Teksti ja grafiikka: CAI MELAKOSKI
Vain Euroopan parlamentin vasemmistoryhmällä (European United Left-Nordic Green Left, GUE-NGL) on samat jäsenet nyt, kuin parlamentin istuntokauden alkaessa kolme vuotta sitten, vuonna 2014. Parlamentin oikealla laidalla liikenne ryhmästä toiseen on ollut kaikkein vilkkainta.
Euroopan unionia (EU) jyrkästi vastustavat oikeistopopulistien EFDD (Europe of Freedom and Direct Democracy) ja radikaalioikeiston ENF (Europe of Nations and Freedom) ovat olleet suurissa vaikeuksissa EU:n virallisille ryhmille asettamien vaatimusten täyttämisessä. Ryhmässä on oltava vähintään 25 jäsentä seitsemästä eri maasta.
EFDD:n kohtalo on jatkuvasti ollut vaakalaudalla, ryhmässä on juuri ja juuri seitsemän maan edustajat. ENF:n perustaminen onnistui vasta kesäkuussa 2015. Tuolloin tapahtui suurin siirtymä ryhmien välillä, kun ryhmättömien radikaalioikeistolaisten enemmistö siirtyi ENF:ään.
Italian Viiden tähden liike (Movimento 5 Stelle, M5S) tarjoaa kuvaavan esimerkin oikeistopopulististen puolueiden epämääräisyydestä. M5S on EFDD:n toiseksi suurin ryhmä alunperin 17 mepillään. Viime syksynä M5S haki jäsenyyttä liberaalien ALDE-ryhmässä, mutta sai rukkaset. Tämän vuoden tammikuussa yksi M5S:n jäsen loikkasi vihreiden Greens-EFA -ryhmään, ja toinen radikaalioikeiston ENF-ryhmään.
Liikenne EFDD:stä muihin ryhmiin on muutenkin ollut vilkasta. Latvialainen Talonpoikaispuolueen edustaja ja liettualaisen Laki ja järjestys -puolueen edustaja ovat siirtyneet liberaaliryhmään. Neljä EFDD:n suurimman puolueen, brittiläisen UKIPin edustajaa on lähtenyt, yksi konservatiivien ja reformistien ryhmään (European Conservatives and Reformists, ECR), toinen ENF-ryhmään ja kaksi ryhmättömiin.
Toisen esimerkin puoluekentän oikean laidan ongelmista tarjoaa vuonna 2013 perustettu Vaihtoehto Saksalle (Alternative für Deutschland, AfD). Puolueen perustivat taloustieteilijät, liikemiehet ja journalistit vastustamaan Saksan politiikkaa Euroopan velkakriisin yhteydessä. Puolueen näkyvin tavoite oli Saksan irrottaminen eurosta. Puolue loi nopeasti läheiset suhteet Britannian konservatiiveihin ja Euroopan parlamentin ECR-ryhmään.
Vuoden 2013 liittopäivävaaleissa puolue sai 4,7 prosenttia äänistä. Se ei riittänyt äänikynnyksen ylittämiseen. Seuraavan vuoden Euroopan parlamentin vaaleissa puolue sai jo 7,1 prosenttia äänistä ja seitsemän edustajaa europarlamenttiin. Se liittyi ECR-ryhmään.
AfD ajautui ankariin sisäisiin riitoihin puolueen linjasta. Perustajat halusivat säilyttää puolueen maltillisena oikeisto-oppositiopuolueena, uudet tulokkaat halusivat läheistä yhteistyötä radikaalioikeistolaisen Itävallan vapauspuolueen (Freiheitliche Partei Österreichs, FPÖ) kanssa. Rasistit ottivat vallan heinäkuussa 2015 järjestetyssä puoluekokouksessa 60 prosentin enemmistöllä.
Pian tämän jälkeen viisi AfD:n seitsemästä edustajasta EU-parlamentista erosi AfDstä ja perusti uuden puolueen, jonka nimi nykyisin on Liberal-Konservative Reformer, Liberaalikonservatiiviset uudistajat. ECR vaati kahta AfD:n jäseneksi jäänyttä europarlamentaarikkoa eroamaan ryhmästä. Heistä yksi varmisti EFDD:n säilymisen Euroopan parlamentin virallisena ryhmänä ja toinen liittyi ENF-ryhmään.
Suomalaiset mepit (Member of the European Parliament, Euroopan parlamentin jäsen) eivät ole istuntokauden aikana ryhmää vaihtaneet. Perussuomalaisten mepit siirtyivät istuntokauden alkaessa EFDD:stä Euroopan konservatiivien ja reformistien ryhmään. Perussuomalaiset harkitsee nyt paluuta EFDD-ryhmään.
Jos Euroopan parlamentin vaalit olisivat nyt
Euroopan parlamentin kokoonpanossa tapahtuisi melko suuria muutoksia, jos vaalit järjestettäisiin nyt. Kuten oikeassakin tuolileikissä, vähenevät tuolit oikeistolta. Vaalit pidetään kevätkesällä 2019.
Britannia ei tuolloin ole mukana. Brittien poistuminen heikentää erityisesti parlamentin ECR ja EFDD-ryhmiä.
Seuraavat laskelmat perustuvat Treffpunkt Europan kokoamiin yhteenvetoihin, joissa on yhdistelty kannatusmittausten ja vaalien tuloksia eri Euroopan maissa. Kannatusluvut eivät tietenkään ole tarkkoja, koska ne perustuvat mielipidetiedusteluihin. Ne näyttävät kuitenkin trendit melko luotettavasti, koska ne käyvät yksiin eri maissa järjestettyjen vaalitulosten kanssa.
Konservatiivinen Euroopan kansanpuolue (European People’s Party, EPP) menettäisi kannatusosuuttaan eniten vuoden 2014 vaaleista. Toiseksi suurimman tappion kärsisi Sosialistien ja demokraattien ryhmä (The Progressive Alliance of Socialists and Democrats, S&D).
EPP:n kannatuksen lasku näyttää jatkuvan tänä vuonna. Sen sijaan sosialidemokraatit ovat lisänneet kannatustaan, ja muodostaisivat Euroopan parlamentin suurimman ryhmän, jos vaalit olisivat nyt. Sosiaalidemokraateilla on kuitenkin vaikeat vaalit edessään tänään Saksassa ja lokakuussa Itävallassa ja Tšekissä. Tilanne saattaa vielä muuttua demareidenkin kannalta huonompaan suuntaan.
Vihreiden ja Euroopan vapaan allianssin ryhmä kuuluisi myös vaalien suuriin häviäjiin. Vihreillekin Saksan ja Itävallan vaalit ovat todella tärkeät. Molemmat maat kuuluvat perinteisesti Suomen ohella vihreiden tärkeimpiin tukialueisiin.
Suurin voittaja olisi Liberaalidemokraattien liiton ryhmä (The Alliance of Liberals and Democrats for Europe, ALDE). Vasemmisto lisäisi myös kannatustaan mukavasti.
Taulukko näyttää ENF:lle eniten lisäystä vuoteen 2014 verraten, mutta tämä johtuu siitä, että ENF:n tuolloinen ääniosuus sisältyy ryhmättömien osuuteen. Puolueen kannatus on laskenut alkuvuodesta. Kun myös EFDD on heikentynyt, voidaan päätellä että oikeiston sisällä kannatus on tällä erää siirtymässä oikeistoliberaaleille.
Oikeiston piirissä on kehitelty ikiliikkujaa, ikuiseksi tarkoitettua sulle-mulle konetta. Perinteiset oikeistopuolueet ja oikeistodemarit toteuttavat talouskuripolitiikkaa, jonka keskeinen idea on supistaa julkista taloutta suuryritysten ja suurituloisten hyväksi. Oikeistopopulistit ja radikaalioikeisto lisäävät kannatustaan selittämällä tästä uusliberalistisesta politiikasta kärsiville, että köyhtymiseen ovat syypäitä vähemmistöryhmät ja maahanmuuttajat. Perinteiset oikeistopuolueet kiittävät tuesta kiristämällä pakolaispolitiikkaa ja suvaitsemalla rasismia.
Nyt järjestely osoittaa murenemisen merkkejä. Monien sosiaalidemokraattien helpotukseksi S&D:n ja EPP:n 30 vuotta jatkunut yhteistyö Euroopan parlamentissa, Grand Coalition (suuri liittouma) purkaantui alkuvuodesta, ja sosiaalidemokraateilla on lupa miettiä politiikkansa painopisteitä uudestaan.
(Näet kuvassa yllä puolueiden kannatusosuudet kunakin ajanjaksona siirtämällä hiiren osoitinta kannatusjanojen taitekohtiin)
Euroopan unioni sai aikoinaan laajan kannatuksen yhteisenä projektina, jonka kärkinä olivat rauhan ja ihmisoikeuksien lisäksi vapaan liikkuvuuden ja yhteisen talousalueen tuomat edut. Unioniin nihkeästi suhtautuneet sosiaalidemokraatit saatiin mukaan ottamalla vielä sosiaalisen Euroopan käsite yhdeksi kärjeksi.
Yrityksiä koskeva vapaa liikkuvuus ja yhteisen talousalueen suuryrityksille tuomat edut ovat jääneet tärkeimmiksi EU:n kärjiksi käytännössä, mutta toisenlaisen Euroopan kannatus on nyt lisääntymässä. Ehkä.
Yllätysvaalit Islannissa
Euroopan unionin alueella järjestetään syksyn kuluessa ainakin kolmet parlamenttivaalit. Ylimääräiset vaalit on tänä vuonna järjestetty jo Bulgariassa. Maltalla ja Britanniassa, joten ei olisi tavatonta, jos vielä useammassakin maassa on vaalit ennen vuodenvaihdetta
Saksassa vaalit ovat tänään 24. syyskuuta, Itävallassa 15. lokakuuta ja Tšekissä 20‒21 lokakuuta. Euroopan Unioniin kuulumattomassa Islannissa pidettiin vuosi sitten ylimääräiset vaalit. Ne eivät tuoneet helpotusta hallituspulaan. Islannissa käydään vaaliuurnilla 28. lokakuuta. Mielipidemittaukset lupasivat tällä viikolla voittoa vasemmistolle.
|||
Euroopan puolueiden kannatusmittaustulosten lähde:
Wahl-Herbst in Europa: Liberale im Aufwind (Tobias Gerhard Schminke 14.9.2017)
Muuta asiaan liittyvää Vasen Kaistassa 2017:
Euroopan politiittisten voimasuhteiden kehityksestä:
Tuolit vaihtuvat tiheään Euroopan parlamentissa (24.9.)
Mitä kevään vaaleissa todella tapahtui? (Yhteenveto kevätkauden parlamenttivaaleista Euroopassa, 22.9.)
Demarit jälleen Euroopan suosituimpia (17.9.)
Onko Euroopan unioni tulevaisuuden arvoinen? (24.3.)
Vuoden 2017 vaalitulokset Euroopassa:
Islanti:
Vasemmisto voittoisa ‒ Islannin tarkat vaalitulokset (29.10.)
Tšekki:
Tšekit haluavat kokeilla jotain aivan muuta (24.10.)
Itävalta:
Mitä Itävallassa tapahtuu? (19.10.)
Saksa:
Demarit voittivat Ala-Saksin vaalit, die Linke lisäsi kannatustaan (16.10.)
Schleiße – oikeistovyöry Saksan vaaleissa (26.9.)
Vasemmistokin voitti ‒ äänestäjillä puolueenvaihtopäivä Saksassa (25.9.)
Saksan vaalit: die Linken kannatus kasvaa (15.5.)
Saarlandin vaalit: Radikaalioikeiston vauhti hiipumassa? (27.3.)
Mitä Saksassa nyt tapahtuu? (13.1.)
Norja:
Punavihreä liittouma eteni Norjan vaaleissa (12.9.)
Albania, Armenia, Kosovo ja Malta:
Demarit jälleen Euroopan suosituimpia (17.9.)
Ranska:
Ranskan vaalitulokset, osa 3: Macron-kupla puhkesi alle kolmessa kuukaudessa (7.8.)
Ranskan vaalitulokset, osa 2: keskustaliberaalit, oikeisto ja radikaalioikeisto (25.7.)
Ranskan vaalitulokset, osa 1: vasemmisto, sosialistit ja vihreät (20.7)
Britannia:
Nuoret kyllästyivät talouskuripolitiikkaan myös Britanniassa (10.6.)
Bulgaria:
Bulgaria: kolmannet pikavaalit eivät päästäneet ahdingosta (28.3.)
Alankomaat
Hallituspuolueille rökäletappio Alankomaiden vaaleissa (16.3.)
Pohjois-Irlanti:
Vasemmistolle komea vaalivoitto Pohjois-Irlannissa (4.3.)
Liechtenstein:
Pienpuolueet etenivät Liechtensteinissa (6.2.)
III
*