Pahoinvointi lisääntyy. Eikö olisi aika valita toinen tie?

Kirjoittaja on tamperelainen kaupunginvaltuutettu (vas.)

Lisää aiheesta Vasen Kaista-verkkolehdessä:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *