Artikkeli: Artikkelit 2013–2018

3.3.2018 klo 17:54

Berlusconi – viidennen kerran? Italian vaaliennakko

Italian parlamentin edustajainhuone kokoontuu Palazzo Montecitoriossa. (Kuva: LPLT / Wikimedia Commons, lisenssi CC BY-SA 3.0)

 

Teksti ja taulukot: CAI MELAKOSKI   
Silvio Berlusconi ei ole veropetostuomion vuoksi vaalikelpoinen Italian huomisissa vaaleissa, mutta hänestä saattaa silti jälleen tulla maan vaikutusvaltaisin henkilö. Berlusconin johtama keskustaoikeiston vaaliliitto sai keskimäärin 36,5 prosentin osuuden viimeisissä kannatusmittauksissa ennen vaaleja.

Berlusconi on toiminut vuodesta 1994 alkaen neljästi Italian pääministerinä. Jos gallupmenestys toistuu vaaliuurnilla, on pääministeriksi tarjolla Berlusconin uskollinen aseenkantaja, Euroopan parlamentin puhemies Antonio Tajani.

Puolet keskustaoikeiston gallupkannatuksesta on tukea nationalistiselle radikaalioikeistolle. Mahdollinen oikeistohallitus olisi siten täysin riippuvainen jyrkän oikeiston tuesta.

Kannatusosuudeltaan suurin puolue vaalien jälkeen on melko varmasti Viiden tähden liike M5S. Viimeiset kannatusmittaukset lupasivat puolueelle keskimäärin 27,5 prosenttia äänistä. Toiseksi suurimmalle puolueelle, sosiaalidemokraateille, mitattiin 22 prosentin kannatusosuus.

Kolmannes äänioikeutetuista ei kuitenkaan vielä osannut tai halunnut kertoa äänestysaikeistaan, joten kannatusluvut saattavat muuttua merkittävästi sunnuntai-iltana alkavaan ääntenlaskuun mennessä.

Italian puolueiden aika kuluu liittoutumiseen, erkaantumiseen ja hajoamiseen

Vuoden 2013 edustajainhuoneen vaaleissa kymmenen valtakunnallista puoluetta sai paikkoja edustajainhuoneeseen. Näistä vain kolme on nyt samalla nimellä niiden 12 puolueen tai yhteislistan joukossa, jotka vaalien alla ovat saaneet keskimäärin vähintään yhden prosentin ääniosuuden kannatusmittauksissa.

Italialaiseen tapaan puolueita on perustettu ja purettu, ne ovat revenneet, yhdistyneet, liittoutuneet ja vaihtaneet liittoutumia ripeään tahtiin. Vaalivoitosta kamppailee kuitenkin keskustavasemmistolainen ja keskustaoikeistolainen vaaliliitto sekä M5S.

Vaaleissa ovat lisäksi mukana kahden demareista lohjenneen puolueen ja Italian vasemmiston yhteislista (5,5 prosentin gallup-osuus), kommunistipuolueiden ja vihreiden vasemman laidan yhteislista (1,5 prosenttia) ja uusfasistien CPI yhden prosentin kannatuksella.

Keskeisiä vaaliteemoja ovat olleet maahanmuuttokysymys (Italiaan on saapunut 600 000 turvapaikanhakijaa ja muuta maahanmuuttajaa neljän viime vuoden aikana), lapsiperheiden tukeminen, suhtautuminen Euroopan Unioniin ja verotus.

Uusi vaalilaki voi yllättää

Näissä vaaleissa on käytössä uusi vaalijärjestelmä, joka on sekoitus enemmistövaalista ja suhteellisesta vaalitavasta. Enemmistövaalia, jossa vaalipiiristä valitaan eniten ääniä saanut ehdokas, noudatetaan 232 vaalipiirissä. Suhteellisella vaalilla puolueiden valtakunnallisen kannatuksen mukaan valitaan 386 edustajainhuoneen jäsentä. Lisäksi ulkomailla olevista vaalipiireistä valitaan 12 edustajaa vaalipiirikohtaisella suhteellisella vaalilla.

Edustajainhuoneeseen valitaan 630 jäsentä kuten ennenkin. Senaatin 315 jäsentä valitaan vastaavalla tavalla, senaatissa tosin on vaihteleva joukko elinikäisiä senaattoreja.

Äänikynnys on kymmenen prosenttia vaaliliitoille ja kolme prosenttia puolueille, jotka eivät osallistu liittoutumiin.

Keskustavasemmisto haluaa lisää Eurooppaa

Sosiaalidemokraattisen demokraattisen puolueen Partito Democraticon (PD) sihteerin, Matteo Renzin, johtama keskustavasemmiston vaaliliitto on siirtynyt oikealle verrattuna vuoden 2013 vaaleihin. Siitä puuttuu vasemmistopuolue Sinistra Ecologia Libertà (SEL), jonka seuraaja on näissä vaaleissa muodostanut vaaliliiton kahden PD:n vasemmasta laidasta lohjenneen uuden puolueen kanssa.

Vasemman laidan vaaliliitossa on korvannut porvarillinen yhteislista Civica Populare (CP), jonka suurin jäsen Alternativa Popolare (AP) oli osa Berlusconin puoluetta viime vaaleissa.

 

Keskustavasemmiston vaaliliiton kannatus mielipidemittauksissa oli vaalien alla noin 26,5 prosenttia. Vuoden 2013 vaaleihin verrattuna on vasemmistopuolue poissa ja tilalla CP, kahdeksan porvaripuolueen muodostama vaalilista.

 

PD:n vaaliteemoja ovat 10 euron minipalkka, 400 euron lapsilisä ja 750 euron minimieläke. PD jäädyttäisi EU-rahoituksen mailta kuten Unkari ja Puola, jotka eivät ole kantaneet vastuutaan pakolaisvirrasta johtuvan taakan jakamisessa.

PD haluaa myös laskea yritysveron yhdeksi Euroopan alemmista, 24:stä 22:een prosenttiin. (Ei sentään hurjan matalalle Suomen 20 prosentin tasolle.)

Maltillisten porvarillisten puolueiden CP on nostanut esille terveydenhuollon ja vanhusten hoivan kysymyksiä. Uusi vaalilista +Europa ajaa Euroopan unionin integraation syventämistä perustamalla Euroopan yhdysvallat.

Uusi keskustavasemmistolainen vaalilista on myös Yhdessä, Insieme, kahden vasemmistokeskustalaisen ja yhden vihreän pikkupuolueen muodostama yhteislista.

Radikaalioikeisto on voimistunut keskustaoikeistossa

Keskustaoikeistolaista vaaliliittoa johtaa kokoomuksen veljespuolue, Berlusconin uudelleen synnyttämä Forza Italia (FI). Berlusconin puolueena kaksissa edellisissä vaaleissa ollut Vapauden kansa, Il Popolo della Libertà (PdL) hajosi pian edellisten vaalien jälkeen, ja osa siitä on nyt demarien vaaliliitossa, osa FI:ssä.

 

Keskustaoikeiston kannatus on viimeisissä kannatusmittauksissa ollut keskimäärin 36,5 prosenttia.

 

Myös keskustaoikeiston vaaliliitto on oikeistolaistunut. Radikaalioikeiston Pohjoisen liitto, Lega Nord (LN) on jättänyt pohjoisen pois nimestään vaalimateriaalissaan ja on onnistunut lisäämään kannatustaan koko maassa. Lega on kannatusmittauksissa enemmän kuin kolminkertaistanut ääniosuutensa vuoden 2013 vaaleihin verrattuna. Suurin fasismin perintöä kantava puolue Italian veljet, Fratelli d’Italia (FdI), on yli kaksinkertaistanut kannatuksensa.

Berlusconin edellisiltä hallituksilta jäivät verouudistukset vaatimattomiksi tavoitteisiin nähden. Keskustaoikeisto toteuttaisi nyt tasaveron. Berlusconi ehdottaa 23 prosentin tuloveroa kaikille muille paitsi pienituloisimmille. Lega alentaisi tasaveron 15 prosenttiin.

Keskustaoikeisto antaisi lapsiperheille tukea, joka nousisi lapsiluvun mukaan. Forza Italia lupaa puolestaan minimieläkkeen korotusta tuhanteen euroon.

Keskustaoikeisto palauttaisi rajavalvonnan ja tiukentaisi humanitäärisistä syistä pakolaisstatuksen hakemisen kriteerejä. Pakolaiset ja maahanmuuttajat pysäytettäisiin heti rajalla.

FI ja LN ovat eri linjoilla suhtautumisessa Euroopan unioniin, jälkimmäinen on huomattavasti enemmän euroskeptinen. Yhteinen vaaliohjelma lupaa neuvotella uusimmat EU-sopimukset uusiksi.

Populistien M5S heittää verkkoja joka suuntaan

Kolmantena hallitusvallasta kamppailee vaaliliitoista kieltäytyvä, edellisissä vaaleissa parlamenttiin uutena puolueena pyrkinyt ja heti suurimman kannatusosuuden saanut populistipuolue M5S.

M5S hyödyntää taitavasti sitä tyytymättömyyttä, jota äänestäjät tuntevat sosiaalidemokraattien ja porvarien valtapuolueita kohtaan. Se korostaa, että M5S on kansanliike, ei puolue. Tätä M5S korostaa muun muassa kieltäytymällä vaaliliitoista ja rajoittamalla jäsentensä luottamustoimikaudet kahteen.

Puolue vastustaa korruptiota, kannattaa e-demokratiaa (suoraa kansanvaltaa netin välityksellä) ja vihreitä arvoja.

 

M5S ei viime vaaleissa saanut ääniosuuttaan vastaavaa määrää paikkoja edustajainhuoneessa, koska kieltäytyi vaaliliitoista. Puolue on menettänyt lähes viidenneksen kansanedustajistaan muihin puolueihin. Nyt kannatus mielipidemittauksissa on 27,5 prosenttia, toteutuessaan se tarkoittaisi kahden prosentin kasvua ääniosuuteen.

 

Maahanmuuttokysymyksessä ja suhtaumisessa Euroopan unioniin puolueen kanta joustaa tilanteen mukaan. Yhtenä päivänä se lupaa järjestää kansanäänestyksen Euroopan unionista eroamiseksi, toisena päivänä se tukee Italian osallistumista unioniin.

M5S vapauttaisi alle 10 000 euron tulot verosta ja alentaisi roimasti yritysveroa. Puolue lisäisi työpaikkoja investoinneilla uuteen teknologiaan. Tähän asti nämä investoinnit ovat johtaneet työpaikkojen vähenemiseen, vaikka uusiakin on syntynyt.

Puolue ehdottaa 785 euron kansalaispalkkaa kaikille köyhyysrajan alapuolella oleville kansalaisille. Se olisi kuitenkin vastikkeellista, eli edellyttäisi aktiivista työnhakua.

Euroopan parlamentissa M5S kuuluu samaan EFDD-ryhmään kuin perussuomalaiset ennen siirtymistään ECR-ryhmään. Puolueen mepeistä yksi on siirtynyt radikaalioikeiston ryhmään, toinen vihreiden ja separatistien ryhmään. Myös M5S:n parlamenttiryhmästä Italiassa on piisannut liikennettä sekä oikealle että vasemmalle.

Puolueen perustaja ja yksinvaltias Beppe Grillo on vetäytynyt kärkimiehen asemasta puolueessa, hänen uusi tittelinsä on takuumies. Uusi puheenjohtaja on ikuinen oikeustieteen ja tekniikan ylioppilas, toimittajana ja nettivelhona toiminut Luigi Di Maio. Viisi vuotta sitten hänestä tuli 26-vuotiaana parlamentin edustajainhuoneen kaikkien aikojen nuorin varapuheenjohtaja.

Vasemmisto on ajamassa itseään syvemmälle marginaaliin

Sosiaalidemokraateista vasemmalla oleva puoluekenttä on hyvin hajanainen. Italiassa ei ole syntynyt vetovoimaista modernia ja edistyksellistä puoluetta samaan tapaan kuin useimmissa länsi-eurooppalaisissa maissa. Vihreiden asema on Italiassa vielä heikompi kuin vasemmiston.

Ainoa vasemmiston vaaliliitto, jolla on merkittävää kannatusta on Vapaat ja tasavertaiset, Liberi e Ugali (LeU). Vaaliliittoa johtaa senaatin puheenjohtaja, entinen Mafian vastaisten oikeudenkäyntien syyttäjä Pietro Grasso. Myös edustajainhuoneen puheenjohtaja Laura Boldrini on liittynyt LeU:n joukkoon.

 

Pienemmistä vaaliliitoista vain Vapaat ja tasarvoiset LeU näyttää voivan elätellä toivoa paikoista edustajainhuoneessa. Vaaliliittojen ulkopuolisista puoleista vain uusfasistinen CPI on mielipidetiedusteluissa yltänyt prosentin kannatuslukemiin. Se on kuitenkin kovin kaukana kolmen prosentin äänikynnyksestä.

 

LeU:n muodostavat vasemmistopuolue Sinistra Ecologia Libertàn (SEL) seuraaja Italian vasemmisto Sinistra Italia (SI) ja sosiaalidemokraattisen PD:n vasemmasta laidasta omiksi puolueikseen erkaantuneet Demokraattinen ja edistyksellinen liike, Movimento Democratico e Progressista (MDP) ja Mahdollisuus Possibile (P). Vaalilittoon kuuluu lisäksi pari alueellista puoluetta.

Valta kansalle, Potere a Popolo! (PaP) vaaliliitto kokoaa osin samoja puolueita, jotka viime vaaleissa jäivät ilman paikkaa Kansan vallankumous, Rivoluzione Civile vaaliliitossa. Sen merkittävin jäsen on Kommunismin jälleensyntymisen puolue Partito della Rifondazione Comunista (PRC). Siihen kuuluu lisäksi joukko pienempiä kommunistipuolueita, vallankumouksellinen piraattipuolue ja ruohonjuuritasolla toimivia kansalaisjärjestöjä.

Vasen Kaista vuoden 2018 vaaleista Euroopassa: 

Ruotsin vaalitulos valmistui — tässä vasemmiston vahvimmat kannatusalueet (16.9.2018)
Ruotsin vaalien paikkajakoa odotetaan keskiviikkoon, vasemmistopuolueen voitto varmistui jo (10.9.2018)
Mitä puoluetta äänestäisit Ruotsin vaaleissa? Tässä vaalikone (9.9.2018)
15-vuotias Greta Thunberg antoi Ruotsin vaalikampanjalle kasvot (7.9.2018)
Euroopan kokoomus hukkasi yhteiset arvot ja viidenneksen äänestäjistään (11.6.2018) – Artikkeli sisältää Unkarin vaalitulokset.
Kokoomuslaiset voittoon Sloveniassa, myös vasemmisto lisäsi kannatustaan (4.6.2018)
Minne katosi Italian keskusta ja vasemmisto? (8.3.2018)
Berlusconi – viidennen kerran? Italian vaaliennakko (3.3.2018) 

Euroopan puoluekatsauksia Vasen Kaista -verkkolehdessä:

Euroopan kokoomus hukkasi yhteiset arvot ja viidenneksen äänestäjistään (11.6.2018)
Euroopan vaalit 2017 ‒ demarit vilkuilevat Portugaliin (3.5.2018)
Euroopan vaalit 2017: Vihreiden alavire jatkui (10.4.2018)
Euroopan parlamenttivaalit 2017 – vasemmiston nousu jatkuu (3.4.2018)
Euroopan vaalit 2017: Kaikki äänet ja paikat laskettu (29.3.2018) 

*

Kommentteja: 1

  1. Feministeissä on varmasti paljon sellaisia, jotka kannattavat sukupuolikiintiöitä monissa paikoissa. En kuitenkaan usko, että kovin moni vaatisi sukupuolikiintiöitä esimerkiksi paneeleihin. Käytännön kysymyksissä päädyn selvästi useammin olemaan eri mieltä konservatiiveiksi asemoituvien ihmisten kanssa, mutta en väistämättä vastusta mitenkään verisesti konservatismia. Ajatus että nyt ollaan saavutettu jokin absoluuttinen meritokratia on minusta kuitenkin absurdi. Netissä valtaisan suuri osa feminismiin kohdistuvasta raivosta ei kohdistu suoraan kiintiöiden vaatimiseen, vaan useimmiten raivoa tuntuu herättävän ihan vaan se, että puhutaan rakenteista.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *