Radikaalioikeistolla jo viidenneksen kannatus

Euroopan radikaalin oikeiston kannatus on kasvava, ja tämän vuoden parlamenttivaaleissa Alankomaissa, Ranskassa ja Saksassa Kansakuntien ja vapauden Eurooppa (ENF) ryhmän puolueiden ennustetaan saavan suurvoittoja. Kyse on pääosin kannatuksen siirtymisestä Euroopan sosialidemokraattisen puolueen (PES) ja Euroopan kansanpuolueen (EPP) jäsenpuolueilta äärioikealle.

Tässä artikkelissa radikaalioikeistolla viitataan puolueisiin ja liikkeisiin, jotka sijoittuvat kokoomuslaisesta EPP:stä oikealle. Nämä puolueet saivat 20 prosenttia vuonna 2014 valitun Euroopan parlamentin paikoista.

Radikaalin oikeiston puolueet ovat sangen kirjava joukko, mutta niitä yhdistää toiminta yhtä tai useampaa EU:n perusarvoa vastaan. Euroopan parlamentti selkokielellä -sivuston mukaan Euroopan unionin (EU) perusarvot ovat “ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo ja oikeusvaltio. Nämä arvot yhdistävät jäsenvaltioita eikä unioniin voi kuulua yhtään maata, joka ei tunnusta näitä arvoja.” 

Kaksi suurta silottaneet tietä äärioikeistolle

Äärioikeiston vaikutusvalta on kasvanut suuremmaksi kuin mihin tähänastinen vaalikannatus oikeuttaisi. Euroopan valtiot ovat jo toteuttaneet varsinkin pakolaiskysymyksen käsittelyssä monet äärioikeiston vaatimukset. Puheet ja teot Euroopan perusarvojen puolesta ovat vaihtuneet kilpailuun oman maan houkuttelevuuden pienentämiseksi. Raja perinteisten konservatiivipuolueiden ja äärioikeiston välillä sumenee.

Kaikkein pisimmälle on mennyt kokoomuksen unkarilainen veljespuolue, EPP:n jäsen FIDESZ, jonka johdolla Unkarin perustuslaki on muutettu syrjiväksi ja tiedotusvälineiden ilmaisuvapautta on rajoitettu. Kokoomuslainen pääministeri Viktor Orbán suunnittelee pakolaisten sijoittamista suljetuille erityisalueille turvapaikkahakemusten käsittelyn ajaksi.

Tylyä radikaalioikeistolaista politiikkaa toteuttavaa Slovakian hallitusta ei suinkaan johda Ranskan kansallisen rintaman veljespuolue, vaan sosiaalidemokraattinen SMER-SD, PESin jäsen. Ennen viime vuonna järjestettyjä parlamenttivaaleja SMER-SD vaihtoi vaalitunnuksensa Teemme työtä kansan puolesta iskulauseeseen Puolustamme Slovakiaa, ja puolueen puheenjohtaja ja pääministeri Robert Fico toisti vaalikampanjan päätösjuhlassa lupauksensa, että yhtään muslimia ei enää päästetä Slovakian maaperälle.

Euroopan monien sosiaalidemokraattisten ja kokoomuslaisten johtajien kansalliskiihkoisia ryhmiä mielistelevät puheet ovat auttaneet tekemään äärioikeistolaisesta puheesta normaalia ja salonkikelpoista. Siten he ovat omalta osaltaan edesauttaneet puolueidensa kannatuksen valumista äärioikealle.

Vielä kymmenen vuotta sitten SMER-SD erotettiin määräajaksi PESin jäsenyydestä, koska se teki yhteistyötä äärioikeistolaisen SNS-puolueen kanssa. Nyt SNS on SMER-SD:n vetämässä hallituksessa, ja se näkyy PESille sopivan. FIDESZin hyväksyminen EPP:n jäseneksi ei ollut läpihuutojuttu, ja takavuosina sen erottamista vaadittiin. Tänään FIDESZ näkyy kelpaavan EPP:n jäseneksi siinä kuin sen suomalainen veljespuolue kokoomuskin.

Oikeistopopulistit ovat myös oppineet poliittisella kaupankäynnillä saamaan itselleen määräävän aseman, vaikka olisivatkin vähemmistössä. Suomessa on perussuomalaiset -puolueen muukalaisvihamielinen siipi kirjoittanut puolueen maahanmuuttopoliittisen ohjelman. Se on sitten puolueen alle 20 prosentin kannatuksella saatu osaksi enemmistöhallituksen ohjelmaa, kun muut hallituspuolueet ovat puolestaan saaneet omat kärkitavoitteensa hallitusohjelmaan.

Mitkä asiat radikaalioikeistoa yhdistävät keskenään ja erottavat muista?

Useimmat radikaalin oikeiston puolueet suhtautuvat kielteisesti tai ainakin epäillen Euroopan unioniin, tai ainakin yhteisvaluutta euroon. Ne korostavat oman kansansa erityispiirteitä ja haluavat varjella oman maan kansalaisia vieraita vaikutteita ja uskontoja vastaan. Vihamielinen suhtautuminen maahanmuuttajiin ja islaminuskoon yhdistää useimpia näistä puolueista. Niin sanotut perinteiset arvot ja kristillinen perinne ovat monen puolueen keskeisiä teemoja.

Eliittien vastustaminen on keskeinen teema silloinkin, kun ne pääsevät valtaan. Ne korostavat edustavansa kansaa ja demokratiaa silloinkin, kun kaventavat demokratiaa ja sananvapautta pysyäkseen vallassa. Jyrkimmät puolueet haluavat palauttaa maalleen sellaiset alueet, jotka siihen jossain historian vaiheessa ovat kuuluneet.

Osa radikaalin oikeiston puolueista on aivan toista maata. Uusliberaalin talouspolitiikan voimistamista ajavat puolueet ovat pettyneet perinteisten porvaripuolueiden tekemiin kompromisseihin, ja ajavat puhdasoppisempaa vapaan markkinatalouden toteuttamista. Nämä puolueet eivät vastusta maahanmuuttoa eivätkä ole vanhoillisten moraalikäsitysten kannalla. Osa Euroopan konservatiivisen ja reformistien puolueen jäsenpuolueista kuuluu tähän joukkoon.

Konservatiivit ja reformistit vallassa Turkissa, Puolassa ja Britanniassa

EPP:stä oikealla olevat puolueet ovat pääosin järjestäytyneet kolmeen Euroopan parlamentin ryhmään ja niitä vastaaviin yleiseurooppalaisiin puolueisiin.

Euroopan konservatiivit ja reformistit (European Conservatives and Reformists, ECR) on kasvanut Euroopan parlamentin kolmanneksi suurimmaksi ryhmäksi. Ryhmässä oli ennen vuoden 2014 vaaleja 55 jäsentä. Vaalien jälkeen ECR:ään liittyi 13 uutta puoluetta ‒ muun muassa Perussuomalaiset ‒ ja siihen valittiin 71 meppiä (Euroopan parlamentin jäsen, Member of European Parliament, MEP).

Suurimmat ECR-ryhmät ovat Britannian konservatiivipuolueella (19 meppiä) ja Puolan Laki ja oikeus -puolueella (Prawo i Sprawiedliwość, PiS, 18 meppiä). Vihreät / Euroopan vapaa liittouma -ryhmään edellisellä parlamenttikaudella kuulunut belgialainen nationalistinen Uusi flaamilainen liittouma -puolue (Nieuw-Vlaamse Alliantie, N-VA, 4 meppiä) kuuluu myös ECR-ryhmän tulokkaisiin.

Useimmat ryhmän puolueet kuuluvat Euroopan konservatiivien ja reformistien liittouma -puolueeseen (Alliance of Conservatives and Reformists in Europe, ACRE).

Neljä ECR-parlamenttiryhmän jäsenpuoluetta kuuluu Euroopan kristillinen liitto -puolueeseen (European Christian Political Movement, ECPM.) Erikoisuutena mainittakoon, että Suomen kristillisdemokraattien kansanedustaja Peter Östman on ECPM:n puheenjohtaja, vaikka Suomen kristillisdemokraatit ei ole ECPM:n jäsen. Osa ECR:n jäsenistä on kansainvälisistä puolueista riippumattomia.

ACRE-puolueen ohjelmassa, Reykjavikin julistuksessa vuodelta 2014 korostetaan uskollisuutta demokratialle ja oikeusvaltiolle. ACRE tunnustaa kaikkien ihmisten tasa-arvon ja torjuu kaiken ääriajattelun, autoritaarisuuden ja rasismin. Uskonnon- ja sananvapaus ovat ACRElle keskeisiä arvoja.

ACREn kaksi suurinta puoluetta, Turkin AKP ja Puolan PiS ovat osoittaneet käytännössä, että näillä periaatteilla ei ole mitään virkaa, jos ACREn jäsenpuolue pääsee valtaan. Britannian pääministeri Theresa May pitää maansa irrottamista Euroopan ihmisoikeussopimuksesta keskeisenä tavoitteenaan, ja hallitusvastuuseen nousseet perussuomalaiset haluavat muuttaa maansa perustuslakia, koska se haittaa syrjivän lainsäädännön toteuttamista.

Vapauden ja suoran demokratian puolueet haluavat irti EU:sta

Vapauden ja suoran demokratian Eurooppa (Europe of Freedom and Direct Democracy, EFDD) on ryhmä, jota ei pitänyt syntyäkään, koska perussuomalaisen puolueen tapaan monet puolueet jättivät sen tai eivät enää saaneet edustajaa Euroopan parlamenttiin. EFDD, jonka nimilyhenne edellisellä kaudella oli EFD, henkilöityy hyvin pitkälle briittiläisen Brexit-liikkeen johtohahmoon, Yhdistyneen kuningaskunnan itsenäisyyspuolueen (The UK Independence Party, UKIP) johtajaan, Nigel Farageen. (Farage erosi puheenjohtajan tehtävästä viime kesänä saatuaan Brexit-projektinsa päätökseen.)

EFDD:n ryhmä on itse asiassa UKIPin (20 meppiä) ja italialaisen Viiden tähden liikkeen (Movimento 5 Stelle, M5S, 15 meppiä) varassa. Viralliseen parlamentin puolueryhmään vaadittava seitsemän maan edustus järjestyi, kun ruotsidemokraattien (Sverigedemokraterna, SD) kaksi meppiä ja yksi meppi viidestä muusta maasta liittyi ryhmään.

EFDD -ryhmän jäsenistä useimmat kuuluvat vuonna 2014 perustettuun Suoran demokratian allianssi -puolueeseen (Alliance for Direct Democracy in Europe, ADDE)

Vaatimus oman maan eroamisesta EU:sta, tai ainakin eurosta (M5S) yhdistää näitä puolueita.

EFDD:n tulevaisuus on jäämässä korkeintaan kuluvan mandaattikauden mittaiseksi, kun Britannia ja UKIP jättävät Euroopan parlamentin. Italialainen M5S oli jo jättämässä ryhmän liittyäkseen keskustaliberaaliseen ALDE-ryhmään, mutta sen jäsenanomusta ei hyväksytty.

Jyrkän linjan oikeistopopulistit

Kansakuntien ja vapauden Eurooppa -ryhmä (Europe of Nations and Freedom, ENF,  ranskaksi Europe des nations et des libertés, ENL) syntyi kesäkuussa 2015, vuosi europarlamenttivaalien jälkeen. Ryhmän johtaja Marine Le Pen tarvitsi tuon ajan saadakseen eripuraisista äärioikeiston puolueista ja mepeistä kokoon ryhmään vaadittavat 25 meppiä seitsemästä eri maasta.

Puolet ryhmästä muodostaa Le Penin Kansallisen rintaman (Front National, FN) 20 meppiä. Ryhmään kuuluu lisäksi Itävallan vapauspuolueen (Freiheitliche Partei Österreichs, FPÖ, 4 meppiä) ja Flanderin etu -puolue (Vlaams Belang, VB, yksi meppi), rasistisena lakkautustuomion saaneen Vlaams Blok -puolueen työn jatkaja.  

Italialaisen äärioikeiston perinnettä tuo ryhmään Pohjoisen liitto -puolue (Lega Nord, LN, viisi meppiä). Alankomaisen äärioikeiston mannekiinin Geert Wildersin Vapauspuolueen (Partij voor de Vrijheid, PVV) neljä meppiä kuuluu myös ryhmään. Lisäksi ryhmässä on loikkareita muista puolueista sekä yksi UKIPista liian oikeistolaisena erotettu meppi.

Useimmat ryhmän jäsenet kuuluvat ryhmää vastaavaan eurooppalaiseen puolueeseen Liike kansakuntien ja vapauden puolesta (Movement for a Europe of Nations and Freedom, MENF, ranskaksi Mouvement pour l’Europe des nations et des libertés, MENL)

Valtamediassa Euroopan asioiden keskiössä on niin sanottu Euroopan supervaalivuosi. Kohun perusteena on se, että radikaalioikeiston suurta vaalivoittoa odotetaan maaliskuussa Alankomaissa, huhti–kesäkuussa Ranskassa ja syyskuussa Saksassa. Sen vuoksi yläpuolisessa taulukossa on ylimääräinen sarake viime viikkojen vaaliennusteille.

Vaikka viime vuoden yksi tärkeimmistä opetuksista oli, että mielipidemittauksiin ei ole luottaminen, kommentoidaan niitä kuitenkin. Alankomaissa vapauspuolueen riemuvoitto näyttää väistämättömältä. Viime vaaleissa sen kannatus putosi 10 prosenttiyksikköön, ja nyt gallupit ennakoivat kannatuksen kolminkertaistumista. Maan kokoomus- ja demaripuolue ovat tahrineet kätensä niin pahasti skandaaleihin ja muukalaiskammoisuuden mielistelyyn, että suuren luokan rökäletappio näyttää kummallekin puolueelle väistämättömältä.

Ranskassa järjestetään sekä presidentinvaalit että parlamenttivaalit kaksiosaisina huhti–kesäkuussa. Median huomio on täysin presidentinvaaleissa, onhan Ranskan presidentillä poikkeuksellisen suuret valtaoikeudet.

Marine Le Pen näyttää varmasti pääsevän toiselle kierrokselle presidentinvaaleissa, mutta ei pidemmälle. Kannattaa kuitenkin odottaa, kunnes äänet on laskettu. Kansallisen rintaman veljespuolue Itävallassa oli lähellä saada maan päämiehen viran, vaikka edellisissä parlamenttivaaleissa kannatusta oli 20 prosenttiyksikön verran. Presidentinvaalien imussa äärioikeistolle on odotettavissa menestystä myös Ranskan parlamenttivaaleissa.

Saksan liittopäivävaaleista on liian aikaista povata mitään. Sellaisen huomion kuitenkin voi useista viikoittaisista kannatusmittauksista tehdä, että muukalaiskammosta voimaansa imevä AfP näyttää menestyvän mittauksissa heikommin nyt kuin syksyllä. Syksyn gallupit lupailivat AfP:lle 13‒15 prosenttiyksikön kannatusta, viime viikkoina luvassa on ollut etupäässä 10‒13 prosentin ääniosuus. Tämän artikkelisarjan ensimmäisen artikkelin kolmannessa osassa tarkastellaan Saksan tilannetta yksityiskohtaisesti.

Uusfasistiset ja uusnatsistiset puolueet

Euroopan parlamentin sitoutumattomien ryhmään kuuluvat mepit, jotka eivät kuulu mihinkään virallisen ryhmän kriteerit täyttävään puolueryhmään. Erilaisten sitoutumattomien meppien ja kahden Kreikan kommunistisen puolueen edustajan lisäksi riippumattomiin kuuluu meppejä ja puolueita jotka ovat niin äärioikealla, etteivät ne mahdu edes ENF-ryhmään.

Kaksi lähinnä uusnatsismiin ja uusfasismiin liitettyä puoluetta ovat Rauhan ja vapauden allianssi -puolue (Alliance for Peace and Freedom, APF) ja Euroopan kansallisten liikkeiden allianssi (Alliance of European National Movements, AENM).

APF:n edustajat Euroopan parlamentissa ovat Saksan kansallisdemokraattinen puolue (Nationaldemokratische Partei Deutschlands, NPD, yksi meppi) ja kreikkalainen Kultainen aamunkoitto (Χρυσή Αυγή, XA, kolme meppiä). AENM pääsi Euroopan parlamenttiin vain yhden puolueen edustajien voimin, unkarilainen Jobbik ‒ liike paremman Unkarin puolesta (Jobbik Magyarországért Mozgalom) sai kolme paikkaa Euroopan parlamentissa.

Sitoutumattomien ryhmässä istuu myös Ranskan kansallisen rintaman perustaja, puolueestaan erotettu Jean-Marie Le Pen.

Muita radikaalioikeistolaisia puolueita

Kansallismielisyyttä korostaville puolueille kuuluminen ylikansallisiin puolueisiin voi tuntua ristiriitaiselta. Euroopan parlamentti kuitenkin maksaa suurta toiminta-avustusta parlamenttiin rekisteröidyille Euroopan tason puolueille, ja sen vuoksi useimmat kansalliskiihkoisetkin puolueet liittyvät yhteen saadakseen rahoitusta toiminnalleen.

Sveitsi ja Norja eivät kuulu Euroopan unioniin, ja sen vuoksi niiden johtavat oikeistopopulistiset puolueet ovat pysyneet kansainvälisten järjestöjen ulkopuolella.

Sveitsin kansanpuolue (Schweizerische Volkspartei, SVP) on maansa johtava hallituspuolue. Sen kannatus vuoden 2011 parlamenttivaaleissa oli 26,6 ja vuoden 2016 vaaleissa 29,4 prosenttiyksikköä.

Norjan edistyspuolue (Fremskrittspartiet, FRP) on hallituksessa oikeistopuolueen apuna. FRP sai vuoden 2009 vaaleissa 22,9 ja vuoden 2013 vaaleissa 16,3 prosentin ääniosuuden. Norjassa järjestetään parlamenttivaalit 11 syyskuuta.

Radikaalioikeisto ei ole noussut kaikkialla

Vuoden 2014 europarlamenttivaaleissa saivat tässä artikkelissa kuvatut radikaalioikeiston puolueet 20 prosenttia Euroopan parlamentin paikoista. Se on aivan liikaa ‒ semminkin kun otetaan huomioon, että monet perinteiset sosiaalidemokraattiset ja porvarilliset puolueet ovat liukuneet toteuttamaan radikaalioikeiston poliittisia ohjelmia ainakin maahanmuuttopolitiikassa.

Euroopalla on kuitenkin vielä toivoa. Monissa maissa radikaalin oikeiston puolueiden kannatus on vähäinen. Espanjassa, Portugalissa, Irlannissa ja Sloveniassa ei mainitsemisen arvoisia oikeistopopulistisia puolueita löydy.

Oikeistoviiman lisäksi tapahtuu muutakin. Tämän artikkelisarjan alkupuolella on kuvattu uuden vasemmiston järjestäytymistä ja kannatuksen merkittävää nousua useissa Euroopan maissa. Sosiaalidemokraattisissa puolueissa kasvaa paine suunnan kääntämiseksi takaisin vasemmalle, ja porvaripuolueissa on yhä niitä, jotka tukevat Euroopan unionin perusarvoja.

<< Artikkelisarjan alkuun | < Edelliseen artikkeliin | Seuraavaan artikkeliin >

|||

Tässä Treffpunkt Europan sivustolta kopioitu vuorovaikutteinen grafiikka lähinnä ENF-puolueiden menestyksestä vaaleissa, etupäässä kannatusmittauksista. (Liikuttamalla hiiren osoitinta pisteiden päälle näet niiden arvot). Kuva on julkaistu artikkelissa:
Umfragen: Le-Pen-Allianz ENF startet stark ins Superwahljahr (Treffpunkt Europa 7.1.2017)

|||

Euroopan unionin arvot

Euroopan parlamentin sivut selkokielellä

|||

Artikkelisarjassa Eurooppa rakentaa ja raivoaa täytetään valtamedian pinnallisen ja valikoivan uutisoinnin jättämiä aukkoja Euroopan poliittisessa kehityksessä. Kirjoittaja on Cai Melakoski.

Sarjan artikkelit:

1. Euroopan vaalit 2016

• Osa 1 Vasemmistokin eteni (9.1.2017)
• Osa 2 Itäinen Eurooppa kaksipuoluevallan lumossa (11.1.2017)
• Osa 3 Mitä Saksassa nyt tapahtuu? (13.1.2017)

2. Europarlamentti: Kahden puolueen valta murenee (16.1.2017)
3. Euroopan vasemmistopuolue (20.1.2017)
4. Vasemmistopuolueet Euroopan parlamenteissa (27.1.2017)
5. Sosiaalidemokraattiset puolueet Euroopassa (3.2.2017)
6. Euromyönteiset oikeistopuolueet (10.2.2017)
7. Radikaalioikeistolla jo viidenneksen kannatus (17.2.2017)
8, ALDE, keskusta ja Liberaalidemokraatit (24.2.2017)
9. Vihreät, regionalistit ja piraatit (15.3.2017)
10. Onko Euroopasta unioniksi? (24.3.2017, sarjan viimeinen osa)

Vaalitulosten päälähde:

Parties and elections (Wolfram Nordsieckin tietokanta Euroopan puolueista ja vaalituloksista)

Kannatusmittausten päälähteet:

Treffpunkt Europa
Europe Elects (Facebook)
Europe Elects (Twitter)
Wikipedian linkkilista kannatusmittaussivuilleen

Paljon lisätietoa sarjan aiheista:
Transform! (Euroopan vasemmistopuoluetta lähellä oleva tutkimuskeskusten verkosto. Kielet: Englanti, Saksa, + 4 muuta)
Rosa Luxemburg Stiftung (Saksan Linke-puoluetta lähellä oleva tutkimuskeskus. Kielet: Saksa ja Englanti)

Artikkelisarjan tunnuskuvat:

Euroopan kartta noin vuodelta 650 on Ramsey Muirin teoksesta Muir’s Historical Atlas–Mediaeval and Modern ( Lontoo, 1911)
Kuvan lähde (Wikimedia commons)

Pieni tunnuskuva, Öisen Euroopan valot on Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallintoviraston NASA:n kuvagallerian kuvasta City Lights of Africa, Europe, and the Middle East leikattu yksityiskohta.
Kuvan lähde (NASA)

Artikkelisarjan taulukot on laatinut kirjoittaja.

|||

Muuta asiaan liittyvää Vasen Kaistassa 2017:

Euroopan politiittisten voimasuhteiden kehityksestä:
Tuolit vaihtuvat tiheään Euroopan parlamentissa (24.9.)
Mitä kevään vaaleissa todella tapahtui? (Yhteenveto kevätkauden parlamenttivaaleista Euroopassa, 22.9.)
Demarit jälleen Euroopan suosituimpia (17.9.)
Onko Euroopan unioni tulevaisuuden arvoinen? (24.3.)

Vuoden 2017 vaalitulokset Euroopassa:

Islanti:
Vasemmisto voittoisa ‒ Islannin tarkat vaalitulokset (29.10.)
Tšekki:
Tšekit haluavat kokeilla jotain aivan muuta (24.10.)
Itävalta:
Mitä Itävallassa tapahtuu? (19.10.)
Saksa:
Demarit voittivat Ala-Saksin vaalit, die Linke lisäsi kannatustaan (16.10.)
Schleiße – oikeistovyöry Saksan vaaleissa (26.9.)
Vasemmistokin voitti ‒ äänestäjillä puolueenvaihtopäivä Saksassa (25.9.)
Saksan vaalit: die Linken kannatus kasvaa (15.5.)
Saarlandin vaalit: Radikaalioikeiston vauhti hiipumassa? (27.3.)
Mitä Saksassa nyt tapahtuu? (13.1.)
Norja:
Punavihreä liittouma eteni Norjan vaaleissa (12.9.)
Albania, Armenia, Kosovo ja Malta:
Demarit jälleen Euroopan suosituimpia (17.9.)
Ranska:
Ranskan vaalitulokset, osa 3: Macron-kupla puhkesi alle kolmessa kuukaudessa (7.8.)
Ranskan vaalitulokset, osa 2: keskustaliberaalit, oikeisto ja radikaalioikeisto (25.7.)
Ranskan vaalitulokset, osa 1: vasemmisto, sosialistit ja vihreät (20.7)
Britannia:
Nuoret kyllästyivät talouskuripolitiikkaan myös Britanniassa (10.6.)
Bulgaria:
Bulgaria: kolmannet pikavaalit eivät päästäneet ahdingosta (28.3.)
Alankomaat
Hallituspuolueille rökäletappio Alankomaiden vaaleissa (16.3.)
Pohjois-Irlanti:
Vasemmistolle komea vaalivoitto Pohjois-Irlannissa (4.3.)
Liechtenstein:
Pienpuolueet etenivät Liechtensteinissa (6.2.)

*