Polkuja sisällissotaan

Punakaartin Pirkkalan rykmentin II pataljoonan II komppania sotaharjoituksissa vuonna 1918. (Kuva Kansan Arkiston kokoelmista)

 

LIISA AHOLA     
Sata vuotta sitten Eurooppa kuohui. Ensimmäinen maailmansota oli kestänyt vuosia, ja rintamat olivat juuttuneet paikoilleen. Sotilaita vaivasi väsymys. Saksalla oli kaksi rintamalinjaa, idässä ja lännessä. Venäjällä oli kyllästytty tsaariin ja aatelistoon. Kansa kärsi kotirintamalla ja miehet juoksuhaudoissa. Sotilaat olivat tykinruokaa. Armeijan huolto ei toiminut. Jo hävityn Japanin sodan aikana oli ollut levottomuuksia.

Salaperäisiä matkalaisia

Vuonna 1917 levottomuudet kärjistyivät maaliskuun vallankumoukseksi. Vallan kaappasivat maltilliset sosialistit Kerenskin johdolla. Sota jatkui eikä Venäjä irrottautunut sodasta. Ainoita pettyneitä eivät olleet sotilaat. Saksalaiset suunnittelivat mielenkiintoisen manööverin. Lenin eli pakolaisena Sveitsissä. Saksalaiset salakuljettivat hänet Ruotsin kautta Suomeen. Suomesta, Venäjän autonomisesta tasavallasta, oli helppo kulkea naamioituneena Pietariin laittamaan vauhtia uuteen vallankumoukseen.

Halki levottoman Venäjän matkusti tuntemattomana, väärillä papereilla tsaarin armeijan entinen upseeri Carl Gustaf Emil Mannerheim kotiseudulleen Suomeen. Hän oli ollut tutkimusmatkailijana ja vakoilijana Kiinan rajoilla Japanin sodan jälkeen. Tsaarin armeijan upseerit eivät olleet suosittuja henkilöitä tuolloin Venäjällä. Mannerheimin piti näyttää mahdollisimman tavalliselta ja erittäin siviililtä säilyttääkseen henkensä.

Suomesta oli lähtenyt muutaman vuoden aikana jääkäriliikkeen innoittamina pari tuhatta nuorta miestä Saksaan saamaan sotilaskoulutusta. Venäjän kannalta he olivat maanpettureita. Jopa jääkäriksi aikovien miesten auttajia oli rangaistu ankarasti. Jääkäriliikkeen tavoite oli osallistua Suomen irrottamiseen Venäjästä mielellään Saksan avulla. Ilmapiirin kärjistyessä Suomessa jääkäreitä alettiin kaivata kotiin.

Luokkaerot ja ristiriidat

Ankarien olosuhteiden tähden Suomessa työväestö oli politisoitunut. Luokkaerot olivat räikeät. Maassa oli polttavia kysymyksiä: tilattoman väestön työttömyys maaseudulla, torpparikysymys (eli saiko torppansa pellot raivannut torppari lunastaa raivaamansa ja viljelemänsä maan) ja vaatimus kahdeksan tunnin työaikalaista. Omistavan luokan mielestä poliittisesti aktivoitunut alaluokka oli menettänyt järkensä. Etelä-Suomen ruotsinkielisten kartanonomistajien ja suomenkielisen rahvaan välillä juopa oli levein ja syvin.

Tukea luokkaeroille haettiin ja saatiin muun muassa muotitiede eugeniikasta. Tämä todisteli, kuinka valkoihoinen vauras sivistyneistö oli ihmisrodun korkeimman kehittyneisyyden aste. Eugeniikan ajatusta vaalittiin korkeimmissa opinahjoissa ja jotkut lääkärit olivat siitä hyvin kiinnostuneita. Rotuopista olivat kiinnostuneita myös maaseudulle jalkautuneet papit ja opettajat. Suomalaisen rahvaan oletettiin olevan mongolidista rotua ja siten alemmalla kehitysasteella.

Poliittisesti herännyt työväki

Sosiaalidemokraateilla oli eduskunnassa enemmistö vuoden 1917 alkaessa. Puolueen ohjelmaan kuuluivat torpparikysymyksen ratkaiseminen ja kahdeksan tunnin työpäivä. Maatyöväki oli poliittisesti aktiivista. Se oli järjestäytynyt, ja liki joka kylässä kohosi talkoilla rakennettu työväentalo. Ellei työväentaloa ollut, kokoonnuttiin jonkun torpparin luona.

Keväällä 1917 maatyöväki vaati lakkoilemalla kahdeksan tunnin työpäivää. Monilla kartanoiden pelloilla kylvöt jäivät vajaiksi, eikä kesän sääkään suosinut sadon kehitystä. Venäjän vallan aikana oli totuttu tuontiviljaan. Nyt viljajunat juuttuivat Pietariin. Köyhille tuli Suomessa nälkä.

Kuka suomessa määrää?

Maaliskuun vallankumous Venäjällä aiheutti ongelman Suomen eduskunnalle. Tsaaria ei enää ollut, eikä eduskunta katsonut olevansa enää Kerenskin alamainen. Heinäkuussa 1917 eduskunta sääti valtalain, jossa se katsoi Suomen eduskunnan edustavan korkeinta valtaa maassa. Kerenski hajotti eduskunnan. Syksyllä 1917 pidettiin vaalit, joissa sosialidemokraatit menettivät enemmistönsä.

Ilmapiiri kiristyi. Työväki perusti punakaarteja ja oikeisto suojeluskuntia. Marraskuussa oli yleislakko Venäjän lokakuun vallankumouksen innoittamana. Lenin joukkoineen oli kaapannut vallan. Näissä tunnelmissa senaatti alkoi valmistella itsenäistymistä. Myös sosialidemokraatit olivat itsenäistymisen kannalla. Heidän mielestään siitä kuitenkin olisi pitänyt neuvotella Leninin kanssa. Suomi julistautui itsenäiseksi eduskunnan päätöksellä, mutta ei saanut ulkovaltojen tunnustusta ennen kuin Venäjä oli tunnustanut Suomen itsenäiseksi. Itsenäisyysmiehet joutuivat kuin joutuivatkin kääntymään Leninin puoleen. Käytännössä Suomen itsenäistyminen varmistui 31.12.1917.

Suomesta oli tulossa kuningaskunta ja kuninkaaksi oli astumassa saksalainen prinssi. Tämä unelma hautautui sotatapahtumien pyörteisiin. Saksan hävittyä sodan Hessenin prinssi Friedrich Karl ei tullutkaan Suomen kuninkaaksi Väinö ensimmäisenä.

Venäläisten sotilaiden rooli

Leninin Venäjä oli irrottautumassa maailmansodasta. Suomessa oli 80 000 aseistettua venäläistä sotilasta, joita ei johtanut kukaan. Helsingissä ja muissa suurissa työväen kaupungeissa punakaartit partioivat kaduilla. Erityisesti Pohjanmaalla suojeluskunnat olivat aikeissa ryhtyä tekemään omatoimisia puhdistuksia. Mannerheim oli neuvoteltu hallituksen joukkojen johtajaksi ja siirtynyt Pohjanmaalle tammikuun puolessa välissä. Matkallaan Pohjanmaalle hän oli joutua Tampereella venäläisten sotilaiden pidättämäksi.

Suomessa oli hyvin sekava tilanne. Täällä oli venäläistä aseistettua sotaväkeä, joka ei ollut kenenkään käskettävissä. Lisäksi täällä oli ollut venäläisiä linnoitustyöläisiä, joiden toimeentulo oli loppunut vallankumouksiin Venäjällä. Niitä oli ensimmäisen maailmansodan alusta asti kerätty ympäri Venäjää ja kuljetettu Suomeen. Venäjällä oli pelätty saksalaisten hyökkäystä Suomen kautta Pietariin. Työläisillä ja venäläisillä sotilailla oli yhteyksiä. Sotilaat olivat osallistuneet Venäjällä vallankumoukseen. Suomen työläiset toivoivat heidän toimivan samalla tavalla Suomessakin. Sitä pelkäsivät oikeistolaisetkin. Sosialidemokraattien johto neuvotteli Viaporin sotaväen kanssa. He lupasivat antaa 2000 kivääriä punakaartille.

Punakaartit julistettiin vallankumoushallituksen joukoiksi ja Leninin kanssa oli neuvoteltu asejunasta. Venäläisten sotilaiden rooli Suomessa oli toisenlainen kuin odotettiin tai pelättiin. Heitä kiinnosti lähinnä vain pääsy kotiin. Vallankumouksen johto oli odottanut heiltä aktiivisempaa roolia, ja valkoiset olivat varautuneet venäläisten aseelliseen vastarintaan.

Sota syttyy

Tammikuun 26. päivänä 1918 sytytettiin punainen lamppu Helsingin työväentalon torniin merkiksi punaisen vallan alkamisesta. Samalla vallankumoukselliset valloittivat strategisesti ja hallinnollisesti tärkeitä paikkoja. Tämä oli sisällissodan lähtölaukaus.

Oikeisto pakeni Vaasaan ja muualle Pohjanmaalle tai painui maan alle. Tammikuun 28. päivän aamuyöllä suojeluskuntalaiset aloittivat venäläisten joukkojen aseistariisunnan Pohjanmaalla. Saman päivän sanomalehdissä oli senaatin ilmoitus, jossa kerrottiin suojeluskuntien olevan hallituksen joukkoja.

Pohjanmaalla oli alkanut vapaussota, Helsingissä sisällissota. Näistä kahdesta eri sodasta saatiin aika pian yksi sota. Saksasta palanneet jääkärit oli koulutettu taistelemaan venäläisiä vastaan, mutta järkytyksekseen he huomasivat ampuvansa omia ihmisiä, vieläpä tyttöjä.

Sisällissodat ovat yllätyksiä täynnä.

1918 Vasemmassa Kaistassa

Nokian punaiset saavat nimensä vuoden 1918 muistomerkkeihin (7.2.2018)
Teatterien vuosi 1918 vahvistaa rauhantyön tärkeyttä (5.2.2018)
Kolme katsetta sisällissotaan (1.2.2018)
Polkuja sisällissotaan (25.1.1918)
Punapaula ja Valkoville (30.1.2018)
Nimettömien joukkohautojen häpeä (26.1.2018)
On aika päättää punaisten häpeärangaistus (19.12.2017)
Keräyksellä nimet punaisten muistomerkkiin (4.12.2017)
Punaisten muistomerkki paljastettiin Viljakkalassa (30.10.2017)
Sisällissodan jäljillä Työväenmuseo Werstaalla (22.8.2017)
Kalevankankaalla vappuaamuna kymmeneltä (3.5.2017)

Lisää aiheesta muualla verkossa

Tampere 1918 (Vapriikin näyttelysivut)
Punaisten muistomerkit (Työväenmuseo Werstaan verkkosivuilla)
Suomen sotasurmat 1914−1922 (projektin verkkosivut)
Punaisten haudat, teloituspaikat ja muistomerkit löytyvät nyt netistä – Työväenmuseon kartoituksessa myös mysteereitä (Ylen verkkouutinen 4.9.2017)
Tutkija: Unohdettuja metsähautoja voi olla kymmeniä – moni suri sisällissodassa kaatuneita rakkaitaan salaa (Ylen verkkouutinen 17.6.2017)
Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura (Verkkosivut)

*

Leave a Reply