Teksti ja grafiikka: CAI MELAKOSKI
Viime heinäkuussa Euroopan maiden poliittisten käänteiden tarkkailijat hieraisivat silmiään ainakin kahdesti katsoessaan Belgian galluppeja. Suosituimmaksi puolueeksi oli noussut Belgian piskuinen kommunistinen puolue. Tekevätkö kommunistit paluuta poliittiselle kartalle?
Vuoden 2014 edustajainkamarin vaaleissa Belgian työväenpuolue (PVDA/PTB) nosti äänimääränsä kaksi- ja puolikertaiseksi. Puolue sai kaksi kansanedustajaa 3,7 prosentin ääniosuudella. Kommunistit pääsivät edustajainkamariin ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1985, jolloin sittemmin hajonnut Belgian kommunistinen puolue putosi sieltä.
Heinäkuun kannatusmittauksissa PVDA/PTB oli saamassa jopa 26 edustajainkamarin 150 paikasta. Sittemmin puolueen gallupkannatus on asettunut alemmalle tasolle. Se pitää enimmäkseen kolmatta sijaa sosiaalidemokraattien ja liberaalien takana, vihreiden edellä. Seuraavat edustajainkamarin vaalit pidetään samana päivänä kuin Euroopan parlamentin vaalit, toukokuussa 2019. Euroopan parlamentin puhemiehistö on esittänyt vaalien ajankohdaksi 23.‒26. toukokuuta 2019.
PVDA/PTB:n menestys lienee seurausta puolueen tekemästä kurssin muutoksesta. Puolueen puheenjohtaja, Euroopan tiukan linjan kommunistien johtohahmo Ludo Martens (1946‒2011, katso artikkelin ensimmäinen osa) vaihtui Peter Mertensiin (1969‒) vuoden 2008 puoluekokouksessa.
Mertensin mukaan kurssin vaihtamisessa oli kyse poliittisesta henkiinjäämisestä.
‒ PTB/PVDA hylkää dogmatismin ja lahkolaisuuden, ja aikoo edetä esittämällä konkreettisia ratkaisuja konkreettisiin ongelmiin. Pidämme parempana, että meitä kutsutaan nousevaksi vasemmistoksi radikaalivasemmiston sijaan, Mertens kiteytti.
‒ Olemme pitkään olleet vastakkain ammattiyhdistysjohtajien kanssa. Me syytimme heidän olevan osa järjestelmää. Se oli väärin, linjasi Mertens suhtautumista ammattiyhdistysliikkeeseen.
Lyhyessä ajassa PVDA/PTB muuttui sankarista sylkykupiksi puhdasoppisten kommunistien keskuudessa. Venäjän kommunistisen työväenpuolueen (РКРП-КПСС) keskuskomitean ideologisen komission analyyttinen ryhmä (!) ojensi laajassa arviossaan ainoalta oikealta tieltä eksyneitä belgialaisia muun muassa:
‒ Mutta kommunisteille parlamenttipaikkojen määrä ei ole tärkeää, vaan kommunistisen ideologian levittäminen joukkojen keskuuteen, ja työläisten taistelun organisoiminen. Ja koska kommunistinen ideologia on sovittamattomassa ristiriidassa porvarillisen ideologian kanssa, sen propaganda johtaa väistämättä konfliktiin porvarillisten ennakkoluulojen kanssa, ja voi jopa pelästyttää ja tilapäisesti vieraannuttaa osan potentiaalisista kannattajista. Mutta kommunisteilla ei ole muuta vaihtoehtoa.
‒ (…) Antautuminen joukkojen ahdasmielisille ennakkoluuloille johtaa kommunistisen puolueen lahoamisen tielle ja sen uudelleensyntymiseen revisionistisena puolueena. Valitettavasti aikoinaan kunniakas ja vallankumouksellinen PTB näyttää astuneen tälle tielle, moitti Venäjän kommunistinen työväenpuolue. Puolue on stalinistiseksi luonnehditun Initiativen jäsen.
Stalinisteilla muutama puolue ja kymmeniä perinneyhdistyksiä
Äärikommunistit siteeraavat hartaasti Leninin pamfletteja ja odottavat viimeistä imperialistista sotaa, jonka aikana suurten tehdassalien työläisjoukot kommunistipuolueen johdolla kääntävät kiväärien piiput riistäjiä vastaan ja pystyttävät proletariaatin diktatuurin.
Näiden ryhmien mielestä uusliberalismin vastaista taistelua korostavat puolueet eivät ole aidosti vasemmistolaisia, sillä uusliberalismi on vain kapitalismin pintailmiö. Toteuttaakseen todella vasemmistolaista politiikkaa on puolueen johdonmukaisesti tähdennettävä, että vain kumoamalla imperialistinen järjestys voidaan saada muutos aikaiseksi.
Suurin osa kommunistisista puolueista kuuluu tähän ryhmään. Kaikkein tiukimmat 29 puoluetta kuuluvat Kreikan kommunistisen puolueen (KKE) perustamaan Initiativeen (katso artikkelin osa 2) ja parikymmentä muuta (kuten suomalainen Kommunistinen työväenpuolue) osallistuvat vuosittain KKE:n koollekutsumiin Euroopan kommunistien tapaamisiin (ECM) vannomaan lojaalisuuttaan KKE:lle.
Initiativeen kuuluvat puolueet saivat maidensa viime vaaleissa noin puoli miljoonaa ääntä, niistä oli KKE:n ääniä 300 000. Kyse on siis muutamaa poikkeusta lukuunottamatta marginaalisista ryhmistä.
Euroopan suurin stalinistinen puolue on Venäjän kommunistit, joka osallistui ensimmäistä kertaa vaaleihin vuonna 2016. Puolueen saamat 1,2 miljoonaa ääntä ja 2,3 prosentin ääniosuus eivät riittäneet viiden prosentin äänikynnyksen ylittämiseen.
Reformistit ovat vähemmistö, jolla on enemmistö äänestäjistä
Lukumäärältään pienimmän, mutta kannatukseltaan suurimman ryhmän kommunistisia puolueita muodostavat Euroopan vasemmistopuolueeseen (PEL) kuuluvat tai sen kanssa yhteistyötä muun muassa Euroopan parlamentin vasemmistoryhmässä (GUE-NGL) tekevät puolueet. Nämä kommunistipuolueet ovat säilyttäneet yhteytensä PELiin ja GUE-NGL:iin siitä huolimatta, että kommunistipuolueet ovat menettäneet niissä enemmistöasemansa.
Useimmat näistä kommunistipuolueista ovat reformistisia: ne luottavat siihen, että monia tärkeitä tavoitteita voidaan edistää myös parlamentaarisin keinoin jo kapitalismin vallitessa, vaikkakin itse kapitalistinen järjestelmä on yhteiskunnallisten ongelmien syy. Kapitalismille löytyy aikanaan seuraaja rauhanomaisin keinoin.
Ne ovat – mikä puolue enemmän, mikä vähemmän – avartaneet ohjelmiaan ja ovat uuden vasemmiston lailla rakentamassa rintamaa uusliberalistista talouspolitiikkaa ja ilmastonmuutosta vastaan kansanliikkeissä ja parlamenteissa. Myös ihmisoikeudet, feminismi ja kaikille tasavertainen oikeus avioliittoon ovat monen reformoidun kommunistisen puolueen toiminnassa mukana.
PEL ja GUE-NGL katsovat, että Euroopan unionin politiikkaan pitää yrittää vaikuttaa. KKE:n analyysin mukaan Euroopan vasemmistopuolue todistaa EU-politiikallaan olevansa “imperialistisen barbarismin vasen puolustaja sekä saalistusliittouma EU:n tuki ja propagandisti”.
Kommunistiparlamentaarikot entisen Neuvostoliiton alueen maissa
Latvian vuonna 1991 kielletyn kommunistipuolueen työtä jatkaa Latvian sosialistinen puolue (LSP), joka kuuluu Initiativeen. Vaikka ortodoksikommunistit soimaavat ankarasti sosiaalidemokraatteja, heille kelpaa parlamenttipaikat, jos niitä saa demarien siivellä. LSP asetti viime vaaleissa kolme ehdokasta Latvian suurimman puolueen, sosiaalidemokraattisen Harmonia-puolueen listoille, ja kaikki valittiin.
Moldovan kommunistien puolue on kulkenut 10 vuodessa mahtipuolueesta marginaaliin. Vuoden 2009 huhtikuun vaaleissa puolue säilytti 49,5 prosentin ääniosuudella ja 60 paikalla ehdottoman enemmistön 101 paikkaisessa parlamentissa. Vuoden 2014 vaaleissa kommunistien puolue sai enää 21 paikkaa 17,5 prosentin ääniosuudella.
Vaalien jälkeen kaksi kolmasosaa Moldovan kommunistien parlamenttiryhmän jäsenistä on jättänyt puolueen. PCRM valmistautuu marraskuussa pidettäviin parlamenttivaaleihin seitsemän kansanedustajan voimin. Kannatusmittaukset ennustavat puolueen putoavan kuuden prosentin äänikynnyksen alapuolelle.
Ukrainan kommunistinen puolue putosi viime vaaleissa parlamentista, ja pian vaalien jälkeen puolue kiellettiin. Kieltopäätöksen laillisuudesta eri oikeusistuimissa käytävä kiista ei kuitenkaan ole vielä päättynyt, ja kommunistipuolue on yhä oikeusministeriön postituslistalla.
Parlamenttipuolueet Valko-Venäjän kommunistinen puolue (KPB, КПБ) ja Venäjän Federaation kommunistinen puolue (КПРФ, KPRF) ovat säilyttäneet sosialismin ajan retoriikan. Käytännössä niiden kuitenkin katsotaan olevan maidensa hallitsijoiden apupuolueita. Niiden rooli on antaa sellainen kuva, että maissa olisi todellinen laillisesti toimiva oppositio.
Venäjän KPRF:n kilpailijaksi on noussut avoimesti Stalinin muistoa vaaliva Venäjän kommunistit -puolue. Yli miljoonasta äänestä huolimatta sillä jäi viime vaaleissa matkaa viiden prosentin äänikynnykseen.
Neuvostoliittoon kuuluneista Euroopan maista ilman kommunistipuolueen edustusta parlamentissa ovat (sulkeissa maan parhaiten menestyneen kommunistipuolueen ääniosuus viimeksi järjestetyissä vaaleissa): Armenia (0,75), Azerbaidžan (0,4), Georgia (0,1), Liettua (Initiativeen kuuluva Sosialistinen kansanrintama ei osallistunut vaaleihin) ja Viro (puolue kielletty).
Kommunistit harvassa muissa entisten sosialististen maiden parlamenteissa
Bulgarian ja Serbian kommunistiset puolueet ovat Latvian kommunistipuolueen lailla turvautuneet sosiaalidemokraattien ehdokaslistoihin saadakseen kumpikin paikan eduskuntaan. Yhden lähteen mukaan myös Bosnia-Herzegovinan kommunistinen työväenpuolue olisi saanut yhden paikan sosiaalidemokraattien listalta, mutta tälle tiedolle ei löytynyt vahvistusta.
Tšekin kommunistinen puolue (Böömin ja Määrin KP) KSČM on ainoa sosialismin jälkeinen poliittinen puolue entisen Neuvostoliiton ulkopuolella, joka on pitänyt kommunistisen identiteettinsä ja nimensä ja silti säilyttänyt merkittävän joukkokannatuksen, tosin vain viime syksyn vaaleihin asti.
Muut Neuvostoliiton ulkopuoliset entisten sosialistimaiden kommunistipuolueet ryhtyivät sosiaalidemokraattisiksi puolueiksi, mutta KSČM ei. Puolue on taiteillut stalinististen ja reformististen puolueiden välimaastossa. KSČM ei omaksunut ympäristönsuojelun, feminismin, antirasismin ja seksuaalivähemmistöjen puolustamisen teemoja säilyttääkseen konservatiiviset kannattajansa, mutta vältti kuitenkin leimautumista stalinistiseksi.
KSČM osallistui Initiativen perustavaan kokoukseen, mutta ei liittynyt siihen. Se lähti mielenosoituksellisesti Euroopan vasemmistopuolueen (PEL) perustavasta kokouksesta, mutta otti myöhemmin tarkkailijan aseman, toisin kuin Kreikan ja Portugalin tiukat kommunistipuolueet.
KSČM:n taktiikka toimi pitkään, mutta kannatuspohja mureni luonnollista tietä. Puolueen jäsenten keski-ikä oli 72 vuotta vuonna 2013. Nuoret menivät piraattien riveihin, kun vasemmalta ei löytynyt vaihtoehtoja. Syksyn eduskuntavaaleissa kommunistit hävisivät 18 paikkaa, piraattipuolue nousi eduskuntaan 22 edustajan voimalla.
Tšekin piraattipuolue on allekirjoittanut Giánis Varoufákisin käynnistämän Demokratia Eurooppaan 2025 -kansalaisliikkeen (DiEM25) manifestiin, ja kaksi piraattipuolueen uutta parlamentaarikkoa ovat DiEM25:n jäseniä.
Sosialismin jälkeisistä maista ilman kommunistipuolueen edustusta parlamentissa ovat (suluissa maan suosituimman kommunistipuolueen äänimäärä viime vaaleissa): Albania (0,07), Puola (-), Romania (ei ole päässyt puoluerekisteriin), Slovakia (0,62) ja Unkari (0,56).
Entisen Jugoslavian alueen valtioista kaikki Serbiaa lukuunottamatta ovat ilman kommunistipuolueen edustusta: Bosnia ja Herzegovina (0,31), Kosovo (ei puoluetta), Kroatia (-), Makedonia (-), Montenegro (ei puoluetta) ja Slovenia (ei puoluetta).
Kommunisteja yhä seitsemän Länsi-Euroopan maan parlamentissa
Kommunististen puolueiden kannatus Neuvostoliiton ja muiden sosialismin jälkeisten maiden parlamenteissa on yleisesti ottaen vähäinen ja laskeva.
Läntisessä Euroopassa kommunististen puolueiden paikkaluku sen sijaan on viimeksi pidetyissä vaaleissa pysynyt ennallaan tai kasvanut. Tämä ei kuitenkaan ole vallitseva suuntaus. Vain Belgian puolueen kannatus on lisääntynyt useimmissa vaaleissa peräkkäin. Mikään ei puhu sen puolesta, että kommunistipuolueet palaisivat niihin asemiin, jotka niillä oli ennen vuotta 1990.
Belgian työväenpuolueen kehitystä on selostettu tämän kirjoituksen alussa. Puolue ei ole liittynyt Euroopan vasemmistopuolueeseen, vaikka onkin poliittisesti lähentynyt sen kommunistijäseniä.
Espanjan kommunistinen puolue PCE on osallistunut vaaleihin poliittisessa liittoumassa nimeltä Yhtynyt vasemmisto (IU) vuodesta 1986 lähtien. IU on puolestaan tehnyt vaaliliittoja muiden järjestöjen ja liikkeiden kanssa. PCE:n saamat äänimäärät eivät siten ole tiedossa. PCE on kuitenkin IU:n suurin jäsen. Valistunut arvaus on, että PCE:llä on noin miljoona kannattajaa.
IU:lle vaaliliitto Podemoksen kanssa viime vaaleissa oli hyvin kannattava, se nosti paikkansa yhdestä kahdeksaan. IU:n kahdeksasta kansanedustajasta viisi on PCE:n jäseniä.
Italian kommunismin jälleensyntymisen puolue PRC jäi Italian parlamenttivaaleissa ilman paikkoja. PRC osallistui RC (Kansalaisvallankumous) -vaaliliittoon. Italian seuraavat parlamenttivaalit ovat 4. maaliskuuta. PRC osallistuu vaalikampanjaan PaP (Valta kansalle) -vaaliliitossa. Mielipidemittaukset ovat tähän mennessä luvanneet vaaliliitolle alle yhden prosentin kannatusta. Vasen Kaista julkaisee helmikuun lopulla katsauksen Italian vaaliasetelmiin.
Kommunistien ehdokas presidentiksi?
Kyproksen AKELin kannatus putosi vuoden 2016 vaaleissa ensimmäistä kertaa alle 30 prosentin sitten vuoden 1985 vaalien. AKELilla on kuitenkin merkittävä asema edelleen. Kyproksen presidentinvaalit pidettiin samanaikaisesti kuin Suomen vaalit viime sunnuntaina. Kyproksella joudutaan pitämään toiset presidentinvaalit ensi sunnuntaina. Istuva presidentti, konservatiivista DISY-puoluetta edustava Nicos Anastasiades sai 35,5 prosenttia äänistä ja AKELin tukema haastaja Stavros Malas 30,2 prosenttia äänistä. Uusimpien mielipidemittausten mukaan ei ole aivan mahdotonta, että Kypros yhden vaalikauden tauon jälkeen valitsee jälleen kommunistisen presidentin.
Portugalin PCP on jo kolmekymmentä vuotta toiminut vaaliyhteistyössä Ekologistipuolue Vihreiden kanssa. Jälkimmäistä kutsutaan meloni-puolueeksi kuten monia muitakin Euroopan vihreitä puolueita, koska niiden katsotaan olevan melonien tapaan vihreitä päältä, mutta punaisia sisältä. CDU-vaaliliiton 17 paikaista 15 on kommunisteilla, kaksi vihreillä.
Portugalin PCP määrittelee itsensä marxilais-leniniläiseksi puolueeksi, mutta osallistuu yhdessä vasemmistolaisen BE:n kanssa sosiaalidemokraattien vähemmistöhallituksen tukemiseen (asiasta tarkemmin artikkelin ensimmäisessä osassa).
PCP on kyennyt säilyttämään kannatuksensa, vaikka sen uuteen vasemmistoon kuuluva haastaja, vasemmistoblokki (BE) on ajanut sen ohi kannatuksessa. PCP:n keskittyessa enemmän marxilais-leniniläiseen retoriikkaan on Euroopan vasemmistopuolueeseen kuuluva BE tuonut maan poliittiseen keskusteluun uusia teemoja puhumalla voimakkaasti tasa-arvosta, oikeudesta aborttiin ja tasavertaisen avioliitto- ja adoptio-oikeuden puolesta.
Kun BE puolueen perustamisvuonna 1999 sai parlamenttivaaleissa 2 edustajaa, sai PCP kahden paikan lisäyksen myötä 15 paikkaa. Viime vaaleissa vuonna 2015 BE sai jo 18 paikkaa, PCP samat 15.
Ranskan kommunistien vaalimenestystä on kommentoitu yksityiskohtaisesti Vasen Kaistan viime vuonna julkaisemissa vaaliraporteissa.
Taulukosta on jätetty pois Norjan parlamenttiin viime syyskuun vaaleissa ensimmäistä kertaa yltänyt Punainen puolue Rødt. Vaikka puolue on selvästi Sosialistisesta vasemmistopuolueesta, SV:sta vasemmalla, se ei osallistu kommunististen puolueiden yhteisöön eikä samaista itseään kommunistisiin puolueisiin. Norjan perinteikäs kommunistipuolue, Initiativen jäseniin kuuluva NKP sai parhaimmillaan 176 000 ääntä vuonna 1945 ja 11,9 prosentin kannatusosuuden, viime syksyn vaaleissa enää 301 ääntä.
Kommunistit Euroopan parlamentissa
EU:n jäsenmaissa maansa parlamenttivaaleihin osallistuvat kommunistipuolueet pyrkivät yleensä myös Euroopan parlamenttiin. Poikkeuksiakin on. Vuoden 2015 Suomen eduskuntavaaleissa 1 100 ääntä ja 0,04 prosentin ääniosuuden saanut Kommunistinen työväenpuolue ylpeilee kommunistien kansainvälisissä kokouksissa paitsi lojaalisuudellaan KKE:lle nimenomaan sillä, että se on ainoa suomalainen puolue, joka boikotoi Euroopan parlamentin vaaleja.
Kommunististen puolueiden mepit kuuluvat Euroopan yhtyneen vasemmiston / Pohjoismaiden vihreän vasemmiston (GUE/NGL) europarlamenttiryhmään. Ainoan poikkeuksen tekevät Kreikan KKE:n edustajat, jotka kuuluvat ryhmättömien ryhmään.
Ilman kommunistipuolueiden edustusta maansa parlamentissa ovat (suluissa eniten ääniä viime vaaleissa saaneen puolueen ääniosuus): Alankomaat (-), Britannia (-), Irlanti (0,2), Itävalta (0,8), Luxemburg (1,64), Malta (-), Norja (0,00), Ruotsi (0,01), Saksa (0,00), Suomi (0,25) ja Tanska (-) ja Turkki (0,11).
Andorrassa, Islannissa, Liechtensteinissa, Monacossa, San Marinossa ja Vatikaanivaltiossa ei ole ollut tai ei ole enää kommunistista puoluetta.
Yhteenvetoa
Euroopan kommunististen puolueiden kannatus Euroopan maiden parlamenttivaaleissa on laskenut jyrkästi 30 vuotta. Kaikkien Euroopan maiden viimeksi pidetyissä vaaleissa kommunistit saivat noin 14 miljoonaa ääntä. Viime vaaleja edeltävissä vaaleissa kommunistit saivat 21 miljoonaa ääntä. Uudet ja uudistuneet vasemmistopuolueet ovat vasemmiston valtavirta.
Vaikka stalinistisia puolueita on vielä runsaasti, niiden jäsenet ovat jo luonnollisista syistä kadottaneet hampaansa sekä kuvainnollisesti että fyysisesti. Heillä ei ole enää muuta kuin muistonsa vanhoista uroteoistaan fasisminvastaisessa taistelussa ja sosiaalisten uudistusten puolesta. Muistelkoon rauhassa.
Vaaleissa menestyvistä kommunistipuolueista valtaosa on selvästi sanoutunut irti Stalinin ajan väärinkäytöksistä ja muistuttavat itse asiassa aika paljon sosiaalidemokraattisia puolueita ajalta ennen sosiaalidemokraattisten valtapuolueiden siirtymistä uusliberalismin tukipylväiksi.
Leniniläinen vallankumousteoria istuu huonosti nykyaikaan. Suurin osa noin sata vuotta sitten perustetuista kommunistisista puolueista on havainnut tämän. Ne ovat päivittäneet itsensä monin eri tavoin:
Ruotsin kommunistinen puolue muutti puoluekokouspäätöksellä nimensä, sääntönsä ja ohjelmansa, se synnytti itsensä uudelleen Ruotsin vasemmistopuolueena. Suomen kommunistinen puolue purki itsensä ja kehotti jäseniään liittymään uuteen vasemmistoliittoon. Iso-Britannian kommunistinen puolue vain purki itsensä.
Alankomaiden kommunistinen puolue yhdistyi vasemmistolaisten ja vihreiden puolueiden kanssa vihreäksi vasemmistoksi. Itäisen Saksan johtava kommunistinen puolue uudisti ensin itsensä, ja yhdistyi myöhemmin läntisen Saksan vasemmistodemareiden ja muiden vasemmistolaisten kanssa die Linkeksi.
Italian ja Neuvostoliiton ulkopuolisten sosialististen maiden johtavat kommunistipuolueet (Tšekkiä lukuunottamatta) muuttivat itsensä oikeistososiaalidemokraattisiksi puolueiksi.
Uusia stalinistisia ryhmiä on samanaikaisesti syntynyt kymmeniä. Mutta ne ovat etupäässä lukupiirejä, joissa lausutaan Lenin-sitaatteja.
Lue kaikki artikkelin osat:
Vain ruosteen puna jää – Euroopan kommunistit
Osa 3 (1.2.2018)
Osa 2 (11.1.2018)
Osa 1 (3.1.2018)
Lue lisää muualla verkossa:
Nykyisten stalinistien kirjoituksia, jotka valaisevat heidän ajausmaailmaansa:
Imperialism means war (KKE:n puheenvuoro viimeiseksi jääneessä Kommunistien kansainvälisessä seminaarissa v. 2014)
Mertens vs Martens (Venäjän kommunistinen työväenpuolue Belgian työväenpuolueesta v. 2016)
Miten Ktp eroaa Skp:sta? (Työkansan Sanomat 12/2016)
Mielenkiintoinen kirjoitus sosialisminjälkeisten maiden kommunistisista puolueista:
The Radical Left of the New EU: Between Communist Nostalgia and Postmodern Radicalism (Stanislav Holubec, 6.12.2016, Socialism and Democracy Online)
Linkkejä löytyy myös aikaisempien osien yhteydessä.
Artikkelin kolmannessa osassa mainitut kommunistiset järjestöt:
Belgian työväenpuolue (Hollanti: Partij van de Arbeid van België, PVDA; Ranska: Parti du Travail de Belgique, PTB)
Bosnian ja Hertsegovinan kommunistinen työväenpuolue (Radničko-komunistička partija Bosne i Hercegovine, RKP-BiH)
Bulgarian kommunistinen puolue (Комунистическа Партия на България, Komunisticeska Partija na Balgarija, KPB)
Espanjan kommunistinen puolue (Partido Comunista de España, PCE)
(Espanjan) Yhtynyt Vasemmisto (Izquierda Unida, IU)
(Italian) Kommunismin jälleensyntymisen puolue (Partito della Rifondazione Comunista, PRC)
Italian) Kansan vallankumous vaaliliitto 2013 (Rivoluzione Civile, RC) Purettu vuonna 2013
(Italian) Valta kansalle -vaaliliitto (Potere al Popolo, PaP)
Kreikan kommunistinen puolue (Κομμουνιστικό Κόμμα Ελλάδας, ΚΚΕ) Sivut ovat 12 kielellä.
(Kyproksen) Työkansan edistyspuolue (AKEL, Ανορθωτικό Κόμμα Εργαζόμενου Λαού, ΑΚΕΛ)
Kreikan-, turkin- ja englanninkieliset.
Latvian sosialistinen puolue (Latvijas Sociālistiskā partija, LSP) Latvian- ja venäjänkielellä
Moldovan tasavallan kommunistien puolue (Partidul Comuniștilor din Republica Moldova, PCRM)
Moldovan reformistinen kommunistinen puolue (Partidul Comuniştilor Reformatori din Moldova, PCRM)
Norjan kommunistinen puolue (Norges Kommunistiske Parti, NKP)
Portugalin kommunistinen puolue (Partido Comunista Português, PCP) PCP:n englanninkieliset sivut
Ranskan kommunistinen puolue (Parti communiste français, PCF)
(Serbia) Kommunistinen puolue (Kомунистичка партија, KP)
Suomen kommunistinen puolue, SKP (1994)
(Suomen) Kommunistinen työväenpuolue rauhan ja sosialismin puolesta, KTP
Sveitsin työväenpuolue (Partei der Arbeit der Schweitz, PdA) Puolueella myös ranskan- ja italiankieliset sivut
(Tšekin) Piraattipuolue (Česká pirátská strana)
Ukrainan kommunistinen puolue (Комуністична партія України, KPU) Venäjän- ja ukrainankieliset sivut.
Valko-Venäjän kommunistinen puolue (Камуністы́чная па́ртыя Белару́сі, KPB)
Venäjän Federaation kommunistinen puolue (Коммунистическая Партия Российской Федерации; КПРФ, KPRF) Myös englannin- ja espanjankielillä.
Venäjän kommunistinen työväenpuolue (Российская Коммунистическая Рабочая Партия РКРП-КПСС) Sivuilla myös englanninkieliset alasivut.
Venäjän kommunistit (Коммунисты России) Myös englannin- ja espanjankieliset sivut
Eurooopan kommunistien tapaaminen (European Communist Meeting, ECM) Kokouksella ei ole omia nettisivuja. Linkki on uutiseen kymmenennestä tapaamisesta viime vuonna.
Initiative (Kommunististen ja työväenpuolueiden ALOITE -järjestö)
Muut artikkelin kolmannessa osassa mainitut järjestöt:
DiEM25
Euroopan vasemmistopuolue (European Left,EL tai PEL) Englannin, ranskan ja saksankieliset
Euroopan yhtyneen vasemmiston / Pohjoismaiden vihreän vasemmiston ryhmä Euroopan parlamentissa (Gauche unitaire européenne/Nordic Green Left, GUE/NGL)
(Kyproksen) Demokraattinen liike DISY (Δημοκρατικός Συναγερμός)
(Norjan) punainen puolue (Rødt)
Podemos (Espanjankieliset, lisäksi kielivaihtoehtoina englanti, katalaani, baski, galego ja asturia)
(Portugalin) Ekologinen puolue “Vihreät” (Partido Ecologista ”Os Verdes”, PEV)
(Portugalin) Vasemmistoblokki (Bloco de Esquerda, BE)
(Suomen) Vasemmistoliitto (Suomen-, ruotsin-, saamen- ja englanninkieliset)
(Tšekin) Piraattipuolue (Česká pirátská strana)
Lisää vaalituloksia ja -yhteenvetoja:
Euroopan kokoomus hukkasi yhteiset arvot ja viidenneksen äänestäjistään (11.6.)
Kokoomuslaiset voittoon Sloveniassa, myös vasemmisto lisäsi kannatustaan (4.6.)
Euroopan vaalit 2017 ‒ demarit vilkuilevat Portugaliin (3.5.)
Euroopan vaalit 2017: Vihreiden alavire jatkui (10.4.)
Euroopan parlamenttivaalit 2017 – vasemmiston nousu jatkuu (3.4.)
Euroopan vaalit 2017: Kaikki äänet ja paikat laskettu (29.3)
Minne katosi Italian keskusta ja vasemmisto? (8.3.)
Berlusconi – viidennen kerran? Italian vaaliennakko (3.3.)
Vaalituloksia
Kaikkien Euroopan maiden vaalitulokset vuodesta 2016 alkaen (Vasen Kaista)
Eurooppa rakentaa ja raivoaa
Vasen Kaistan kirjoitussarja eurooppalaisista puolueista kevättalvella 2017:
1. Euroopan vaalit 2016
- Osa 1 Vasemmistokin eteni (9.1.2017)
- Osa 2 Itäinen Eurooppa kaksipuoluevallan lumossa (11.1.2017)
- Osa 3 Mitä Saksassa nyt tapahtuu? (13.1.2017)
2. Europarlamentti: Kahden puolueen valta murenee (16.1.2017)
3. Euroopan vasemmistopuolue (20.1.2017)
4. Vasemmistopuolueet Euroopan parlamenteissa (27.1.2017)
5. Sosiaalidemokraattiset puolueet Euroopassa (3.2.2017)
6. Euromyönteiset oikeistopuolueet (10.2.2017)
7. Radikaalioikeistolla jo viidenneksen kannatus (17.2.2017)
8, ALDE, keskusta ja Liberaalidemokraatit (24.2.2017)
9. Vihreät, regionalistit ja piraatit (15.3.2017)
10. Onko Euroopasta unioniksi? (24.3.2017, sarjan viimeinen osa)
*