Neuropsykiatriset (nepsy) piirteet liittyvät aivojen rakenteisiin. Neurokirjon ihmiset kokevat ja hahmottavat asioita eri tavalla kuin muut. Niin kauan, kun sosiaaliset ja oppimisympäristöt on rakennettu enemmistön ehdoilla, tarvitaan tukea vähemmistöille.
Tampereella työtä nepsy-lasten kanssa tehdään perheneuvolassa, TAYS:n lasten ja nuorten poliklinikalla, perus-ja kouluterveydenhuollossa sekä perhekeskusalueilla. Likikään kaikki nepsy-piirteitä omaavat lapset eivät ole saaneet diagnoosia eivätkä ole nepsy-tuen piirissä. Jo palveluihin jonotettaessa on saatava tukea.
Päiväkotien ja koulujen kiireisessä arjessa ei aina ehditä tunnistaa lasten nepsy-piirteitä vaan ne saatetaan tulkita väärin. Ja vaikka tunnistettaisiinkin, ei välttämättä ole aikaa paneutua ja tukea nepsy-lapsia.
Ryhmäkoot ovat tästäkin näkökulmasta liian suuria, kuormittavia niin lapsille kuin päiväkotien ja koulujen henkilöstölle. Vaatimus lasten liian varhaisesta itseohjautuvuudesta pahentaa ongelmia. Suorituskeskeisyyteen ja kilpailuun ohjaava kulttuuri vahingoittaa keitä tahansa lapsia ja nuoria – nepsy-lapsille se on erityisen haavoittavaa.
Jos lapset saavat toistuvasti vääriä tulkintoja käyttäytymisestään, voi itsetunto saada vakavia kolhuja. Käsitys omasta arvosta voi horjua, johtaa alisuorittamiseen ja pahimmillaan syrjäytymiseen. Lastensuojelussa nepsy-lasten osuus on suuri. Vakaviin vaikeuksiin, kuten päihdeongelmiin ja rikoskierteeseen ajautuneista, huolestuttavan suurella osalla on todettu jokin neuropsykiatrinen piirre. Tämän tulisi olla päätöksentekijöille hälyttävä tieto.
Riittävät, oikein ja oikea-aikaisesti kohdennetut tukitoimet auttavat nepsy-lapsia suoriutumaan koulunkäynnistä, kouluttautumaan ammattiin ja työelämään, ja ennen muuta välttymään itsetuntoa musertavilta kokemuksilta. Kuten on sanottu, nepsy-piirteisenä eläminen on vähemmistönä elämistä enemmistölle suunnitellussa maailmassa.
Tampere on kouluttanut 130 valmentajaa auttamaan nepsy-lapsia. Valmentajissa on erityis- ja luokanopettajia, koulunkäynninohjaajia, koulupsykologeja ja -kuraattoreita, varhaiskasvatuksen erityisopettajia, perhetyöntekijöitä, terveydenhoitajia, sosiaalityöntekijöitä ja -ohjaajia. Tämä on hyvä alku. On tärkeää ulottaa valmennus myös päiväkotien lastenhoitajiin, jotka ovat päivittäin mukana lasten arjessa. Juuri siellä erilaiset pulmatilanteet eletään. Mitä varhaisemmin tukea on, sitä todennäköisemmin nepsy-lapset saavat myönteisiä onnistumisen kokemuksia muiden lasten tavoin.
Hoitamattomana ongelmat vaikeutuvat ja vahvemman ja kalliimman tuen tarve kasvaa. Tarvitaan vahvempaa resurssointia kaikkialla siellä, missä nepsy-lapsia kohdataan.
Valmennus voitaisiin aloittaa jo neuvoloissa niille vanhemmille, jotka tietävät nepsy-piirteistä suvussaan. Tarvitaan myös tukihenkilöitä, jotta vanhemmat saisivat vaativaan arkeensa hengähdystaukoja.
Valtuustoaloitteessani esitin vahvistettavaksi useita nepsy-lasten ja perheiden tukitoimia. Niin kuin sivistys- ja kulttuurilautakunnan tuoreessa vuosisuunnitelmaraportissa todetaan, että nepsy-valmentajamallia on kehitetty ja vahvistettu. Viesti niin perheiltä kuin päiväkodeista ja kouluista on kuitenkin edelleen se, että nykyiset toimet eivät vielä ole riittäviä. Työtä nepsy-lasten ja perheiden vahvemman tuen puolesta on jatkettava.
Kirjoittaja on vasemmiston tamperelainen kaupunginvaltuutettu sekä sivistys- ja kulttuurilautakunnan jäsen.
III
Valtuustokolumneissa vasemmistoliiton Tampereen valtuustoryhmän jäsenet kommentoivat kuntapolitiikkaa ja ajankohtaisia poliittisia aiheita.