Juttusarjani Pendelöijän perspektiivistä on tullut sarjan päätösosaan. Sarja käsittelee tilastoja, havaintoja, kanssamatkustajien haastatteluja ja opiskelijan arkea Valtionrautateiden kyydissä. Kiitos lukemisesta.
Tuttuus tuo turvallisuuden tunnetta
Jaan matkani neljään osaan: matka kotoa Toijalan asemalle, matka kaukojunalla Tikkurilaan tai Pasilaan, matka HSL-lähijunalla Myyrmäkeen ja viimeisenä kävely Myyrmäen asemalta Metropolia Myyrmäen kampukselle. Useinkaan tällä välillä ei satu mitään kummallista ja kaikki sujuu kuten aina ennenkin. Se on tietenkin rauhoittavaa. Olen jo oppinut tunnistamaan muutamien konduktöörien kuulutustyylin Helsingistä Tamperetta kohti lähtiessä. Minulle se tuo tiettyä turvallisuuden ja varmuuden tunnetta, kun lipun tarkistaa tuttu konduktööri, joka mahdollisesti muistaa minutkin jollain tavalla säännöllisenä matkustajana.
Aamuisin Toijalan asemalla tapaan paljon tuttuja naamoja, harvoin kuitenkaan vaihdan sanaa kenenkään kanssa. Aamun ihmisistä on kuitenkin aistittavissa tunne siitä, että hekin tunnistavat minut säännölliseksi junamatkaajaksi. Toijalan aseman seutu on mielestäni kaunis. Veturimuseon veturihalli ja museovaunut muistuttavat siitä, ettei tapani matkustaa ole ollenkaan uusi, vaikkakin nopeampi ja modernimpi kuin radan saapuessa Toijalaan 1876.
Pasilan asema ei ole opiskeluaikanani muuttunut, vaikka viime vuosina muutoksia onkin tapahtunut alueella runsaasti. Triplan kauppakeskus avattiin Pasilan uuden aseman yhteyteen 2019. Asema on tilava ja vilkas. Pasilan asemalla tunnistan harvemmin kenenkään naamaa tutuksi, sillä niitä näkee varmasti viikon aikana tuhansia. Asema on kuitenkin sen verran tuttu, että ehdin käydä seitsemän minuutin vaihdon aikana hakemassa hyväksi todetuista kahviloista tai kioskeista itselleni pienet eväät kotimatkalle. Koskaan en ole vielä tämän vuoksi myöhästynyt junasta.
Tuttua on myös reitti Myyrmäen asemalta koululle.
Tapahtuuko pääkaupunkiseudulla pendelöintiä?
Tilastokeskus määrittelee pendelöinnin oman asuinalueen ulkopuolella tapahtuvana työssäkäyntinä. Helsingin seudun ympäristöpalvelut (HSY) määrittelee, että pendelöinti on kuntarajan ylittävää työssäkäyntiä. Itse olen mieltänyt pendelöinniksi sen, että työ- tai koulumatka ylittää oman kotikunnan rajan. Opiskelua ei siis määritelmien mukaan mielletä pendelöinniksi. Olenkin kutsunut itseäni tämän vuoksi opiskelijapendelöijäksi.
– Pääkaupunkiseutu on yksi yhtenäinen kaupunkialue, mutta oma asuinalueeni on kuitenkin enemmän Helsingin keskustan alue, kertoo Elina Mäkelä.
Mäkelä on luokkakaverini Metropolian liiketalouden esihenkilötyön luokalta. Hän asuu Helsingin Vallilassa ja kulkee koulumatkansa säännöllisesti ratikalla tai bussilla Pasilan asemalle, josta jatkaa matkaansa kehärataa pitkin Myyrmäkeen. Joskus hän kulkee myös Myyrmäen asemalta bussilla koululle muutaman pysäkin välin, koska kaikille matkoille käy sama lippu.
– Matkustaminen Pasilasta koululle Myyrmäkeen on helppoa, koska en ole mistään vaihtoyhteydestä riippuvainen. Matka on lyhyt, mutta kävelyosuuksien pituus vaihtelee paljon mielentilan ja sään mukaan. Parhaina päivinä matkaa asemalle ei ole kuin kuusi minuuttia, Siiri Odia toteaa.
Odia on myös luokkakaverini. Hän asuu Helsingin Pasilassa lähellä Pasilan asemaa. Myös Odia mieltää omaksi asuinalueekseen enemmän Helsingin keskustan alueen.
– Myyrmäki ei ole enää keskustaa tai asuinaluettani. Minulla ei ole Myyrmäessä muuta kuin koulu. Muu arki asettuu keskustan alueelle, joten tässä mielessä minäkin olen pendelöijä, päättelee Elina Mäkelä.
– Olen samoilla linjoilla Elinan kanssa. Lisäksi Myyrmäki on myös Vantaan puolella, joten myös kaupunki vaihtuu matkan aikana, jatkaa Siiri Odia.
Korkeakouluopiskelijankin tulisi saada koulumatkatukea
Omalla matkallani minun ei tarvitse käyttää HSL-alueen AB- tai BC-vyöhykkeen kerta- tai kausilippua. Odia ja Mäkelä matkustavat koulumatkansa HSL-kausilipuilla. Vaikka he saavat opiskelija-alennuksen lippuunsa, pitävät he silti sitä melko kalliina. Keskustelussamme nousi esille myös liputta matkustaminen, millä HSL on perustellut korkeita lipun hintoja. Näimme tässä hinnoittelupolitiikassa ristiriidan. Lippu jätetään nimenomaan korkean hinnan vuoksi ostamatta, mikä taas nostaa entisestään lipun hintaa tulomenetysten vuoksi. Tämä voi taas mahdollisesti johtaa entistä enemmän liputta matkustamiseen.
Mäkelä ja Odia ottivat kantaa siihen, että Kela voisi tukea myös korkeakouluopiskelijan koulumatkoja jollain summalla, jotta matkustamisesta ei joutuisi itse maksamaan niin suurta summaa.
Tämänhetkinen kuukauden voimassa oleva kausilippu maksaa opiskelijalta AB-vyöhykkeille 40 euroa. Opiskelija-alennukseen ei ole mahdollisuutta kuin kausilipussa, ja kausilipun saamiseksi täytyisi asua pysyvästi HSL-alueella. Tarkastusmaksun hinta nousi vuoden 2024 alussa 80 eurosta 100 euroon, ja lippujen hinnat putosivat hienoisesti.
Pendelöinti voi juurtua syvälle identiteettiin
– Tuol on tutut raiteet, sama vanha näkymä paikallaan, lauletaan Kuumaa-yhtyeen, Hyvikset ja pahikset -albumin kappaleessa Juna-asema.
Pendelöinnistä on tullut minulle osa identiteettiä. Koululla minut tunnetaan urhoollisena toijalalaisena, joka kulkee koulun vuoksi tuhansia kilometrejä lukukaudessa. Usein jopa hämmennän heitä kertomalla, että pidän enemmän lähi- kuin etäopetuksesta. Kenties pääsen täyttämään identiteettini luomaa tarvetta istua junassa, lukea kirjaa Martti Ahtisaaren rauhantyöstä, kirjoittaa raporttia globaalien korporaatioiden brändikuvasta ja henkilöstöimagosta tai nukkua tasaisen keinunnan rytmissä aamun apu-unia.