Teatterien vuosi 1918 vahvistaa rauhantyön tärkeyttä

MINNA MINKKINEN
Tampereella oli oma merkittävä roolinsa 1918 vuoden tapahtumissa, eikä ole siis ihme, että teatterit ja museot panostavat aiheen käsittelyyn. Historian tunteminen on edellytys tämän päivän ymmärtämiseen. On hyvä, että kulttuuri on ottanut vahvan roolin asian käsittelyssä. Omaa 33-vuotista elämääni ei sisällissota ole enää suoranaisesti varjostanut.

Kävin katsomassa kolme vuoden 1918 tapahtumia käsittelevää teatteriesitystä, Tampereen Työväen teatterin Tytöt 1918, Tampereen teatterin 1918 Teatteri taistelussa ja Tukkateatterin Punapaula ja Valkoville. Ironista on, että lippujen hinnat ovat niin korkeat, että tämän päivän työväenluokan köyhälistöllä ei ole mahdollisuutta mennä katsomaan esityksiä. Teatterin lisäksi Museokeskus Vapriikki on laajentanut Tampere 1918 -näyttelyään. Kuvataiteessa sisällissotaa käsitellään verrattain vähän.

Sekä Tytöt että Teatteri taistelussa -esityksissä on punaisten leirissä vähän pöljä, viinaanmenevä nainen, joka myy seksipalveluita halpaan hintaan punakaartilaisille. Perustuuko tämä johonkin todelliseen hahmoon vai miksi kummassakin teatterissa sisällissotaa käsittelevässä näytelmässä on samankaltainen naishahmo?

Molemmissa ammattiteatterin näytelmissä nousee esiin kummankin osapuolen julmuus ja hyvyys. Mieleenpainuvin on Teatteri taistelussanäytelmässä oululainen valkoisiin kuuluva nuori mies joka sanoo, ettei olisi tullut sotaan ollenkaan jos olisi tiennyt, että täällä omia tapetaan. Ajatuksia herättävät myös Tytöt-näytelmän nuoret naiset, jotka aidosti haluavat itselleen paremmat elinolosuhteet.

Tytöt 1918 on suurteos, jossa sisällissotaa kuvataan naisten kautta. Naisten asema yhteiskunnassa ja työväenluokassa on aina kiinnostava näkökulma ja aivan liian vähän esillä. Ammattitaitoista, energistä ja kiistatta tämän vuoden ”pakko nähdä” -teatteriesitys. Teos on erittäin korkealaatuinen ja tuo esiin sodan kauheuden, pelon, nälän ja kurjuuden.

Uusien elementtien tuonti sadan vuoden takaisen tapahtuman kuvaamiseen oli hyvä veto. Se linkitti tarinaa tähän päivään. Esityksessä hahmot vaativat naisille samasta työstä samaa palkkaa kuin miehille. Samaa vaaditaan tänäkin päivänä.

Sotaa ja vallankumousta ei yliromantisoida. Sodan kummankin puolen kauheudet tuodaan esille.

Teatteri taistelussa on perinteisempää sotakerrontaa, jossa tarinaa kerrotaan lähinnä miesten silmin. Naiset ovat sivurooleissa, äiteinä, tyttöystävinä ja hoitajina. Yksi nuori idealisti tarinaan mahtui, mutta hänen tarinansa jäi lyhyeksi. Näytelmässä uskaltauduttiin muutamaan huumorikohtaan. Olisiko uskallusta tehdä komiikkaa sisällissodasta? Se on ehkä liikaa, hartaudellahan me näitä asioita yleensä käsittelemme.

Kaikki kolme näytelmää sijoittuvat Tampereelle ja taisteluihin täällä. Kukaan ei halua kirjoittaa sisällissodan kauheimmasta puolesta, sodan jälkeisistä vankileireistä, mielivaltaisista teloituksista ja lasten kohtalosta sodassa. Aikuisten toisilleen tekemiä kauheuksia pystyy jotenkin käsittelemään, mutta ei lapsiin kohdistuvaa vihaa ja julmuutta. Sitä samaa julmuutta tänäkin päivänä maailmalla tapahtuu.

Tukkateatterin Punapaula ja Valkoville on liikuttava tarina sodan eri puolilla olevista nuorista. Ystävyystarina, jossa nousee esille sodan kauhut. Pelko, epätoivo ja ystävyys ovat hyvin esillä näytelmässä. Sodan ydintä on pelko: pelko oman elämän puolesta, pelko läheisten puolesta ja pelko kuolemasta. Pelko on läsnä kaikissa kolmessa näkemässäni sisällissotanäytelmässä.

Työväenmuseo Werstaan työväentalo oli hyvä paikka sisällissodan näyttämöksi. Toisin kuin Tytöt ja Teatteri taisteluissa, joissa tarina eteni keskellä sotaa, Punapaulassa ja Valkovillessä sotaa katsotan syrjästä. Sota kosketti näytelmän päähenkilöitä ja oli osa heidän elämäänsä. Silti he olivat ulkopuolisia ja sitä he halusivat myös olla.

Tukkateatteri on harrastajateatteri ja liput muita teattereita halvemmat. Teatterin laatu on silti hyvä ja nuoruuden naiivius herkistää.

Kolmen näytelmän jälkeen olen vakuuttunut siitä, että sotaan tarvitaan aina vihaa ja pelkoa. Olen myös entistä varmempi kansainväliseen rauhantyöhön merkityksestä. Siinä on meidän tärkein työmme.

Kirjoittaja on tamperelainen kaupunginvaltuutettu

Tytöt 1918 -näytelmän rooleissa muun muassa Emmi Kaislakari, Eriikka Väliahde ja Petra Ahola. (Kuva Kari Sunnari / Tampereen Työväen Teatteri.)

 

Lisää aiheesta Vasemmassa Kaistassa

Punapaula ja Valkoville (30.1.2018)

Lisää aiheesta muualla verkossa

Tytöt 1918 (Tampereen Työväen Teatterin verkkosivut)
1918 teatteri taistelussa (Tampereen teatterin verkkosivut)
Punapaula ja Valkoville (Tukkateatterin verkkosivut)
Tampere 1918 (Vapriikin näyttelysivut)

1918 Vasemmassa Kaistassa

Nokian punaiset saavat nimensä vuoden 1918 muistomerkkeihin (7.2.2018)
Teatterien vuosi 1918 vahvistaa rauhantyön tärkeyttä (5.2.2018)
Kolme katsetta sisällissotaan (1.2.2018)
Polkuja sisällissotaan (25.1.1918)
Punapaula ja Valkoville (30.1.2018)
Nimettömien joukkohautojen häpeä (26.1.2018)
On aika päättää punaisten häpeärangaistus (19.12.2017)
Keräyksellä nimet punaisten muistomerkkiin (4.12.2017)
Punaisten muistomerkki paljastettiin Viljakkalassa (30.10.2017)
Sisällissodan jäljillä Työväenmuseo Werstaalla (22.8.2017)
Kalevankankaalla vappuaamuna kymmeneltä (3.5.2017)

Lisää aiheesta muualla verkossa

Tampere 1918 (Vapriikin näyttelysivut)
Punaisten muistomerkit (Työväenmuseo Werstaan verkkosivuilla)
Suomen sotasurmat 1914−1922 (projektin verkkosivut)
Punaisten haudat, teloituspaikat ja muistomerkit löytyvät nyt netistä – Työväenmuseon kartoituksessa myös mysteereitä (Ylen verkkouutinen 4.9.2017)
Tutkija: Unohdettuja metsähautoja voi olla kymmeniä – moni suri sisällissodassa kaatuneita rakkaitaan salaa (Ylen verkkouutinen 17.6.2017)
Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura (Verkkosivut)

*

Leave a Reply