Vihreät, separatistit ja piraatit Euroopan parlamentissa

Eurooppa-sarjan toiseksi viimeinen osa esittelee Euroopan vihreän puolueen ja sen yhteistyökumppanit Vihreät-EFA europarlamenttiryhmässä.

 

Teksti: CAI MELAKOSKI   
Euroopan vihreät ovat kulkeneet pitkän tien Euroopan integraatiota karsastavasta ympäristönsuojelu-, rauhan- ja ihmisoikeusliikkeestä nykyiseksi Euroopan vihreät -puolueeksi (European Green Party, EGP). Kokoontumispaikat ovat vaihtuneet suojeltavista soista ja ydinvoimalaitosten porttien edustoista kabinetteihin, joissa vihreät yhdessä muiden federalistien ‒ sosiaalidemokraattisten- ja porvaripuolueiden kanssa ‒ rakentavat Euroopan unionista Euroopan federaatiota, liittovaltiota.

Euroopassa ‒ vaan ei Suomessa ‒  EGP ja sen jäsenpuolueet on perinteisesti sijoitettu puoluekartalla vasemmalle, Euroopan vasemmiston ja sosiaalidemokraattien väliin. Vihreät on kuitenkin vuosien varrella muuttunut yleispuolueeksi, jolle jäsenpuolueeksi kelpaavat melkein mitkä tahansa järjestöt.

Vihreitä puolueita on käytännöllisesti katsoen kaikissa Euroopan maissa, mutta monet puolueet ovat jääneet pieniksi. Suomen ja Saksan vihreät puolueet kuuluvat tärkeimpiin Euroopan vihreiden jäsenpuolueisiin.

Suomen vihreä liitto oli ensimmäinen vihreä puolue, joka kuului maansa hallitukseen. Tämä tapahtui jo vuonna 1995, vuosia ennen nykyisen Euroopan vihreän puolueen perustamista vuonna 2004. EGP:n edeltäjä, Euroopan vihreiden federaatio perustettiin Kirkkonummella vuonna 1993.

(Suomen merkitystä EGP:lle osoittaa myös se, että sen ensimmäisessä kokouksessa valittiin kaksi puheenjohtajaa, joista toinen oli Pekka Haavisto.)

Saksan vihreät (nykyisin Bündnis 90/Die Grünen) on ensimmäinen vihreä puolue, joka kiistatta on vaikuttanut ratkaisevalla tavalla maansa tärkeisiin päätöksiin. Saksan vihreät olivat vuosina 1998‒2005 sosiaalidemokraattien kanssa Saksan niin kutsutussa punavihreässä hallituksessa, joka vuonna 2001 pääsi sopimukseen ydinvoimaloista luopumisesta. Vihreiden maine rauhanpuolustajina sai kolhun ja puoluetta uhkasi hajaannus, kun Saksa osallistui sotaan Afganistanissa vihreiden ollessa hallitusvastuussa.

Alkuaikoinaan EGP oli tarkka jäsenistään. Se erotti perustajajäsenensä, Tanskan vihreän puolueen (De Grønne), koska tämä teki vaaliyhteistyötä Tanskan EU:n vastaisen kansanliikkeen (Folkebevægelsen mod EU) kanssa, jonka edustaja Euroopan parlamentissa kuuluu vasemmiston parlamenttiryhmään.

Nykyiset EGP:n jäsenpuolueet edustavat laajaa poliittista kirjoa. Esimerkiksi Latvian vihreä puolue (Latvijas Zaļā partija) on arvokonservatiivinen ja nationalistinen oikeistopuolue, kun puolestaan Portugalin ekologinen puolue “Vihreät” (Partido Ecologista ”Os Verdes”) on vuodesta 1987 lähtien ollut vaaliliitossa Portugalin kommunistisen puolueen (Partido Comunista Português) kanssa.

Euroopan vihreän puolueen leveästi sijoitettujen ovien taktiikka toteutuu eri tavoin myös monissa sen jäsenpuolueissa, ei vähiten Suomessa, jossa vihreät hakevat kannatusta sekä oikealta että vasemmalta.

Euroopan vihreiden eurokriittiset linjaukset ovat haalistuneet matkan varrella. Vuonna 2014 EGP hyväksyttiin täysjäseneksi European Movement – Mouvement Europeén -lobbausjärjestöön, joka toimii vahvan ja yhdentyneen Euroopan puolesta.

Euroopan parlamentin äänestyksissä vasemmisto ja vihreät kuitenkin äänestävät samalla tavalla monissa kysymyksissä.

Vihreiden puolueiden kannatus hiipuu ja kasvaa

Vihreiden puolueiden kannatus on useimmissa maissa suurempaa Euroopan kuin oman maan parlamenttivaaleissa.

Viimeaikoina vihreät eivät ole saaneet merkittäviä vaalivoittoja missään Suomea lukuunottamatta. Alankomaissa gallupit tosin lupaavat tämänpäiväisissä vaaleissa enemmän vasemmalla olevalle maan kahdesta vihreästä puolueesta, Vihreä vasemmisto -puolueelle  (GroenLinks) merkittävää kannatuksen nousua 11‒12 prosentin ääniosuuden tuntumaan. (16.3.2017 lisäys: hyvinhän GroenLinks menestyi, sai 9 prosenttia äänistä ja paikkoja tuli lisää, 14 entisen neljän sijaan.)

Latvian ja Liettuan vaalitulokset puuttuvat ylläolevasta taulukosta, joka kuvaa vihreiden puolueiden kannatusta. Vihreiden on uutisoitu saaneen näissä maissa riemuvoittoja, mutta kyse on enemmänkin maanviljelijäväestön konservatiivipuolueista, jotka ovat julistautuneet vihreiksi.

Latviassa vihreä puolue kuuluu Vihreiden ja talonpoikien liitto -vaaliliittoon (Zaļo un Zemnieku savienība, ZZS), joka sai vuoden 2014 parlamenttivaaleissa 21 paikkaa, joista vihreä puolue sai kuusi. Saman vuoden europarlamenttivaaleissa ZZS sai yhden paikan. Edustaja ei liittynyt vihreiden europarlamenttiryhmään, vaan ensin oikeistopopulistiseen EFDD-ryhmään, toimi sitten riippumattomana ja liittyi lopulta keskustaliberaaliseen ALDE-ryhmään.

Liettuan valtapuolueeksi rakettimaisen nousun viime vuoden vaaleissa tehnyt Liettuan maanviljelijöiden ja vihreiden liitto (Lietuvos valstiečių ir žaliųjų sąjunga, LVŽS) on oikeistopuolue, eikä kuulu Euroopan vihreään puolueeseen, eikä muihinkaan eurooppalaisiin puolueisiin. Sen edustaja europarlamentissa on sitoutumaton jäsen Vihreät / Euroopan vapaa allianssi -ryhmässä.

Vihreiden kannatus on vakaata Itävallassa. Parlamenttivaaleissa Vihreiden ‒ vihreä vaihtoehto -puolueen (Die Grünen – Die Grüne Alternative) kannatus on liikkunut 10 prosentin paremmalla puolella, ja tammikuussa järjestetyissä viime vuoden presidentinvaalien uusinnassa vihreiden Alexander Van der Bellen sai 53,8 prosenttia äänistä, joka luo hyvän pohjan menestykselle seuraavissa parlamenttivaaleissa.

Luxemburgissa Vihreät-puolue (Déi Gréng) ja Sveitsissä Sveitsin vihreän puolueen (Grüne Partei der Schweiz) kannatus on korkealla ja vakaata, Ruotsissa Ympäristöpuolue vihreiden (Miljöpartiet de gröna) kannatus on pudonnut ainakin toistaiseksi.

Saksassa vihreän puolueen kannatus on ollut 10 prosentin molemmilla puolilla, mutta mittaukset ovat viime kuukausina näyttäneet 7-8 prosentin kannatusta. Tämä kuitenkin mitataan vasta syyskuun liittopäivävaaleissa.

Euroopan parlamentissa vihreiden edustajat kuuluvat yhteiseen ryhmään Euroopan vapaan allianssin (European Free Alliance, EFA) kanssa.

Euroopan vapaa allianssi yhdistää separatistit

Euroopan vapaaseen allianssiin kuuluu niin sanottuja regionalistisia puolueita, jotka ovat separatistisia (haluavat alueensa eroavan emämaastaan itsenäisiksi) tai edustavat erityistä kansainvälisoikeudellista aluetta. Suomea EFA:ssa edustaa Ahvenanmaan tulevaisuus -puolue (Ålands Framtid).

Useimmat EFA:n jäsenet kannattavat Euroopan liittovaltiokehitystä. Tämä perustuu toiveeseen siitä, että Euroopan liittovaltiossa nykyisten kansallisvaltioiden merkitys pienenisi, ja alueet saisivat paljon enemmän päätösvaltaa omista asioistaan.

EFA:lla on 12 edustajaa Euroopan parlamentissa, seitsemän Vihreät/EFA -ryhmässä, neljä Euroopan konservatiivien ja reformistien ECR-ryhmässä (johon perussuomalaiset kuuluu) ja yksi vasemmiston GUE/NGL ryhmässä.

Euroopan piraattipuolue kituuttaa

Piraattipuolueita perustettiin kymmeniin maihin sen jälkeen, kun ruotsalainen Piratpartiet sai vuoden 2009 Euroopan parlamenttivaaleissa kaksi edustajaa 7,1 prosentin ääniosuudella. Puolueen kannatus ei kuitenkaan ollut vakaalla pohjalla. Ruotsin valtiopäivävaaleissa piraattipuolue ylsi parhaaseen tulokseensa vuoden 2010 vaaleissa, jolloin se 0,7 prosentin ääniosuudella jäi pitkälle neljän prosentin äänikynnyksestä. Vuoden 2014 Europarlamenttivaaleissa Piratpartiet sai 2,2 prosenttia äänistä, ja jäi ilman edustajaa.

Nykyisessä Euroopan parlamentissa piraateilla on yksi paikka, jota pitää Piratenpartei Deutschland. Puolue ei ole menestynyt 2013 liittopäivävaaleissa, vaikka se sai jopa 13 prosentin kannatuksen kannatuskyselyissä. Vuoden 2011 Berliinin osavaltiovaaleissa puolue sai 8,9 prosenttia, mutta jäi ilman paikkaa viime syksyn vaaleissa 1,7 prosentin ääniosuudella.

Piraatit ovat osallistuneet parlamenttivaaleihin 20 Euroopan maassa, mutta saaneet yli 3 prosenttia äänistä vain Tšekin senaatin vaaleissa vuonna 2012 (9,1 prosenttia) ja samana vuonna Ukrainassa (2012). Muualla Euroopassa piraateilla on merkittävä asema Islannissa. Viime syksyn vaaleissa suomalainenkin media povasi puolueelle suurmenestystä, mutta se joutui tyytymään kolmanteen sijaan hopealle sijoittuneen vihreän vasemmiston perään 14,5 prosentin ääniosuudella.

<< Artikkelisarjan alkuun | < Edelliseen artikkeliinSeuraavaan artikkeliin >

|||

Artikkelisarjassa Eurooppa rakentaa ja raivoaa täytetään valtamedian pinnallisen ja valikoivan uutisoinnin jättämiä aukkoja Euroopan poliittisessa kehityksessä. Kirjoittaja on Cai Melakoski.

Sarjan artikkelit:

1. Euroopan vaalit 2016

2. Europarlamentti: Kahden puolueen valta murenee (16.1.2017)
3. Euroopan vasemmistopuolue (20.1.2017)
4. Vasemmistopuolueet Euroopan parlamenteissa (27.1.2017)
5. Sosiaalidemokraattiset puolueet Euroopassa (3.2.2017)
6. Euromyönteiset oikeistopuolueet (10.2.2017)
7. Radikaalioikeistolla jo viidenneksen kannatus (17.2.2017)
8, ALDE, keskusta ja Liberaalidemokraatit (24.2.2017)
9. Vihreät, regionalistit ja piraatit (15.3.2017)
10. Onko Euroopasta unioniksi? (24.3.2017, sarjan viimeinen osa)

Vaalitulosten päälähde:

Parties and elections (Wolfram Nordsieckin tietokanta Euroopan puolueista ja vaalituloksista)

Kannatusmittausten päälähteet:

Treffpunkt Europa
Europe Elects (Facebook)
Europe Elects (Twitter)
Wikipedian linkkilista kannatusmittaussivuilleen

Paljon lisätietoa sarjan aiheista:
Transform! (Euroopan vasemmistopuoluetta lähellä oleva tutkimuskeskusten verkosto. Kielet: Englanti, Saksa, + 4 muuta)
Rosa Luxemburg Stiftung (Saksan Linke-puoluetta lähellä oleva tutkimuskeskus. Kielet: Saksa ja Englanti)

Artikkelisarjan tunnuskuvat:

Euroopan kartta noin vuodelta 650 on Ramsey Muirin teoksesta Muir’s Historical Atlas–Mediaeval and Modern ( Lontoo, 1911)
Kuvan lähde (Wikimedia commons)

Pieni tunnuskuva, Öisen Euroopan valot on Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallintoviraston NASA:n kuvagallerian kuvasta City Lights of Africa, Europe, and the Middle East leikattu yksityiskohta.
Kuvan lähde (NASA)

Artikkelisarjan taulukot on laatinut kirjoittaja.

|||

Muuta asiaan liittyvää Vasen Kaistassa 2017:

Euroopan politiittisten voimasuhteiden kehityksestä:
Tuolit vaihtuvat tiheään Euroopan parlamentissa (24.9.)
Mitä kevään vaaleissa todella tapahtui? (Yhteenveto kevätkauden parlamenttivaaleista Euroopassa, 22.9.)
Demarit jälleen Euroopan suosituimpia (17.9.)
Onko Euroopan unioni tulevaisuuden arvoinen? (24.3.)

Vuoden 2017 vaalitulokset Euroopassa:

Islanti:
Vasemmisto voittoisa ‒ Islannin tarkat vaalitulokset (29.10.)
Tšekki:
Tšekit haluavat kokeilla jotain aivan muuta (24.10.)
Itävalta:
Mitä Itävallassa tapahtuu? (19.10.)
Saksa:
Demarit voittivat Ala-Saksin vaalit, die Linke lisäsi kannatustaan (16.10.)
Schleiße – oikeistovyöry Saksan vaaleissa (26.9.)
Vasemmistokin voitti ‒ äänestäjillä puolueenvaihtopäivä Saksassa (25.9.)
Saksan vaalit: die Linken kannatus kasvaa (15.5.)
Saarlandin vaalit: Radikaalioikeiston vauhti hiipumassa? (27.3.)
Mitä Saksassa nyt tapahtuu? (13.1.)
Norja:
Punavihreä liittouma eteni Norjan vaaleissa (12.9.)
Albania, Armenia, Kosovo ja Malta:
Demarit jälleen Euroopan suosituimpia (17.9.)
Ranska:
Ranskan vaalitulokset, osa 3: Macron-kupla puhkesi alle kolmessa kuukaudessa (7.8.)
Ranskan vaalitulokset, osa 2: keskustaliberaalit, oikeisto ja radikaalioikeisto (25.7.)
Ranskan vaalitulokset, osa 1: vasemmisto, sosialistit ja vihreät (20.7)
Britannia:
Nuoret kyllästyivät talouskuripolitiikkaan myös Britanniassa (10.6.)
Bulgaria:
Bulgaria: kolmannet pikavaalit eivät päästäneet ahdingosta (28.3.)
Alankomaat
Hallituspuolueille rökäletappio Alankomaiden vaaleissa (16.3.)
Pohjois-Irlanti:
Vasemmistolle komea vaalivoitto Pohjois-Irlannissa (4.3.)
Liechtenstein:
Pienpuolueet etenivät Liechtensteinissa (6.2.)

*

Leave a Reply