Ranskan vaalitulokset, osa 1: vasemmisto, sosialistit ja vihreät

Teksti ja grafiikka: CAI MELAKOSKI   
Tiesitkö, että 30 prosenttia nuorista, 38 prosenttia vihreistä ja 23 prosenttia demariäänestäjistä antoi presidentinvaaleissa äänensä vasemmiston Jean-Luc Mélenchonille? Huomasitko, että Helsingin Sanomien mukaan “Vaalien häviäjiin kuuluneen Lannistumaton Ranska -puolueen”  (HS 11.6.) kansanedustajien lukumäärä liki kuusinkertaistui? (Edustajia oli viime kaudella kolme, nyt 17.)

Ranskan presidentin- ja kansalliskokouksen vaaleista on paljon muutakin kerrottavaa kuin valtalehdistön raportoimat asiat, presidentti Emmanuel Macronin uuden puolueen saama enemmistö kansalliskokouksen paikoista, sosialistipuolueen romahdus ja alhainen äänestysprosentti. Vaille huomiota jäi muun muassa vasemmiston suuri voitto ja vihreiden tappio, joka oli vielä tylympi kuin sosialistien.

Vuonna 2009 perustettu vasemmistorintama hajosi, vasemmisto eteni silti

Ranskan kommunistinen puolue (Parti communiste français, PCF) kuului maansa kolmen suurimman puolueen joukkoon toisen maailmansodan jälkeen aina vuoden 1978 vaaleihin asti. Se oli välillä Ranskan kansalliskokouksen suurinkin puolue, kannatusosuus vaaleissa oli 20‒28 prosenttiyksikköä. 1980- ja 1990-luvun vaaleissa PCF:n kannatus hiipui ja on ollut 2000-luvun vaaleissa alle viisi prosenttiyksikköä.

Samaan aikaan puoluekentälle syntyi suuri joukko sosiaalidemokraateista vasemmalla olevia puolueita. Osan uusista vasemmistopuolueista perusti Sosialistisen puolueen (Parti socialiste, PS) oikeistolaiseen politiikkaan kyllästyneet henkilöt.

Vuoden 2009 Euroopan parlamentin vaalien alla syntyi uusi vaaliliitto, Vasemmistorintama (Front de gauche, FG). Siihen liittyi useita vasemmistopuolueita, suurimpina PCF ja sosialistisesta puolueesta eronneen senaattori Jean-Luc Mélenchonin perustama Vasemmistopuolue (Parti de gauche, PG).

Vasemmistorintama sai yhteistyökumppaninsa Merentakaiset liittolaiset (Alliances des Outre-Mers) kanssa 6,5 prosentin kannatusosuuden ja viisi europarlamentaarikkoa.

Vuoden 2012 presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella vasemmistorintaman Mélechon sai 11,1 prosenttia äänistä, ja muutama viikko sen jälkeen sai vasemmistorintama kansalliskokouksen vaalien ensimmäisellä kierroksella 6,9 prosenttia äänistä ja lopulta 10 paikkaa.

Vasemmistorintaman kymmenestä paikasta vuonna 2012 kommunistit saivat seitsemän, vasemmistopuolue yhden ja monen pienen vasemmistoryhmän perustama uusi puolue Yhdessä ‒ Liike vasemmistolaisen vaihtoehdon, ympäristön ja solidaarisuuden puolesta (Ensemble! Mouvement pour une alternative de gauche, écologiste et solidaire) kaksi kansanedustajaa.

Tämän vuoden presidentinvaaleissa Jean-Luc Mélenchonin ehdokkuutta tuki vasemmiston uusi yhteinen liike Taipumaton Ranska (La France insoumise, FI). Myös PCF tuki Mélenchonia, joka oli päästä vaalien toiselle kierrokselle 19,6 prosentin kannatuksella.

Kansalliskokouksen vaaleissa vasemmistorintama hajosi, FI ja PCF asettivat vaalipiireissä omat ehdokkaansa.

Mélenchonin Taipumaton Ranska sai vaalien ensimmäisellä kierroksella 11,1 prosentin kannatuksen ja toisella kierroksella 17 paikkaa. Vasemmistopuolue sai paikoista kahdeksan ja Yhdessä! kaksi.

Presidentinvaaleissa Mélenchon oli ylivertaisesti suosituin ehdokas nuorten äänestäjien parissa, hän sai eniten, 30 prosenttia alle 25-vuotiaiden äänistä. Hyvin sai Taipumaton Ranska nuorten ääniä myös kansalliskokouksen vaaleissa. Ikäryhmän 18‒24 äänistä FI sai 18 prosenttia ja 25‒34 -vuotiaiden äänistä 21 prosenttia. Alle 1250 euron kuukausituloilla elävistä 13 prosenttia ja 1250‒2500 euroa kuussa ansaitsevista 12 prosenttia äänesti Taipumattoman Ranskan ehdokkaita.

PCF sai vain 2,7 prosenttia äänistä, mutta perinteisesti vahvoissa kymmenessä vaalipiirissään se sai läpi edustajansa. Suurinta puolueen kannatus oli 60‒69 -vuotiaiden keskuudessa, 5 prosenttia. Alimman tuloryhmän, alle 1250 euron kuukausiansioihin jäävistä kuusi prosenttia äänesti PCF:ää.

Demarien kannatus katosi vasemmalle ja oikealle

Viime kevään presidentinvaalit olivat presidenttipuolueelle, sosialisteille, tylyt. Sosialistipuolueen (PS) ehdokas Benoît Hamon sai vain 6,4 äänistä. PS:n perinteisistä kannattajista 42 prosenttia äänesti ensimmäisellä kierroksella Emmanuel Macronia, 23 prosenttia Mélenchonia ja vain 27 prosenttia puolueen omaa ehdokasta.

Selitys demarien äänien siirtymiselle kahdelle oman puolueen ehdokkaan kanssa kilpailevalle ehdokkaalle on yksinkertainen. Entinen sosialistiministeri Macron onnistui houkuttelemaan suuren osan oikeistososiaalidemokraateista uuteen puolueeseensa (asiasta tarkemmin Macron 1/3, linkki lopussa) ja sosialistien vasemmistolaiset kannattajat äänestivät mielummin vasemmistolaisen puolueen perustanutta entistä sosialistiministeri Mélenchonia.

Kansalliskokouksen vaalien ensimmäisellä kierroksella PS sai hieman suuremman kannatuksen kuin presidentinvaaleissa, äänikato oli kuitenkin romahdusmainen.

Kansalliskokouksen ensimmäisellä kierroksella PS ja sen liittolaiset Radikaalinen vasemmistopuolue (Parti radical de gauche, PRG) ja Muut vasemmistolaiset (Divers gauche, DVG) saivat yhteensä 9,5 prosenttia äänistä.

Hamonia presidentinvaalien alla äänestäneistä alle puolet, 49 prosenttia, äänesti tämän joukon ehdokkaita kansalliskokouksen vaalien ensimmäisellä kierroksella, 17 prosenttia äänesti LREMin ja MoDemin listoja, seitsemän prosenttia Taipumattoman Ranskan ehdokkaita.

Perinteisten demariäänestäjien äänistä sosialistien vaaliliitto sai 46 prosenttia, LREM/MoDem 35 prosenttia ja Taipumaton Ranska kahdeksan prosenttia.

Eri ikäryhmistä sosialistit saivat melko tasaisesti ääniä. Kahdessa alimmassa tuloluokassa kannatus oli hieman korkeampaa kuin suurempituloisten keskuudessa.

Demarien apupuolueena toimiminen tuli vihreille kalliiksi

Vihreät ovat toimineet PS:n kanssa hallitusyhteistyössä. Tämän vuoksi puolue on ollut hajanainen ja jakaantunut eri puolueiksi. Tärkein vihreä puolue on Eurooppa ekologia ‒ vihreät (Europe Écologie Les Verts, EÉLV). Merkittävä osa sen jäsenistä on toivonut yhteistyökumppaniksi Mélenchonin johtamaa uutta vasemmistoa.

Presidentinvaaleissa EÉLV tuki sosialistien Hamonia, mutta 38 prosenttia vihreiden äänestäjistä antoi äänensä vasemmiston Mélenchonille ja vain 22 prosenttia puolueensa ehdokkaalle, Hamonille. Macronia äänesti 19 prosenttia vihreistä äänestäjistä.

EÉLV:n ja PS:n tekemään sopimukseen vihreiden tuesta Hamonille presidentinvaaleissa sisältyi sellainen järjestely, että sosialistit jättivät kymmenissä vaalipiireissä ehdokkaan asettamatta tehdäkseen tilaa vihreiden ehdokkaalle. Sovittiin myös vaalipiireistä, joissa vihreät eivät aseta ehdokkaita. Sopimuksen piti varmistaa molemmille muhkea vaalivoitto. Tulos ei vastannut puoluetoimistoissa laadittujen Excel-taulukoiden tulosta. Vihreät menettivät yhtä lukuunottamatta kaikki paikkansa.

Kansalliskokouksen vaaleissa Macronin LREM-puolue otti listoilleen demarien ja oikeistopoliitikkojen lisäksi myös muutaman vihreiden Ekologistipuolue (Le Parti écologiste, PÉ) ehdokkaan. Niinpä LREM sai perinteisesti vihreitä äänestäneiden äänistä 25 prosenttia, EÉLV:n omia ehdokkaita vihreistä äänesti 32 prosenttia, ja 19 prosenttia vihreiden äänestäjistä valitsi ehdokkaansa Taipumaton Ranska -puolueen listoilta.

Vaalien jälkeen vihreiden EÉLV:n ainoa kansanedustaja liittyi LREMin edustajaryhmään ja LREMin listoilta valittiin kolme PÉ:n ehdokasta. Vihreitä edustajia on kansalliskokouksessa siis neljä, mutta kaikki Macronin LREM-puolueen ryhmässä. Vihreillä on paikka hallituksessa. Puolue on suurissa vaikeuksissa. Jäsenet katsovat kaihoisasti Alankomaiden vihreiden maaliskuisiin tuloksia.

Alankomaiden vaalien suurin voittaja oli kiistatta Vihreä vasemmisto -puolue (GroenLinks, GL), jonka kampanja korosti sosiaalista oikeudenmukaisuutta, ihmisoikeuksia ja ympäristöarvoja. Amsterdamissa Vihreä vasemmisto nousi suurimmaksi poliittiseksi voimaksi. Neljän edustajan parlamenttiryhmään kasvoi 10 uudella jäsenellä. Vasemmistolaisin tunnuksin esiintyneet ‒ niin vihreät kuin sosiaalidemokraattisetkin puolueet ‒ ovat viime aikoina muutenkin olleet suosittuja Euroopan vaaleissa. Tästä lisää heinäkuun lopulla ilmestyvässä Vasen Kaistan yhteenvedossa ensimmäisen vuosipuoliskon vaalituloksista.

Lue lisää muualta verkossa:

Ranskan vaalitulokset (Ranskan sisäministeriön verkkosivut)
Ranskan äänioikeutettujen vaalikäyttäytyminen (Ranskan Ipsoksen verkkosivut)

Ranskan kevään vaalitulokset Vasen Kaistassa kolmessa osassa:
Ranskan vaalitulokset, osa 1: vasemmisto, sosialistit ja vihreät (20.7.2017)
Ranskan vaalitulokset, osa 2: keskustaliberaalit, oikeisto ja radikaalioikeisto (25.7.2017)
Ranskan vaalitulokset, osa 3: Macron-kupla puhkesi alle kolmessa kuukaudessa (7.8.2017)

Vasen Kaista purkaa Macroniin liitettyjä myyttejä:
Viisi myyttiä Emmanuel Macronista (1/3) (10.7.2017)
Macronin LREM-puolueen kansanedustajista ja ministereistä puolet ei ole tullut politiikan ulkopuolelta, vaan enemmistö on taustaltaan oikeistososiaalidemokraatteja ja porvaripoliitikkoja.
Viisi myyttiä Emmanuel Macronista (2/3) (12.7.2017)
Macron tai hänen puolueensa eivät ole ennennäkemättömän suosittuja, vaalitulosten markkinoinnissa on vain ollut poikkeuksellisen paljon taitoa, juonikkuutta ja tuuria.
Viisi myyttiä Emmanuel Macronista (3/3) (14.7.2017)
Macronin ohjelma ei ole uusi ja raikas, vaan tuunattu kopio tutuista oikeistoliberaalien toimintasuunnitelmista.

Ranskan vaaleista aikaisemmin Vasen Kaistassa:

Mustana vai sokerilla? (24.5.2017)
Macron, Marine ja Marianne (6.5.2017)

Muuta asiaan liittyvää Vasen Kaistassa 2017:

Euroopan politiittisten voimasuhteiden kehityksestä:
Tuolit vaihtuvat tiheään Euroopan parlamentissa (24.9.)
Mitä kevään vaaleissa todella tapahtui? (Yhteenveto kevätkauden parlamenttivaaleista Euroopassa, 22.9.)
Demarit jälleen Euroopan suosituimpia (17.9.)
Onko Euroopan unioni tulevaisuuden arvoinen? (24.3.)

Vuoden 2017 vaalitulokset Euroopassa:

Islanti:
Vasemmisto voittoisa ‒ Islannin tarkat vaalitulokset (29.10.)
Tšekki:
Tšekit haluavat kokeilla jotain aivan muuta (24.10.)
Itävalta:
Mitä Itävallassa tapahtuu? (19.10.)
Saksa:
Demarit voittivat Ala-Saksin vaalit, die Linke lisäsi kannatustaan (16.10.)
Schleiße – oikeistovyöry Saksan vaaleissa (26.9.)
Vasemmistokin voitti ‒ äänestäjillä puolueenvaihtopäivä Saksassa (25.9.)
Saksan vaalit: die Linken kannatus kasvaa (15.5.)
Saarlandin vaalit: Radikaalioikeiston vauhti hiipumassa? (27.3.)
Mitä Saksassa nyt tapahtuu? (13.1.)
Norja:
Punavihreä liittouma eteni Norjan vaaleissa (12.9.)
Albania, Armenia, Kosovo ja Malta:
Demarit jälleen Euroopan suosituimpia (17.9.)
Britannia:
Nuoret kyllästyivät talouskuripolitiikkaan myös Britanniassa (10.6.)
Bulgaria:
Bulgaria: kolmannet pikavaalit eivät päästäneet ahdingosta (28.3.)
Alankomaat
Hallituspuolueille rökäletappio Alankomaiden vaaleissa (16.3.)
Pohjois-Irlanti:
Vasemmistolle komea vaalivoitto Pohjois-Irlannissa (4.3.)
Liechtenstein:
Pienpuolueet etenivät Liechtensteinissa (6.2.)

*